keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Vain kissa juttui

Sillon ku meitsi viel sai kirjottaa joskus mulloli paljo asiaa. Mut nykyseltään en kyl saa juuri koskaa kirjottaa. Jos mäntä on sihteerinä on aina Leiona eka tässä sanomas mitä pitää kirjottaa. Nyt se kuitenki anto mulle luvan kertoo kuulumisii.

Mä kuulin et mullaki on faneja. Se varmaa johtuu siit et mul on semmone koukku häntä nii ne ihmiset tarttuu ajatuksissaa siihen ja siks on mun faneja.

Mä oon syöny paljo. Ja sit mä oon taas joskus oksentanukki ku mullon menny karva palleroita mahaa asti. Ja öisin mä oon makoillu vahti kissana männän ja isännän oven suussa. Päivisin toi noja tuoli on mun suosikki paikka. Mun kynnet on joskus iha vahinkossa tarttunu siihe nii et mäntä on ollu vähä vihanen. 

Pikku ihmiset on ollu aika vauhrissa. Ne höpöttää koko ajan. Mä oon aina niitä vastassa ku ne tulee sielt päivä korista. Et semmost tänne.

tiistai 13. lokakuuta 2015

Lihaisa lokakuu

Joko ruoka on valmista?
Ihmiset harrastaa kaikenlaisia paastoja ja erilaisia ruokavalioita. Nyt monilla on meneillään lihaton lokakuu. Emäntäkin on yrittänyt nyt pysytellä erossa lihasta, ainakin kotona ja töissä se on kuulemma onnistunut.

Keväällä se oli ilman herkkuja. Minua vähän pelottaa, että joskus se vetää meidät mukaansa näihin humputuksiin. Minulla on kyllä painava sana sanottavana tähän asiaan: protestoisin ja ankarasti!

Me kissat olemme vahvasti lihansyöjiä. Ainakin minä voin omasta puolestani sanoa, että saan oikeaa lihaa aivan liian vähän. En muista, olenko koskaan saanut mehukasta hiirtä tai muuta sellaista, mutta hiiristä haaveilen.

Onneksi saamme kinkkua, katkarapuja ja PrimaCatin tonnikalajuttuja herkkuna. Niin ja jauhelihaakin joskus. Olkaa vaan ihmiset ilman lihaa, niin meille kissoille jäisi enemmän.