maanantai 30. syyskuuta 2013

Minä olin kyllä tässä ensin!

Tai no, ehkä en ihan oikeasti ollut, siis tuossa. Mutta olin minä oikeasti täällä ensin. Sitten tuli pikkuemäntä ja pyörremyrskyt. Siltä tämä elämä alkaa vaikuttaa ja meidän koti. Tosin kyllä minä oman paikkani aina löydän.

Pikkuemäntä on aikamoinen touhuaja. Se kantelee tavaroita ympäriinsä ja penkoo kaappeja. Se on minusta kyllä kivaa, koska se on oppinut jo availemaan kaappien ovia, eikä se aina muista laittaa niitä takaisin kiinni. Minä otan tilaisuudesta vaarin ja menen ainakin tutkailemaan mukaan, paitsi jos emäntä kieltää. Minä tottelen mielestäni huomattavasti paljon paremmin kuin pikkuemäntä.

sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Tanssii kissojen kanssa


Tos kuvas ollaa mä ja pikku mäntä. Mä luulen, et se on saanu intiaaninimen Tanssii kissojen kans. Kuullemma on semmone ohjelma tai elo kuva. Tai sit se oli joku toine eläin. Tai taivaan kappale. Mut kuitenki se on saanu vaikutteita.

Mä luulen et vaikutteet on jotai vaikku juttuja joita tulee korvaan. Mullei oo sellasta mut Leional oli josku. Ja sillo se oli piilossa vaa. Mä oon enemmä piilos nykysin. Ja pikku mäntä ettii mua.

Se pitää vaa vähä mun hännästä tos kuvas mut josku emäntä sanoo ettei saa kiskoo. Se on tosi varo vaine Leionan kaa muttei mun. Mä en mee rikki nii helposti. Mut emmä jaksa sitä tanssi ohjelmaa kattoo ku ei siin oo eläimii. Paitsi josku joku höyhen juttu.

lauantai 28. syyskuuta 2013

Dominoefekti

Huomaatte varmaan, että on turha soitella emännälle. Automaattinen puhelinvastaaja toimii!
Olen jo niin kyynistynyt emännän kiireisiin, että en jaksa edes osoittaa mieltä asiasta. Muistuttelen joka tapauksessa silloin tällöin olemassaolostani, kuten esimerkiksi tänä aamuna.

Ihmettelin suuresti, kun emäntä nukkui vielä seitsemältä! Päätin sitten tietysti mennä katsomaan, onko se vielä hengissä. Ei nimittäin ole ollenkaan normaalia, että emäntä nukkuu niin pitkään. Yleensä sillä aina soi herätyskello aiemmin. Päättelin, että se on vain unohtanut laittaa herätyksen ja hyrräsin parasta hyrinääni aivan emännän korvien juuressa.

Varmemmaksi vakuudeksi puskin myös emäntää. Ja tietysti sain sen heräämään! Hyvä minä! Sitten se kuitenkin vielä jäi makoilemaan. Tajusin, että jotain on tehtävä, että rutiinit jatkuvat viikonlopusta huolimatta. Hyppäsin pikkuemännän sänkyyn ja herätin sen. Sitten se herätti emännän ja emäntä nousi ylös sängystä. Eikös ollutkin aika hienosti suunniteltu dominoefekti?!

torstai 19. syyskuuta 2013

Arpaonnea

No niin, pitihän se arvata, että emäntä joskus unohtaa julkaista viestejä. Nyt se sitten on pitänyt teitä oikein kunnolla jännityksessä. Minähän järjestin arvonnan tosi kauan sitten. Arvonta tapahtui melko pian sen jälkeen ja voittajaksi selviytyi Pave! Vaikka Pavella onkin jo ollut kyseisiä maistiaisia, laitan hälle postiin lisää sellaisia. Onnea voittajalle!

Vähän myöhemmin syksyllä on tulossa uusi arvonta. Siinä palkintona on luvassa jotain hyvin kissamaista, mikä sopii kenelle vain, olipa sitten kissa tai ei. Jääkää jännityksellä odottelemaan!

tiistai 17. syyskuuta 2013

Musakisa

Emäntä teki tuohon otsikkoon kirjoitusvirheen. Oikeasti siinä pitäisi olla tietysti kissa. Mutta voisinhan minä joskus kisankin pitää! Ainakin televisiosta tulee paljon musakisoja. Moni niistä on laulukilpailu. Minäkin olen semmoisia seurannut.
Suosikkini! Täytyy katsoa läheltä!

Tuleehan tämä varmasti nauhalle?!

Jospa pääsisin backstagelle!

maanantai 16. syyskuuta 2013

Luottamuskissa

On ollut taas aika hiljaista. Emäntä menee kaiket päivät ja yleensä myös illat jossain. En tykkää sen töistä ollenkaan! Ajattelin ryhtyä luottamuskissaksi ja ehdottaa ammattijärjestöille ylimääräisiä kissanhoitovapaita kaikille kissanomistajille. Vaikka yksi päivä kuukautta kohti. Se olisi ainakin hyvä alku. Silloin emäntä ehtisi ehkä vähän useammin sihteerikseni. Uskon myös, että sillä parannettaisiin huomattavasti työhyvinvointia.

Täällä ei mitään ihmeitä ole muuten tapahtunut. Välillä kisataan kämppiksen kanssa, toisinaan juostaan pikkuemäntää karkuun. Minua ihan leopardittaa*, kun pikkuemäntä on jo niin vauhdikas ja ulottuva. Se juoksee jo! Ja on kyllä jatkuvasti tulossa paijailemaan meitä, mutta minä olen vikkelämpi. Minua paijataan vain silloin kuin minä sitä haluan!

Niin ja tänään saatiin jauhelihaa! Yhtenä päivänä emäntä käski pikkuemännän antaa minulle kinkkua, mutta pikkuemäntä söikin sen itse. Siihen ei selvästikään voi luottaa.

* Kissojen maailmassa sanonta "hirvittää" on saanut uuden ilmaisumuodon, joka on lähempänä kissaeläinnäkökulmaa.

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Älä ala mulle!

video
Emäntä on varsin usein laittanut minusta lekottelukuvia tänne blogiini. Se johtuu pitkälti siitä, ettei se ole hyvä ottamaan kuvia liikkuvasta kohteesta. Mutta onneksi se joskus osaa laittaa videotoiminnon päälle ja sai nappastua minusta todennäköisesti tulevan elokuvani trailerin. Tai no ainakin pätkän siitä.

Saatte videosta makua siitä, että kyllä minusta löytyy luonnetta. Vauhtia ja vaarallisia tilanteitakin. Minulle ei kannata alkaa ryttyilemään, sillä silloin saatan jopa iskeä, ainakin silmää. Heh.

Vauhdikkaimmillani minä olen silloin, kun olen juuri käynyt hiekkalaatikolla. Tiedättehän te, rakkaat lukijani, sen tunteen, kun olo on niin kevyt, että voisi vaikka lentää. Silloin harjoittelenkin lentämistä. Juoksen hurjaa vauhtia ympäri asuntoa, ja lopulta ravailuni päättyy lipaston päälle tai kiipeilyhyllyyn makoilemaan. Kyllä lepohetken tuntee ansainneensa, kun on ensin rehkinyt.

perjantai 6. syyskuuta 2013

Kissojen yö

Tiedän, että on olemassa sellainen paikka kuin Korkea saari. Se ei ole matala. Sinne pääsee lautalla, mutta voi kävelläkin siltaa pitkin. Siellä on erilaisia eläimiä, joita ihmiset käy katsomassa, koska ne ei näe niitä muuten. Olen kuullut, että siellä käy ainakin paljon lapsia.

Näin syksyisin siellä on Kissojen yö. Se tarkoittaa sitä, että silloin se paikka on auki iltamyöhään ja ihmiset tulee katsomaa kissaeläimiä. Minusta olisi kiva päästä sinne myös, mutta kuulemma kotieläimet ei sinne saa mennä. Höh, sanon minä. Olisi kiva päästä tutustumaan serkkupoikiin.

Kissojen yö on tänään ja viikon päästä. Se järjestetään siksi, että kissapetojen suojeluun kiinnitettäisiin huomiota. Ainakin sellaisen Amur-nimisen. Minusta se ei ole hyvä nimi, koska jos sen kääntää toisinpäin, tulee sana ruma. Eikä me kissat olla rumia!

torstai 5. syyskuuta 2013

Pitkäst aikaa

Leiona on vähä ominu tän blokin eikä oo antanu mun kirjottaa. Mut ei mul kauheesti oo ollu asiaakaa paitsi et ei oo saatu katkiksii ja siitä voisin kyl vähä valittaaa et ei oo. Ja nii mä tos vireol teenki.
video

Pikku mäntä ja isäntä on vissii siel mistä mä oon tullu eli Halsualla. Sinne on vähä matkaa. Siellä mä voisin olla ulkona ja Leijona ja pikku mäntä. Siellä vois olla hiiriäki. Mut ei varmaa katkiksii.

Mun on pitäny sanoo monta kertaa emännälle et mua saa rapsuttaa ja voin tulla sylii ja semmosta. Se ei aina heti tajuu. Ja Leijona on ollu vähä rasittava ku se yrittää kisata mun kaa enkä mä aina jaksais ku vois nukkuukki.

Emäntä sano et nyt pitäis sanoo Hyvää yrittäjäpäivää kaikille yrittäjille ni mä sanon nii.

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Kissasanomat

Ja taas löytyi lehti, jonka voisin tilata. Paitsi ettei sitä voi tilata, vaan hakea. Emäntä toi tuommoisen minulle tuliaiseksi jostain kaupasta, missä on myynnissä myös matolääkkeitä. En ole käynyt sellaisessa kaupassa, en kyllä kaupassa muutenkaan. Mutta se taitaa olla tosi hyvä kauppa, jos siellä on tuommoisia ihan ilmaiseksi!

Lehden nimi on Kissasanomat. Ihan totta ja oikeasti! Lehden kannessa on hyvin minun oloinen kissa, mutta paljon valkoisempi. Ehkä se on tulevaisuuskuva minusta ja pikkuemännästä, jos minä satun vaikka harmaantumaan.

Lehdessä kerrotaan kissojen rokotuksista ja muusta tärkeästä. Siellä on myös arvostelussa minunkin lukemani Kissojen Suomi. Kissa-agility ja kissojen diabetes ovat myös jutunaiheita. En ihan tiedä, mitä ne tarkoittaa. Uskon, että ne on sairauksia. En uskaltanut lukea koko juttuja, ettei minusta tulisi luultavasti sairas.

Tärkein juttu lehdessä mielestäni oli "Viisikiloinen kissa tarvitsee energiaa kahdeksan hiiren verran päivässä". Minä kuulun juuri tuohon kokoluokkaan, mutta eipä ole hiiriä näkynyt lautasellani. Emäntä voisi lukea ajatuksella myös sen jutun.

Vinkiksi kaikille: Hae äkkiä lehti itsellesi, ennen kuin pääsevät loppumaan!

tiistai 3. syyskuuta 2013

Päivänsankari

Emäntä oli unohtaa, isäntä ei muistanut alkuunkaan, eikä kämppikseni. Minun synttäreitä pitäisi juhlia tänään. Tarkkaa syntymäaikaani ei tiedetä, mutta tätä päivää on syytä juhlia. Nyt on tasan seitsemän vuotta siitä, kun tulin isännän luo. Olin silloin arviolta noin vuoden vanha, joten siksi nyt juhlitaan kahdeksatta synttäriä.

Tosin juhlat jäävät aika pieniksi, sillä isäntä ja pikkuemäntä lähtivät matkoille. Eikös se ole vain synttärisankarin oikeus? Toisten pitäisi juhlistaa sankaria ja tuoda lahjoja! Mutta olen kyllä todella tyytyväinen siihen, että pääsen emännän viereen nukkumaan! Siinä on lahjaa kerrakseen, kun vielä saisi kinkkua ja katkarapujakin...

Ja voi varmaan laskea lahjaksi senkin, että saan aika rauhassa makoilla kiipeilyhyllyssä.

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Varjokissavideofestarit


Internetissä on paljon kissavideoita. Luin jostain, että ne on Youtuben suosituimpia hakukohteita. Tiedän monta suomalaistakin kissaa, joilla on paljon omia videoita. Minustakin on joitakin lyhyitä videoita, joita ei voi kyllä sanoa vielä lähellekään lyhytelokuviksi.

Maailmalla pidetään ihan festivaaleja kissavideoilla. Suomessa taiteenlaji on vielä hieman vähemmän juhlittu muoto, mutta tänään juhlitaan jo toista kertaa Suomessa kissavideofestareita! Minä toivon ehkä jo ensi vuonna olevani tähti paikalla. Emäntä ja isäntä vaan voisivat pikkuisen ahkerammin ottaa kameran käsiinsä ja pistää toimiani purkkiin.

Menovinkki täksi iltapäiväksi kaikille kissanmielisille: Helsingin Suvilahden Kattilahalliin (tottakai) klo 15.30-21.00. Vapaa pääsy!

Ja toivottavasti tapaamme siellä ensi vuonna, kun aion iskeä tassunjälkeni kissavideoiden tähtitaivaalle!

Tähän loppuun vielä minun ja pikkuemännän koekuvauksesta. Unohdin roolisanani, kun pikkuemäntä unohti pysyä kameran edessä.
video

Kuukauden Lukijakissa: Syyskuu


Sanotaan, että olisi vielä kesää jäljellä, mutta kyllä tämän kuukauden nimi on jo syksyinen. Syyskuun lukijakissa, kuka olet? 
Roope. Emäntä sannoo melko usein mua myös vauvaksi.

Olen huomannut, ettei vauvat välttämättä aina ole vauvoja. Meillä ainakin vauvasta tuli pikkuemäntä. Ja olen kuullut, että kapalossa olevaa perhosvauvaa sanotaan koteloksi ja vasta sen jälkeen siitä tulee perhonen. Aikamoista metamorfoosia. Missä asut? 
Valtimolla, se on kai jossain idässä. Oon syntyny Oulaisissa, Pohojospohojammaalla.

Se on varmaan tosi kaukana. Olen itse käynyt vain Keskipohojammaalla. Kenen kanssa asustat?
Mulla on kaks kämppistä ja sitte on myös emäntä ja isäntä.

Taidat ollakin jo tuttujen lukijakissojen kämppis. Hauskaa, että teitä on monta. Mikä on lempiruokaasi? 
Tykkään syödä kaikkia mahollista ja kaikkien mahollisten kupeista ja lautasilta. Erityisen kiinnostunu oon siitä, mitä emäntä syö.

Heh, siinä muistutat paljon pikkuemäntää, koska se vahtii kyllä tarkkaan kaikkea, mitä emäntä syö ja haluaa itsekin maistaa. Mitä teet mieluiten? 
Oon vielä pieni ja mua kiinnostaa kaikki liikkuva, kuten sormet ja varpaat ja tykkään tehä yllätyshyökkäyksiä. Emäntä ja isäntä ei tästä tykkää, mutta mulle se on kiva leikki! Kaikki on muutenkin tosi jännää ja kaikella voi leikkiä. Tykkään myös ratkaista ongelmia ja emäntä sanoikin kerran mulle, että oon paljo viisaampi ku nuo mun kämppikset. Mitä se sitte lie tarkottaaki.

Minäkin olen viisaampi kuin kämppikseni. Uskon, että se on nuoruudesta kiinni. Mikä on mottosi? 
Leikki on työni.

Ja se onkin hyvä työ! Oikein päivän hyvä työ. Hehee. Mitä yhteistä on sinulla ja minulla? 
Me ollaan molemmat tosi hyvän värisiä! Mää oon vähemmän laikukas, mutta hyvä on väri kuitenki!

Kyllä kissa saa olla korea (vaikka se onkin maa). Kiitos sinulle ja komeaa syksyä sinne Valtimolle!