maanantai 30. kesäkuuta 2014

Taiteilijaelämää

Tuossa kuvassa taustalla näkyy muutama taideteos. Minä en niistä valitettavasti voi ottaa kunniaa itselleni, sillä en ole saanut vielä maalia tassuihini, vaikka pikkuemäntäkin on jo aloittanut taiteilijaelämänsä. Sillä on vesivärejä, sormivärejä, väriliituja ja muovailuvahaa ainakin.

Noita tauluja on kaikenkaikkiaan kuusi eriväristä. Minä olen yrittänyt kerran ulottua niihin sohvan päältä ja melkein yletinkin, mutta sitten emäntä tuli keskeyttämään touhun. Pikkuemäntä osaa sanoa, ettei niihin saa koskea. Enkä minä enää koskisikaan.

Meillä on paljon muitakin tauluja seinillä, koska emännällä on taitelijakontakteja. Ja on se itsekin maalannut jotain, ainakin osittain, mitä roikkuu pikkuemännän seinällä. Mutta ei enää ja ihan hyvä niin, koska ei se osaa piirtää kunnolla kissaa.

Aiemmin isäntä pelkäsi, että me kämppikseni kanssa tiputettaisiin tauluja ja revittäisiin tapetteja. Mutta ei. Me osaamme olla nätisti. Näin jälkeenpäin ajateltuna voisin vaikka loukkaantua moisesta luulosta!

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Vain yksi valveil on

Kissat nukkuvat kuulemma 13-18 tuntia vuorokaudessa. Niin pitäisi pikkusiskonkin nukkua, ja kyllä se yleensä nukkuukin. Pikkuemäntä nukkuu vähän vähemmän ja nuo isot ihmiset vielä vähemmän. Laskeskelin, että kämppikseni nukkuu enemmän kuin minä.

Jotkut kissat tykkäävät nukkua vierekkäin. Minä ja kämppikseni emme. Olemme vain hyvin harvoin samalla neliöllä. Mutta ahdastahan siinä tulisi, jos vielä kämppikseni olisi tuossa kuvassa.

Ihmiset sanovat, että me kissat nukumme kaiket päivät. Läheskään joka päivä en nuku koko päivää. Tai yötä. Koska minusta on kiva kärkkyä jääkaapin läheisyydessä, venytellä tassuillani huonekaluista tai ikkunan karmeista kiinni pitäen (emäntä: lue: raapien!), pestä itseäni, leikkiä pikkuemännän kanssa, juosta kämppikseni kanssa, makoilla kehräten emännän tai isännän sylissä. Ei siinä ehdi nukkumaan!

Sanotaan, että kissa valitsee itse nukkumapaikkansa. Tottakai! Eihän sitä nyt kukaan muu voi sitä päättää. Onneksi meillä riittää nukkumapaikkoja, vähän kuin tuossa kuvassa. Niitä on kiva vaihdella.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Bloglovin

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Pyrin laajentamaan reviiriäni ja jättämään tassunjälkeni paremmin historiakirjoihin. Blogiani voit seurata monella eri tavalla. Mikäli et vielä ole löytänyt itsellesi sopivaa tapaa, voit kysyä emännältäni vinkkiä.

Leijonan lukupiiri: Kissa kissa kissa

Jee, minä sain tuommoisen kirjan. Vaikka emäntä sanoi, että oikeasti pikkuihmiset saivat sen. Ja pikkuemäntä taisi sen omia, koska en ole tuon kuvan ottamisen jälkeen sitä juuri nähnytkään. Mutta luin sen ahmien ja viiksikarvoihini hykerrellen. Tästä kirjasta innostuneena päätin aloittaa Leijonan lukupiiri-juttusarjan, joka ilmestyy epäsäännöllisesti aina silloin, kun emäntä on jostain uuden kissakirjan kantanut kotiin, ja kun olemme molemmat ehtineet kirjan lukea.

Kirja on täynnä kissarunoja. Loistavia sellaisia. Runoissa seikkailevat erilaiset kissat monenlaisine rooleineen. On tuo Tuula-ihminen, joka sen on kirjoittanut, kyllä todellinen kissaihminen, sillä niin hyvin hän on saanut runoihinsa kissan sielunelämän kätkettyä!

Huomasin myös, että eräässä runossa oli löydetty kasa kuuluisia kissoja, kuten minun kisseportaasisarjassa. Siinä runossa on myös lukupiiri. Hassuja yhteensattumia blogini kanssa.

Pätkä yhdestä lempparirunostani kirjassa menee näin:
"Leijona on meidän kingi
se on pitänyt oppia.
Vaan miksi tuo uros kaulassa
pitää siivousmoppia?"

Leijonan lukupiirissä annan tälle kirjalle varauksetta viisi tassunjälkeä.

Vinkkejä mainioista kissakirjoista otetaan vastaan!

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Viesti minulle

Kuva: Susanna Stendahl
Sain tänään viestin, jota voisi sanoa postikortiksikin, vaikka se tuli tekstiviestin tapaisena emännän puhelimeen. Siinä oli kuva ja sitten myös tekstiä. Tuo kissa, joka on kuvassa, lähetti minulle terveisiä. Sen nimi on vissiin Ilkka, ja se asuu Italiassa. (emäntä: Il gatto on kissa italiaksi).

Tuosta viestistä tulikin mieleeni, että minulla ei ole omaa puhelinta vieläkään. Se olisi hyvin tarpeellinen ainakin silloin, kun ihmiset eivät ole kotona. Voisimme kämppikseni kanssa vaikka tilata kotiin katkarapuja ja kinkkua. Tai voisin pitää huolta siitä, että herätys on aina tarpeeksi aikaisin. Meidän ihmisten siis, ei tietenkään minun.

On minulla kuitenkin sähköpostiosoite, mikäli te Rakkaat Lukijani ynnä muut fanini voivat lähettää minulle yksityisesti postia. Viestejä voi kirjoittaa osoitteeseen kissaillaan@gmail.com. Viestitellään!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kaikki mahtuu

Tää kuva o melko harvinaine ku me ollaa Leionan kaa molemmat tos raapimis puussa. Mäki mahrun ihan hyvi noihi paikkoihin. Ja mun mielest siihe jää viel tilaa. Esim vois noi pikku ihmisetki tulla. Kaks paikkaa o viel tyhjänä. Ainaki pikku mäntä tykkää kiipeillä nii se vois ehkä mennä tonne iha ylös. Ja sit vois Leijona väistää et se pikkusempi pikku mäntää vois mennä tonne mökkii ku se ei osaa viel istuu. 

Mut ei tääl sen ihmeempii. Ollaan vähä heitettyjä joskus ku noi ihmiset käy paikoissa. Mut omme saatu katkiksii ja kinkkuuki ja vettä vaik mä haluisin kyl välillä jotai muutaki. Ja Leiona haluu vaa ulos vaik siellei ookkaa mikää kesä ilma.

torstai 19. kesäkuuta 2014

Hyvää juhannusta!

Nyt on juhannus. Keskikesän juhla. Yleensä ihmiset silloin pakenee kaupungista hyttysten pariin, juovat viljajuomia ja syövät makkaraa sekä katsovat, kun vanha vene tai risukasa palaa. Silloin tehdään myös taikoja, muttei muututa kurpitsaksi. Jotain kukkajuttuja vissiinkin, en niistä niin tarkkaan tiedä.

Jos olisin kuunnellut paljon radiota niinä aikoina, kun isännän luo muutin, voisin laulella "Mikä kesä?!", mutta nyt jätän väliin. Ja juhlat myös. Aion ottaa vain rennosti, en rehkiä, kuten kuvassa ikkunoita pestessäni. Ehkä vähän vettä ja raksuja, toivottavasti myös kinkkua sekä paljon makoilua.

Hyvää juhannusta vaan kaikille lukijoilleni!

Silittäjä

Jos minä ihan vähän pusken tuota pikkusiskoa...
...niin silittäisiköhän se minua nätimmin kuin kämppistäni?*

*ks. muutaman päivän takainen päivitykseni tassukirjasta

keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Salaisuuksia

Kun nyt on kesäkuu, täytyy tietysti jo miettiä joulua. Varsinkin siksi, koska ulkona ei juuri nyt ole järin kesäistä, enkä sen vuoksi pääse parvekkeelle, täytyy keksiä jotain kivaa. Sain nimittäin hyvän idean tämän vuoden joulukalenteriini, ja emäntä innostui asiasta heti. En kuitenkaan kerro asiasta sen enempää, vaan se jääköön vielä salaisuudeksi.

Meillä kissoilla on paljonkin salaisuuksia. Emme esimerkiksi kerro aina ihan totuudenmukaisesti, mitä olemme täällä tehneet sillä aikaa, kun ihmiset ovat poissa.

Joskus ihmisilläkin voi olla salaisuuksia. Minusta tuntuu, että noilla meidän pikkuihmisillä voi jossain vaiheessa olla salaisuuksia, joita emäntä ja isäntä ei saa kuulla. Niillä tuntuu olevan jokin yhteys, vähän samanlainen kuin minulla ja emännällä. Eilen ne nauroivat yhdessä.

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Lokkibongari

Pesin emännän apuna ikkunoita ja bongailin samalla lokkeja. Meidän rapun edessä taitaa olla lokin pesä. Siellä on kaksi poikasta, jotka ovat jo aika isoja. Lokkiemo hyökkäilee ohikulkijoiden kimppuun. Oi, kunpa pääsisin ulos! Voisin vähän leikkiä niiden kanssa... Emäntä kyllä sanoi, että ne ovat jo niin isoja, että minulle saattaisi sattua. En usko. Olenhan Leijona.
video

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Perjantai 13. päivä

Tänään on perjantai 13. päivä. Moni uskoo, että päivä on epäonnenpäivä, mutta ei se sitä oikeasti ole. Ainakaan ihan koko päivä. En usko, että yksi numero voi päättää sen, kohtaako onni vai ei. Onni on pitkälti kiinni myös asenteesta. Joku väitti niin, ja minä uskoin. Tänä vuonna se on vain kerran vuodessa, mutta usein perjantai 13. päivä on kaksi tai kolme kertaa vuodessa.

Minä olen nauttinut rauhasta ja sateen ropinasta. Olen vaatinut emännältä paljon rapsutuksia, koska pikkuemäntä ei ole kotona. Emännällä on siis luonnollisesti hyvin paljon luppoaikaa hoivata minua. No harjasi se eilen ja antoi kinkkua ja makoilla sylissä, mutta ei alkuunkaan tarpeeksi. En saanut edes nukkua makkarissa emännän vieressä. Ja sitten se vielä uskalsi valehdella minulle päin kuonoa, että oli nukkunut hyvin. Uskoo, ken haluaa!

Vielä on tälle päivälle luvassa jalkapalloilua. Tai no, ainakin sen katsomista. Aion laittaa kinkkuni lautaselle valmiiksi (Hoi emäntä, tarkoitan siis, että sinä laitat!) ja käpertyä emännän syliin. Voittakoon oranssipaidat, koska oranssi on paras väri!

torstai 12. kesäkuuta 2014

Kutsu

Minulle tuli kutsu viehkeältä kissatytöltä. Se muistuttaa hyvin paljon yhtä niistä kuuluisista kissoista, joista kerroin aiemmin. Ehkä hän kutsuu minut kuutamoillalliselle kaupungin kattojen ylle. Tai sitten hiirijahtiin öiseen metsään. Kyllä minulle ötökkäjahtikin kelpaisi, vaikka hänen kotonaan.

Ai, emäntä sanoi, että tuo kutsu on oikeasti pikkuihmisille. Ja sen on lähettänyt ihan ihmislapsi, joka kutsuu synttäreilleen. Mikä pettymys! Minäkin haluan synttäreille! Kinkkua ja kermavaahtoa syömään! Ehkä pyydän emäntää laittamaan minut sankarille lahjaksi!

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Vuoren valloittaja

Kuka sitä nyt alhaalla laaksossa nukkuisi, jos on mahdollista lekotella vuoren huipulla?
Kissa ei kyllä korkeita paikkoja pelkää, eikä korkeampia, eikä niitä kaikkein korkeimpia, ainakaan melko varmasti. Ainakaan minä en, ainakaan joka päivä. Vai oletteko nähneet kissan, joka viettäisi suurimman osan ajasta maa- tai lattiatasossa? Niinpä. En minäkään!

Tänään meillä kävi vieraita. Minulle tuli suunnaton tarve näyttää taitojani ja hyppäsin keittiön kaappien päälle. Tulin sieltä kyllä melko nopeasti alaskin, koska siellä oli pölyä. Eikä se tietenkään ole mukavaa, että kaunis turkkini menee likaiseksi. Täytyy muistuttaa emäntää siivoamaan myös sieltä edes joskus. Vaikkakin isäntä yltäisi sinne ehkä paremmin.

Mutta nyt täytyy mennä valloittamaan seuraavia vuoria. Tosin täällä meillä kotona niitä on melko vähän. Ehkä tyydyn raapimispuun majaan tai sohvaan.

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Kissan synnytys


Luin vanhasta Reviiri-lehdestä kissan synnytysasioista. Asia ei tosin minulle ole ajankohtainen tai mitään muutakaan, mutta olen itse syntynyt, niin siitä kiinnostus heräsi. Emäntä on synnyttänyt, kaksikin kertaa, muttei vielä ainakaan yhtään kissaa.

Näin poikakissana voin sanoa, ettei nuo asiat mitään ihan helppoja juttuja ole. Nimittäin kissa kantaa poikasiaan reilu kaksi kuukautta. Minusta tumtuu, että emännällä oli pallomaha paljon pidempään. Ihmisten aikakäsitys taitaa olla eri.

Sitten kun poikaset ovat valmiita tulemaan mahan toiselle puolen, voi kissaäiti olla vähän vihainenkin ja levoton. Muistelen, että emäntäkin oli. Murahteli vain, ihan kuin se olisi leikkinyt koiraa. Siinä jutussa kerrottiin, että kissaäiti voi myös kehrätä äänekkäästi. Minä ja myös kämppikseni nykyisin kehräämme ääänekkäästi, mutta emme ole tietääksemme raskaana.

Kissa voi saada monta poikasta kerralla, yleensä 4-6. Ihmiset saavat useimmiten vain yhden. Itse synnytykseen menee vain muutamia tunteja. Niin emännälläkin meni, kun pikkusisko syntyi. Pikkuemännän kanssa meni pidempään. En kyllä ymmärrä miksi, koska se on nykyisin niin vauhdikas. Juoksee ja kiipeilee, höpöttää tauotta. Mutta niin ne pienet kasvaa. Myös kissat kasvavat pennuista isoiksi, muttei koskaan aikuisiksi. Ainakaan minä!

torstai 5. kesäkuuta 2014

Kesätauko

Hehee, otsikko sai sinut varmaan luulemaan, että blogini menisi kesätauolle. No ei varmasti, sillä kesällä on kaikenlaista jännää kerrottavaa. Olen vain kesätauolla kisseportaasisarjastani. Vaatii hurjasti työtä ja vaivaa selvitellä kaikkien kuuluisten kissojen taustoja ja tarkoitusperiä, joten päätin yhteisymmärräyksessä emäntäni kanssa, että juttusarjani kuuluisista kissoista jatkuu vasta elokuussa. Kun ei meillä muutakaan kesälomaa ole.

Pikkuihmiset ovat varsin vilkkaita. Tosin pikkuemäntä tuntuu väsyneenä saavan hepuleita, jos minä olen lähimaastossa. Toisaalta se tykkää kovin, jos häntäni kutittelee sitä, siis jos se on hyvällä tuulella. Ota noistakin selvä! Emäntä kyllä sanoi, että varsin kissamaista. Että kuulemma me kissat, tai siis minä kissa, olisin hieman samankaltainen. En myönnä!

Mutta nyt minulla on taas kiire makoilemaan lämpimässä. Mau vaan!

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Karvanlähtöaikaa

Ai minullako?! Älä puhu hassuja.
Emäntä on harjaillut minua ja kämppistäni viime päivinä vähän aiempaa enemmän. Toki on sitä täytynyt vaatiakin ja ehkä hienovaraisesti vihjailla. Näin kesäaikaan on hyvä vähän pienentää lämmitystä, jotta voi loikoilla lämmössä.

Olen joka päivä pyytänyt päästä ulos. Muutaman kerran olen onnistunut menemään rappukäytävään, mutta en ole päässyt tutustumaan vielä henkilökohtaisesti peipon- ja lokinpoikasiin, joita kämppikseni on vahtinut ikkunasta.

Tänään enmäntä vielä kiusasi minua laittamalla sellaisen ihanan ruohojutun parvekkeelta pois. No myönnetään, otan siitä helposti överit ja sitten saattaa ehkä ihan vähän tulla paha olo. Yritin näyttää taitojani kiipeämällä parvekkeen lasihyllyyn sen himoissa, niin siksi emäntä sen otti pois. Nyt saatan vain haaveilla siitä, harjaamisesta ja ulospääsystä.

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Mietitään

Tässä muutama päivä sitten pikkuemäntä kiipesi penkille ja nojasi pöytään, jonka päällä minä tarkkailin tilannetta. Se sanoi minulle: "Leijona, mietitään." Toki se käytti minun oikeaa nimeä, jonka osaa nykyään sanoa virheettömästi. Minä kylläkin koin pyynnön hieman ahdistavana, sillä juuri sillä hetkellä en ollut miettimistuulella, ja lähdin pois paikalta.

Mietin kyllä useinkin, paljon erilaisia asioita. Olen huomannut pikkuemännän puheista, että sekin miettii. Miettiminen yhdessä voi olla hyvinkin hedelmällistä ja tärkeää, mutta joitakin asioita pitää saada miettiä ihan yksikseen. Toisaalta silloinkin asioiden ääneen sanominen tai kirjoittaminen auttavat järjestelemään ajatuksia.

Miettiminen ennen toimimista on usein hyvin tärkeää. Se voi joskus unohtua, kun on kiire, mutta sitten saattaa tulla kahta kauheampi kiire, jos toimii ilman miettimistä.

Me kissat osaamme myös varsin hyvin olla miettimättä ja makoilla vain. Viime päivinä olen makoillut raapimispuun mökissä. Siellä saa olla rauhassa - omien ajatusten kanssa tai ilman niitä.