keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Kuuluisa kissa 9: Saapasjalkakissa

Kuva: Comicvine

Jos monet kisseportaasisarjan kissat ovat olleet melko vanhoja, on Saapasjalkakissa ehkä kaikkein vanhin. Saapasjalkakissa on kulkenut satuna ympäri Eurooppaa monien sukupolvien ajan. Se on seikkaillut kirjoissa sekä elokuvissa. Ainakin semmoiset Grimmin pojat on kirjoittaneet jonkun version. Niin ja olen nähnyt myös vihreän jätin seurassa liikkuneen Saapasjalkakissan.

Saapasjalkakissan tunnistaa erityisesti siitä, että sillä on saappaat jalassa. Se on ovela ja avulias. Erään myllärin poika sai sen perinnöksi ja osti sille ne saappaat. Sitten kissa auttoi köyhää myllärinpoikaa saamaan prinsessan ja kaikkea muuta mukavaa.

Yhdessä versiossa siitä sadusta on ilkeä noita, joka muuttuu leijonaksi, mikä ei minusta ole ollenkaan hyvä juttu näin Leijonan näkökulmasta, sillä tuommoiset ilkeydet pilaavat meidän maineen!

Minäkin voisin kokeilla saappaita. Tai ehkä en kuitenkaan. Jätän sen homman pikkuemännälle, joka harrastaa saappaiden sovittamista päivittäin. Mutta sen hatun voisin kyllä ottaa. Leikkisin tietysti sillä sulalla!

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Rennosti vaan

Aika on juosta ja aika ottaa iisisti. Nyt juuri on jälkimmäisen hetki. Mutta olen minä juossutkin, leikkinyt ja vaatinut parvekkeelle pääsyä. Kevätaurinko saa sen aikaan, minusta tulee energinen ja entistä valovoimaisempi kissa.

Emäntä otti tuon kuvan, kun olin päiväunillani, tai no ainakin joillain niistä monista. Pikkuihmiset nukkuvat myös päiväunia, isäntä samoin. Emäntä hirmuisen harvoin. Silloin, kun nuo muut nukkuvat, emännällä onkin oikein hyvin aikaa rapsuttaa minua ja yrittää juoda samalla kahvia. Se on sen rentoutumista. Minä en tykkää kahvista, mutta jos emäntä sattuu syömään samalla esimerkiksi porkkanakakkua, mielelläni nuolaisen hieman kuorrutetta. Tosin emäntä piilottelee yleensä liiankin tehokkaasti kakkupalaansa.

Olen kuullut, että joidenkin on vaikea ottaa rennosti. Ja että moni etsii elämäänsä elämäntapavalmentajan avulla kiireettömyyttä ja kohtuullisuutta. Näen sillä alalla ilmiselvästi kissanmentävän aukon. Minusta tulisi loistava elämäntapavalmentaja! Kiireettömyys ja hyvä elämä ovat erikoisalaani. Myös rentoutumisharjoituksia osaan pitää.

Tämän päivän kissamainen ajatus olkoon:
Kissa on aina oikeassa.

torstai 24. huhtikuuta 2014

Arkihaaste

Tuolla tassukirjan puolella on valloillaan sellainen arkihaaste. Minäkin siihen osallistun, vaikkei minua kukaan haastanutkaan. Sinne laitetaan viitenä päivänä kuva omasta elämästä ja siihen liittyvästä arkisesta asiasta. Tarkoitus olisi haastaa mukaan joka päivä joku kaveri, mutta minä en jaksanut sitä tehdä. Tästä pääset katsomaan minun kuvia.

Tuo arkihaaste-juttu on levinnyt nopeasti, ja varsinkin nyt pääsiäisen aikaan tosi moni on laittanut sinne kuvia omasta arjestaan. Toiset taas ovat ärsyyntyneet koko jutusta ja tekevät siitä pilkkaa.

Minusta tuommoiset jutut on ihan kivoja. Mutta vielä parempi haaste olisi: Jos sinulla ei jo ole omaa kissaa, hanki itsellesi sellainen. Ota siitä kuvia ja laita niitä joka päivä muiden nähtäväksi. Haasta mukaan kaikki kaverisi ja heidän kissansa. Näin täytetään yhdessä tassukirja kissankuvilla.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Kuuluisa kissa 8: Pekka Töpöhäntä

Kuva: Leffatykki
Yksi vanhimmista Kuuluisa kissa -kisseportaasisarjassani on Pekka Töpöhäntä. Pekan voi tavata sekä kirjoissa että elokuvissa. Hän on jo hyvinkin ikikissasarjassa, sillä ensimmäinen kirja, jossa kerrottiin Pekan seikkailuista, on julkaistu 75 vuotta sitten! Se on aika paljon. Tämän kissan nimi on Pelle Svanslös, jos menee naapurimaahan, josta se on kotoisin.

Pekan häntä on lyhyt, koska rotta on puraissut sen poikki. Toivottavasti rotta sai siitä suuret vatsanväänteet, kun niin meni tekemään. En tunne juurikaan muita lyhythäntäisiä kissoja, joten Pekka on monella tavalla persoonallinen. Hän on kiltti ja hyväsydäminen, mutta joutuu usein kiusatuksi. Pahat kissat Monni, Pilli ja Pulla ovat hänelle ilkeitä.

Olen kuullut, että kiusaaminen on varsin yleistä ainakin kouluissa ja jossain töissä. Minusta on tyhmää kiusata toista. Onneksi Pekalle käy kuitenkin aina hyvin, vaikka häntä kiusataankin.

Tuo toinen kissa tuossa kuvassa on nimeltään Maija Maitoparta, joka on Pekan puoliso. Samanniminen kämppis on myös viime vuoden eräällä lukijakissallani nykyisin.

Pekka seikkailee Uppsala-nimisessä kaupungissa, mutta pääsee myös matkustamaan. Hän saa myös pentuja Maija Maitoparran kanssa. Minustakin olisi hienoa olla isä, mutta matkustamiseen suhtaudun varauksella ainakin juuri nyt, koska tässä emännän sylissä on hyvä olla.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Hyvää pääsiäistä!

Tänään vietetään pääsiäistä. Siihen kuuluu mämmi ja tiput. Meillä on molempia, paitsi kämppikseni on käynyt pistämässä palasiksi muutaman tipun. Emäntä laittoikin ne piiloon. Tuossa kuvassa olevassa korissa puolestaan on myös muita pääsiäiseen kuuluvia asioita, jotka ovat hyvin kissamaisia molemmat: pajunKISSOJA ja narKISSOJA.

Paju on puuntapainen, joka tekee keväisin kissoja. Nuo kukat ovat paikalleen jähmettyneitä, omaa kuvaansa ihailevia kissoja. Niiden lisäksi meillä on niitä virpo-oksia, joita saatiin viime sunnuntaina pikkuemännän kavereilta. Joskus niiden virpojien kanssa kulkee kissoja, koska ne virpojat on kuulemma noitia. Kissa on siis hyvin pääsiäismäinen eläin, vaikka usein pääsiäiseen liitetäänkin nuo tiput ja sen lisäksi puput, jollain tavalla myös lampaat.

Aion muuttaa maailmaa ja tuoda vahvemmin kissan osaksi pääsiäisperinteitä juurikin yllämainituista syistä muiden muassa. Suklaamunissa olkoon tästedes vain kissayllätyksiä, rairuohon sijaan ihmisten on syytä kasvattaa kissanruohoa, ja koristeissa tulee olla paljon enemmän pääsiäiskissoja.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Varjokissa

Kun aurinko paistaa, syntyy varjoja. Niitä syntyy myös silloin, kun on hämärää ja valo tulee sopivasta suunnasta. Minä en ihmeemmin varjoista hetkahda, mutta pikkuemäntä pelkäsi niitä vielä jokin aika sitten. Mielestäni tuossa kuvassa näytän hyvin paljon Batmanilta tai ainakin hiirten metsästäjältä. Tiesitkö muuten, että lepakot ovat nahkahiiriä?

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Kuuluisat kissat 7: Aristokatit

Voi ei, emäntä unohti julkaista tämän kisseportaasijakson ajoissa. No joskus tulee eteen teknisiä ongelmia tai lähetyskatkoja, vaikka mielestäni emännästä johtuvat katkokset ovat aivan anteeksiantamattomia. Joka tapauksessa tällä kertaa kuuluisa kissa on oikeastaan monta kissaa, sillä esittelen teille Aristokatit.

Aristokatit ovat Disneyn elokuvassa seikkailevia kissoja. Ensinnäkin kyseessä on erään tädin kissa ja tämän pennut. Toisekseen elokuvassa esiintyy myös kujakissoja, jotka ovat samalla muusikkoja. En aio juurikaan kertoa elokuvan juonesta mitään, sillä uskon teidän nähneen sen monta kertaa.

Kissoista ihanin mielestäni on se valkoinen kissaemo Herttuatar, joka on hyvin hienostunut ja äidillinen. Näen selvästi itseni kujakissa Thomas O'malleyssä, joka on rohkea, neuvokas ja osaa myös laulaa. Kuulostaa aivan selvästi minulta, eikö totta?

Sitten ne kolme kissanpentua eli Herttuattaren vauvat. Ne ovat leikkisiä ja suloisia, kuten kissavauvat yleensäkin. Niillä on vaan hassut nimet, ainakin minun mielestä. Yksi on Marie, se on tyttökissa, sitten ovat pikkukollit Toulouse ja Berlioz. Sitä kyllä ihmettelen, että ne kaikki ovat aivan eri värisiä.

Mikä mielestäni Aristokateissa on parasta, on tietysti niiden emäntä, joka on hyvin kissarakas ja aikoo testamentata kissoilleen omaisuutensa. En kyllä tiedä, mitä ne kissat tekisivät, mutta minä ainakin perustaisin kissakahvilan, kissahotellin ja löytökissatalon, jos saisin paljon rahaa.

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kissa sulle, palkka mulle

Tänää meil kävi sellasii pienii pääsiäis noitii jotka toi tommosii oksii.
Mä olin tietty heti vastassa niitä ovella ku ovi kello soi.
Sit mä vähä maistelin noita oksii ku ne oli pikku männän käressä ja sit viel maljakossaki.
Niitä noitii kävi monta ja sit yhrellä kertaa mä lährinki rappuun ja sit yhe noita isän piti ottaa mut kii ku emännällä oli se vauva sylissä.


Mä oisin kans halunnu virpomaan. Mut sain katkiksii ku suostuin näihi kuviin.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Kisaillaan

Hehee mä saan kirjottaa taas ku suostuin yhteis kuvaan Leionan kans. Ja mä keksin melkee iha ite ton otsikon tähä kirjotukseen. Se on kyl melkee sama kuin tää blokinnimi muttei iha.

Mä aijon kertoo ny mitä mä oon tehny paitsi etten oo tehny ihmeempii. Oikeesti me ei kovi usein olla Leijonan kaa tos paikalla kahrestaa vaa se on ja mä tuun sit ja se lähtee. Ainaki melkee ilman pyytämistä.

Mä en oo vieläkää räppi vireessä ku emäntä on nii kiireinen ettei se ehri oikee kirjottaa jos mä oisin. Ja meil on käyny josku ihmisii jotka rapsuttaa mua onneks. Pikku mäntä kurkkaa aina posti luukust ku se tulee sisälle ja mä aika usein katon takas mutten aina jaksa.

Pikku siskolla on kova ääni ja mä lähren usein pois jos se huutaa. Yks yö mä kuitenki nukuin emännän jaloissa niinku josku ennenki paitsi en viimeaikoina usein. Mun mielestä partsilla on kivaa ku aurinko paistaa. Mut katkiksii en oo saanu. Höh.

torstai 10. huhtikuuta 2014

Kissakas


Netissä surffaillessani löysin hassunhauskan sivun, nimittäin kissanmielisten pahvilaatikon eli Kissakkaan. Se on olemassa myös siellä tassukirjassa, missä minullakin on oma sivuni.

Kissakas onkin kiva sivusto, jos etsii jonkinlaista kissatietoa ja -hupia elämäänsä. Ja se on vieläpä aika uusi paikka. Sivulta löytyy kilpailuja, artikkeleita ja mukavia kissajuttuja. Tassukirjan puolella ainakin on myös paljon lukijoiden kissojen kuvia, ja tuolla sivustolla vieraskynä-juttuja.

Minun tarvitsisi varmaan värvätä pikkuemäntä valokuvaajaksi, jotta saataisiin myös kunnon kuvia minusta ja kämppiksestäni, kun emäntä on niin kiinni tuossa vauvassa, tai ainakin sen toinen käsi, tai tissi. Ainakin pikkuemäntä on hyvin innokas painelemaan kameran nappeja. Voisin sitten lähettää itsekin tuonne kuvani.

Pikkuemäntä valvoo nettisurffailujani.
Kissakkaan sivulta voi käydä aina katsomassa, minkänimisellä kissalla kulloinkin on kissanpäivät, eli sieltä löytää kissojen nimipäiväkalenterin. Tosin luulenpa, ettei minun nimeäni kalenterista löydy, eikä myöskään kämppikseni. Ei oikeita, eikä taiteilijanimiä.

Olen löytänyt tuolta sivustolta jo monta mielenkiintoista juttua ja osallistunut kissakirjaäänestykseen. Harmi vaan, että minun täytyi osallistua emännän nimellä, koska minulla ei ole omaa sähköpostiosoitetta. Hmm...siinäpä onkin asia, mikä täytyy korjata ensitilassa.

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kuuluisat kissat 6: Miina ja Manu

Lähde: Elisa Studio
Tämän päivän kuuluisia kissoja on peräti kaksi. Esittelen ne samalla, koska ne ikään kuin kuuluvat yhteen. Ne ovat kissalapsia, jotka eivät kasva isoiksi, vaikka ovatkin jo melkein emännän ikäisiä.

Kun aiemmat kuuluisat kissat esiintyvät yleensä elokuvissa, sarjakuvissa tai oheistuotteissa, Miina ja Manu seikkailevat kirjoissa. Ja vaikka ne kirjat on tehty täällä Suomessa, niitä on viety myös muihin maihin ja kirjoitettu eri kielille.

Miina ja Manu ovat olleet ihan oikeita kissoja, ja nämä piirretyt Miina ja Manu ovat saaneet värinsä niiden mukaan. Nämä kissat osaavat hyvin kirjaimet, koska ne ovat seikkailleet muun muassa aapis-kirjassa. Se aapis-kirja on semmoinen, missä esitellään eri kirjaimet. Siinä mielessä se muistuttaa vähän näitä minun kisseportaaseja, koska minä esittelen näissä aina jonkun kuuluisan kissan.

En tunne kovin hyvin noita Miinaa ja Manua, mutta minulla on hännänpäässäni sellainen kutina, että pikkuemäntä tutustuttaa minut niihin varsin pian.

Tästä voit lukea lisää Miinasta ja Manusta.

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Muistojen vallassa

Tämä kevät saa minut varsin nostalgiseksi ja muistelemaan asioita ja ihmisiä, koska on monien juttujen vuosipäivä. Emännän tänne muuton vuosipäivä, minun hoitajani vuosipäivä, joka tänä vuonna oli pyöreä, ja paljon muita. Ensi vuonna on sitten pikkusiskonkin vuosipäivä, mutta siihen on vielä aikaa.

Emäntä kertoi, että eilen oli isännän merkkipäivä, ja että se täytti kanssa pyöreitä. Minä en ihan ymmärrä, mitä ne pyöreät ovat, siis muuta kuin palloja. Ihmettelinkin, kun emäntä ja pikkuihmiset lauloivat eilen aamulla isännälle, kun se vielä nukkui. Ja sitten illalla ne lähti käymään jossain, mistä tulivat varsin herkullisen hajuisina takaisin.

Niin ja isäntä oli saanut sellaisen pallon, joka pysyi illan katossa. Vaikka pikkuemäntä taisi luulla, että se on sen. Minä en oikein ehtinyt antaa isännälle lahjaa, mutta aion korjata sen hetimiten, kunhan se istahtaa sohvalle. Minun rapsutusaikaa tietysti!

Tänään taas on emännän emon nukkumisen vuosipäivä. En koskaan tavannut sitä, mutta olen nähnyt kuvan.

Juhlat, merkkipäivät ja vuosipäivät kertovat siitä, että aika kuluu. Jokaisen merkkipäivän kohdalla on taas vähän pidempi aika tapahtuneesta. Elämä kulkee eteenpäin.

Tämän päivän kissamainen ajatus olkoon:
Tärkeintä elämässä on kissanhoito, ja se vasta tärkeää onkin!

torstai 3. huhtikuuta 2014

Rauha maassa

Olen seuraillut uutismaailmaa varsin varoen, sillä minua on kauhistuttanut tämä maailman meno katoavine lentokoneineen, epämääräisine kansanäänestyksineen ja jalkapallotappeluineen. Onneksi välillä silmiini osuu myös mukavia kissauutisia, tai ainakin kissoista kertovia juttuja.

Esimerkiksi tämä uutinen Lontoossa avatusta kissakahvilasta ilahdutti mieltäni kovin. Se sitä paitsi vaikuttaa hyvinkin menestyvältä, koska ihan lähiaikoina sinne ei edes pääse, vaikka kuinka haluaisi. Minäkin olen siitä haaveillut ja blogiinikin kirjoittanut.

Nyt aihe on taas ajankohtainen, sillä emäntä kaipailee meille kahviseuraa. Ja pullaakin kuulemma on, tai jotain vastaavaa. En ole ihan varma, suostunko minä rapsutettavaksi, mutta kämppikseni aivan varmasti on jo ovella vastassa ja puskemassa.

Sitä pohdin noissa kissakahviloissa, joissa on paljon kissoja, että onkohan siellä tarpeeksi hiekkalaatikoita niille kissoille? Ja onko niiden pakko juoda kahvia vai saavatko esimerkiksi kinkkua? Näin sen jutun kuvista, että siellä kahvilassa kissa sai kiivetä hyllylle. Onneksi meilläkin on hyllyjä, joihin pääsemme kiipeämään ja pakoon ihmisiä, jos niin haluamme.

Päivän mietelause olkoon:
Onnekas on se, jonka syliin kissa tulee!

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Kuuluisa kissa 5: Kamujen Kati

Kuuluisista kissoista emännän suosikki on Kamut-sarjakuvan (eng. Mutts) Kati (eng. Mooch). Se ei kyllä muistuta yhtään minua, ehkä hieman kämppistäni, sillä Kati on aika tietämätön ja yksinkertainen, ainakin minun mielestäni. Ja se on musta. Sillä on kaverina koira Jalo, ja sitten niiden kanssa esiintyvät usein mm. emännät, isännät ja muut kaverit.

Katilla on s-vika, minkä vuoksi se sössöttää. Mielestäni se on hauska ja persoonallinen piirre. Kati rakastaa vaaleanpunaista sukkaa. Ja kuten kissat yleensäkin, Kati rakastaa ruokaa, emännän syliä ja makoilua.

Kati täyttää tänä vuonna 20 vuotta, mikä on juhlimisen arvoinen saavutus. Ja niitä juhlia vietetäänkin syyskuun alussa, kuten minunkin synttäreitä on tapana juhlistaa niihin aikoihin. Voitaisiin ehkä pitää Katin kanssa yhteiskemut, vai pitäisikö sanoa yhteiskAmut! Hehee.

Tästä pääset tutustumaan paremmin Katiin ja hänen kavereihinsa.