perjantai 25. toukokuuta 2012

Kirkosta viisuihin

Olin tänään jalomielinen ja annoin päivänsankarin saada palstatilaa blogistani. Kehräävät onnittelut kämppikselleni!

Tämän aamun lehdessä (HS) oli mukava kuva Ahvenanmaalta, jossa oli kirkossa kissa. Minua voisi tuommoinen kirkkokissailu kiinnostaa. Olen kuullut, että kirkot on aika isoja paikkoja, ja niissä on monta penkkiä, mihin käpertyä päiväunille. Siinä kuvassa oleva kissa oli kyllä aika paljon minun näköinen, mutta jotenkin luulen, että se oli tyttökissa.
Tämän kuvan voisin laittaa profiilikuvakseni, jos vaikka hakisin tyttökissakaveria.

Kirkossa on kuulemani mukaan myös usein musiikkia. Minä olen aika tottunut musiikkiin. Emäntä laulaa paljon ja illalla meillä soi yleensä semmoinen miesäänimusiikki semmoisesta laitteesta. Emäntä kertoi, että niitä lauluja voi kuulla kirkossa. Aika rauhallisia ja mukavia lauluja ovat, niihin voi jopa nukahtaa. Otin taas hiiren kauniiseen tassuuni ja selvitin, että kyseessä on Samuli Edelmannin virsilevy.

Mutta eilen ja muutama päivä sitten tuli tv:stä vähän erilaisempaa musiikkia. Ne on euroviisut. Ja tiedän, että huomenna ratkeaa voittaja. Euroviisut on sellainen tapahtuma, jossa on monenlaisia musiikkiesityksiä eri maista. En ihan kaikkia ymmärrä, jotkut on aika kamalia, mutta osa on jopa Leijonan korviin ihan kuunneltavia. Usein niillä ihmisillä on jotain hassuja vaatteita ja kiemuroita, sitten siellä liehuu paljon lippuja, ja lopuksi siellä sanotaan numeroita. Viimeiseksi se, kuka saa eniten numeroita, voittaa ja saa laulaa uudestaan. Silloin kun se laulaa, sataa sellaista hassua silppua. Minusta olisi kivaa ottaa niitä silppuja kiinni. Semmoiset on euroviisut.

Synttäriräppi

Täs kuvas oon mielestäni aika tavalla sen kaljun räppäri Joustavan näkönen, eikö?
Sain vihroin tolta Leijonalta luvan taas kirjottaa. Tänää on mun synttärit tai sit yli huomenna. Sen kunniaks aattelin tehrä räpin. Siis piisin, jonka voisin vaiks maukua teille.

Kymmenen vee räppi
a'la Pepsi-Kola

Oon navetassa syntynyt, maata tätä kiertänyt, kissan eloo viettänyt
Oon tosi paljon kokenut ja usein tätä hokenut: stop, ennenku nokeennut.

Mau, joujou, mau, joujou

Misui on mul riittänyt, en oo paljoo kiittänyt, vaikkei oo ees viittä nyt
Pentui en oo tahtonut, on joku minut kuohinut, ei onnetar oo suosinut.

Mau, joujou, mau, joujou

Tykkään luoliin mennä piiloon kai, joka perjantai ja maanantai
Mun smaragdisilmät hohtaa ja loistaa, surun sult poistaa, täytyyks mun toistaa?

Mau, joujou, mau, joujou

Hee---eei
Sano pee - sano ee - sano pee - sano sii - Sano Pepsii-Kolaa! 
Se on meikäkolli joka räppää, täppää, heittää jo läppää.
Sano hoo - sano aa - sano äll - sano suaa - Sano Halsuaa!
Se on mun syntymäpaikka, vaikka, taikka, meikä ois maikka.

Mau, joujou, mau, joujou

On makoisaa kissan elo tää, koeta ymmärtää, pyri käsittää
Kun päivät himas saan temmeltää, vähän väsyttää joskus leikki tää.

Mau, joujou, mau, joujou

Hee---eei
Sano pee - sano ee - sano pee - sano sii - Sano Pepsii-Kolaa! 
Se on meikäkolli joka räppää, täppää, heittää jo läppää.
Sano hoo - sano aa - sano äll - sano suaa - Sano Halsuaa!
Se on mun syntymäpaikka, vaikka, taikka, meikä ois maikka.

Hee----eeii
Sano pee - sano ee -sano pee - sano sii - Sano Pepsii-Kolaa!
Se on meikäkolli, ei mikään olli, ei räppi oo molli.
Sano hoo - sano aa - sano äll - sano suaa - Sano Halsuaa! 
Siel on mun elon alku, siel alkoi parku ja ihka eka karku.

Mau, joujou, mau, joujou


On makoisaa kissan elo tää, koeta ymmärtää, pyri käsittää
Kun räppii alkaa vääntämään, joskus väsyttää, välil hengästyttää. HUH!
Somebody's watching you!

tiistai 22. toukokuuta 2012

Kissanhiekkakakkuja

Olen hyvin laatutietoinen ja tarkka siisteydestäni. Emäntä ja isäntä sanovat minua hienohelmaksi. Minulle ei kelpaa mikä tahansa hiekka. Monia on kokeiltu ja tämä on osoittautunut parhaaksi. Meillä on ollut myös kristallihiekkaa, joka oli ihan kamalaa: yritin kaikin tavoin välttää tassukosketuksen hiekan kanssa. Se oli kuin olisi lasinsiruilla kävellyt. Onneksi isäntä tajusi ostaa puuterinpehmeää hiekkaa, ja minä opin pissaamaan paremmin hiekalle.

Meillä on kaksi laatikkoa, ja hiekkojen vaihtoväli maksimissaan kolme viikkoa. Isäntä puhdistaa vähintään kerran päivässä laatikot, kun se on nyt emännältä kielletty, sitä paitsi ei se nyt edes tuon pallon kanssa voi kumarrella ja kyykötellä.

Nyt meillä oli jotain toista hiekkaa, kun eläinkaupasta oli loppunut lempparini. Hiekka oli ollut jo alun kolmatta viikkoa, joten minä päätin protestoida. Ei tämmöinen peli vetele! Haluan omaa hyvää hiekkaa, puhdasta ja äkkiä! Lähelle hiekkalaatikkoa oli pudonnut ihanan pehmoinen fleeceviltti. Ajattelin, että jos tuohon pissaan, tajuavat vaihtaa hiekan nyt heti!

Emäntä huomasi, että olin pissannut muualle kuin hiekkaan, ja oli vähän huonolla tuulella. Ihmettelen kyllä, sillä mielestäni valkoiseen vilttiin sointuu kauniisti muutama keltainen tahra (jotka sitä paitsi lähtivät pesussa pois). Pahus vieköön, mutta tajusi silti! Kun isäntä tuli kotiin, hän vaihtoi hiekat välittömästi, ja minä pääsin pehmoiselle, puhtaalle hiekalle.
Paparazzi iski kesken toimituksen.

lauantai 19. toukokuuta 2012

Haukotus!

Savanni nukahtaa iltapäivän kuumuuteen, myös me nukahdamme väsyneet Leijonat!
Auringossa on ihanaa makoilla, parvekkeella on lämmin, vaikka kylmä tuuli puhaltaisikin ulkona. Meidän parvekkeelle paistaa iltapäiväaikaan. Siellä on mukavaa. Aamupäivisin käväisen vaan, mutta iltapäivät tykkään lekotella siellä tuolilla tai penkillä tai matolla tai missä vaan. Mutta tänään iltapäivällä on jännä paikka! Toivottavasti lajitoverini eivät haukottele vaan ovat iskussa.

Toissapäivänä unohdin matsin kokonaan, vaikka isäntä ja emäntä sitä katsoivat. Unohdin varmaan siksi, että tv:stä oli tullut jo koko päivän otteluita, ja sitä paitsi meillä oli ollut vieraina pikkuihmisiä, joita vähän ujostelin. En siis tarvinnut ylimääräisiä rapsutuksia juuri silloin. Olin sikeässä unessa nukkumassa sängyllä, kun havahduin siihen, että isäntä huutaa ja riemuitsee maalista. Juoksin äkkipikaa olohuoneeseen ihmettelemään. Emäntä istui lattialla silmät ja suu auki. Melkoisen hassu tilanne. Ymmärsin sen, että Leijonat taisi voittaa. Totta kai ne voitti, minulla ei ollut asiasta epäilystäkään.

Tänään on kuulemma semmoinen paikka, että voidaan päästä loppuotteluun. Se tarkoittaa sitä, ettei ole enää monta peliä jäljellä. Ja minun pitää miettiä, mitä sitten seuraamme ja ketä kannustamme. Emäntä kuiskasi minulle, että ensi viikolla on euroviisut. Ne on sellainen lauluohjelma, josta kerron myöhemmin lisää. Tiedän niistäkin aika paljon!

Laitoin tuohon viereen nyt ajankohtaisen kyselyn. Vastaa rehellisesti.

perjantai 18. toukokuuta 2012

Meikkaajakissa

Emännällä on hassu tapa laittaa kaikenlaisia väriaineita naamaansa aamuisin. Olen kuullut, että tapa on naispuoleisilla ihmisillä varsin yleinen. Emäntä kutsuu puuhaa meikkaamiseksi. Hän meikkaa sohvalla, koska kuulemma luonnonvalossa lopputulos tulee parhaaksi. Oli miten hyvänsä, minä juoksen yleensä heti viereen.

Emäntä kutsuu minua meikkauskaveriksi. Istun vieressä ja seuraan silmä kovana. Yritän aina välillä tassullani silittää emäntää, sillä puuha näyttää sen verran ikävältä. Olen kyllä melkoisen utelias sen suhteen, mitä hän naamaansa iskee, ja sen vuoksi usein valvon vieressä. Haluan myös haistella niitä juttuja.

Olen kuullut myös, että jossain päin maailmaa niitä aineita laitetaan myös eläimille. Minusta se kuulostaa kamalalta! Ainakin minä ja lajitoverini olemme kauneimmillamme ja komeimmillamme aivan ilman semmoisia tököttejä. Onneksi emäntä on samaa mieltä ja valitsee tuotteensa sillä periaatteella. Olen sitä mieltä, että ihmiset saavat kyllä laittaa naamaansa voiteita, jauheita ja värejä, mutta ei tarvi laittaa meille eläimille!

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Ihana minä

video
Tiedän, että olen söpö ja ihana. Ne ovat tärkeimmät kissaa ja Leijonaa koskevat adjektiivit, joita ei yleensä kyllä seurassa parane sanoa. (Tiedän muuten, että tuo a-sana, jota käytin, on joillekin vaikea oppia tai siis se, mitä se tarkoittaa.) Luulevat kaikki vielä, että olen pieni ja heikko. En edes ole, sillä olen eläinten kuningas! Sitä paitsi fiksu ja filmaattinenkin. Osaan ottaa ja antaa hellyyttä. Kun makoilen jossakin, ja sitten joku tulee katsomaan, katson häntä silmiin ja kellahdan kyljelleni, että saa rapsuttaa. Et voi vastustaa. Turkkini on vieläpä ihanan pehmoinen.

Ymmärrän hyvin ihmispuhetta, varsinkin emäntäntäni kanssa kommunikoin hyvinkin sujuvasti. Minua ihmetyttää ihmiskielessä se, miten söpö ja ihana sisältävät usein ajatuksen jostain pienestä ja hentoisesta. Ja sitten taas kuningas-sana tarkoittaa jotain isoa ja tärkeää. No en kiistä sitä, mutta ihmettelen vain, että sanat eivät tarkoita vain yhtä asiaa, vaan niillä on suurempiakin merkityksiä.

Ja asioilla on monia nimiä. Kuulin, että sitä valkoista, jota on maassa ja puussa ainakin melko usein ollut elämäni aikana mutta ei kyllä just nyt ole, ja mitä olen katsellut varsinkin pakastimen päällä istuessani, kutsutaan jollain toisella kielellä vaikka kuinka monella erilaisella sanalla. Minulle riittäisi yksi, joka tarkoittaisi montaa muutakin: kylmää.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa
Se hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa.

Emäntäni meinasi kirjoittaa että lukijaa. Ehkä niinkin.

maanantai 14. toukokuuta 2012

Ruoka-juttuja

Herkutellaan.

Kuten jo aiemmin kerroin, olen allerginen. Isäntäni on ostanut ruokani jo pitkään eläinkaupoista ja apteekista. Aiemmista kuivaraksuista minulle tuli korvatulehduksia ja myös raksuista sitä ennen. Nykyisten kanssa olen tullut hyvin toimeen. Ne ovat näitä.

Raksujen lisäksi saamme silloin tällöin katkarapuja, emännän syödessä aamupalaa yhden palan kinkkua puoliksi, välillä vähän jauhelihaa, joskus myös allergisille sopivaa purkkimuonaa.  Esimerkiksi juuri tuossa ylhäällä olevassa kuvassa. Ja minä tykkäsin niiiin paljon siitä! Kämppikseni ei ollut niin kovasti innoissaan, vaikka katkarapujen kanssa hän ahmii hetkessä kaiken. Nyt hän jopa jätti lautaselle vähän, ja minä sain loput! Kävin vielä kahteen otteeseen varmistamassa, ettei lautaselle jäänyt mitään. Olen yrittänyt nyt useaan otteeseen kertoa emännälle ja isännälle, että voisin syödä sitä herkkua taas.

Ennen tykkäsimme myös kalasta, mutta yleensä maistamme vähän, mutta emme viitsi syödä paljoa, joten ehkä sen vuoksi sitä ei ole ollut piiitkään aikaan. Minä tykkään nuolla viilipurkin kannen ja luonnonjogurttikipon jämät. Ja kyllä usein maistan pöydälle jääneeltä lautaselta, mitä siinä on ollut, mutta harvoin viitsin pestä astioita. Yleensä ihmisten ruoka on sellaista, mikä ei minulle kelpaa.
Janon sammutus.

Mutta juon kyllä melkein kuin ihmiset. Jos jonnekin on unohtunut vesilasi, jossa on vettä, se on minun salainen juomakipponi. Kämppikseni ei tykkää niin työntää kuonoaan lasiin, mutta hän käyttää tassuaan pillinä. Emäntä on ollut nyt aika kiltti ja jättänyt meille salakapakan olohuoneen pöydälle.

Luin juuri myös barffauksesta. Ajattelin syöttää sitä ajatusta myös emännälleni.

torstai 10. toukokuuta 2012

Laiskotellen

Muutaman päivän olen tässä ottanut aivan laiskotellen. Olen huomannut, ettei minun tarvitse ihan välttämättä koko aikaa vahtia, lähteekö emäntä töihin taas. Hän on huomioinut minua ihan kiitettävästi: rapsutellut, jutellut ja antanut ruokaa. Olen nautiskellut auringosta ja lämmöstä parvekkeella sekä vähän kämppikseni kanssa juoksennellut. Muutoin olen lekotellut ja kannustanut liukastelevia lajitovereitani.

Emäntä on puuhaillut hiljalleen kaikenlaista. Esimerkiksi pyykkikone on pyörinyt aika paljon. On hän yrittänyt kovasti saada minutkin hommiin. Ihmettelen kovin, että eikös se huomaa, että minulla on kyllä paljonkin tekemistä?! Ei ole ihan helppoa aina päättää, mihin sitä asettuu makoilemaan. Turkin puhtaanapidosta nyt puhumattakaan! Se vaatii aikaa ja huolellisuutta. Enkä minä sille mitään voi, että tähän aikaan vuodesta minusta lähtee ehkä muutama karva enemmän kuin muulloin. Minusta se on vain kotoista, että minua on joka paikassa.

Epäluuloni ovat heränneet emännän sylissä kehrätessäni. Eilen olin tuntevinani, että minua potkaistiin! Eikä mitään tai ketään näkynyt. Ehkä täällä kummittelee...


tiistai 8. toukokuuta 2012

Kotikissa on peto

Me kissat (kotikissat) saimme jalansijaa tämän aamun Helsingin Sanomissa. Voisin omalta osaltani kommentoida juttua, sillä olenhan aktiivinen lehden lukija. Kuten jo aiemmasta blogikirjoituksestani huomasitte, olen kehittänyt taiteen siitä, kuinka tieto imeytyy lehdestä minuun, kun makoilen sen päällä. Kaiken tämän lisäksi minulla on ajoittain vahvat mielipiteet ja olen myös aktiivinen kannanottaja - vai oliko se nyt hännännostaja?

Jutussa väitettiin julmasti, että kissa on tappanut lukuisia eläinlajeja sukupuuttoon. Mielestäni otsikko toi aika ikävän leiman. Kyllähän me saalistamme, pidämme huolta siitä, että sisätilat pysyvät hiiri- ja ötökkävapaina. Mutta ei me tahallaan isketä uhanalaisiin! Eikä olla läpeensä petoja ja pahoja.

Olen myös surullinen siitä, että jutussa leimattiin meidät erityisen haitallisiksi ja pahimpien tulokaslajien joukkoon. Kuitenkin niin moni kissa joutuu kärsimään jo huonosta kohtelusta, heitteellejätöstä ja muusta ikävästä. On hyvin paljon ihmisistä kiinni, miten paljon tuhoa aiheutamme. Muistutan, että tuomme myös hyvin paljon iloa ja hellyyttä.

Saa rapsuttaa.
Minä ja kämppikseni olemme hyvin sopeutuneet kaupunkiympäristöön ja sisäkissoiksi. Pääsen kyllä joskus uloskin - valjaissa- mutta jos siellä tulee jokin jännittävä juttu vastaan, haluan nopeasti takaisin kotiin. Ja sivuhuomautuksena, osaan mennä aina oikean ulko-oven eteen!
Tässä minä viime kesänä ulkoilemassa.

Minä teroittelen kynsiäni raapimispuussani, Leijona-lajitoverini aamujäällä. Tänään taistellaan taas, joten on ihan hyvä, että hieman on vielä jäljellä saalistusviettiä. Minä aion saalistaa itselleni aitiopaikan - emäntäni syliin ihan ilmaiseksi!

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Vieraita

Meillä on käynyt viime aikoina paljon vieraita. On ollut monta ihmistä kerralla tai vain muutama. Perjantaina meillä oli ihan yökylässä yksi. Hän toi tuossa kuvassa takana näkyvän aktiviteettilelun minulle ja kämppikselleni. Siis tuon vihreän, jossa on jotain härpäkkeitä ja kukkasia. Se on kiva. Mutta olen kyllä melkein totellut emäntääni, joka on kieltänyt minua leikkimästä sillä. Uudet jutut on aina kivoja.

Ja vieraatkin nykyään. Vielä pari vuotta sitten pysyttelin sohvan takana tai sängyn alla piilossa, jos meille tuli joku muu kuin isäntä tai emäntä kotiin. Nyt olen vain aluksi hieman varuillani. Varsinkin jos joku yrittää tulla rapsuttelemaan minua ennen kuin minä olen siihen valmis. Minulla on yksi sääntö, joka on ihan omakeksimäni: ihmisen ei tarvitse tulla leijonan luo, koska Leijona tulee luo, kun se on valmis siihen.

Kun vieras on hetken istahtanut, minä yleensä teen tiettäväksi, että minun paikkani on hänen sylissä ja hänen on minua rapsuttaman. Joskus minua kielletään ja silloin kyllä loikin äkkiä omaan rauhaani. Ei sitten.

Jos vieras jää meille yöksi, tarkoittaa se yleensä sitä, että esille otetaan patja ja lakanoita. Yksi arjen suosikkijuttujani on sängyn petaaminen. Olen erinomainen auttamaan siinä. Menen lakanan alle ja syöksyilen siellä pöyhkeyttämässä petiä. Joskus teen sen saman peiton tai päiväpeiton alla. Tykkään myös kovasti siitä, että keskelle lattiaa tulee uusi pehmeä makuualusta minulle! Eli tervetuloa vaan meille yökyläilemään!

perjantai 4. toukokuuta 2012

LeijonaMMe

Tänään alkaa lajitovereitteni kamppailu sellaisen mustan lätkän perässä. Se tarkoittaa sitä, että meillä kotona TV on päällä, sohvalla istutaan ja minä pääsen makoilemaan syliin pitkiksi ajoiksi. Tosin joskus säikähdän, kun emäntäni tai isäntäni hypähtää tai huudahtaa äänekkäästi. Mutta silti tykkään kyllä tästä ajasta. Saan paljon rapsutuksia ja kehrätä rauhassa.

Mielelläni kannustan Leijonia. Olen kyllä itsekin aika samanlainen kuin nuo kummalliset varusteet päällä liukuvat taistelijat. Tykkään jahdata ja heitellä liikkuvia, kovia pieniä esineitä. Joulupallo on ihan ykkönen, mutta myös muunlaiset kelpaavat, kunhan ei aivan symmetrinen pallo ole. Ne menevät aina sinne, minne arvaankin. Semmoiset epäsymmetriset ovat haasteellisempia, mikä motivoi minua enemmän.

Lajista, josta nyt kisataan, tiedän enemmänkin, jopa enemmän kuin moni. Pääsiäisenä jo tiesin, kuka voittaa semmoisen liigan, jota täällä kotimaassa pelataan. Meillä oli nimittäin sellainen yllätysmuna, jossa oli jotain pahaa makeaa päällä (jonka onneksi emäntä söi pois). Sitten sieltä sisältä tuli sellainen hauska koliseva esine. Tai ensin se ei kolissut, mutta kun sieltä otettiin välistä pois paperit ja se laitettiin takaisin kiinni ja se kolistus jätettiin sinne sisälle, minä heittelin sitä pitkin huushollia.

Isäntä sanoi, että se kolistus oli joku pelaaja jostain joukkueesta - Sami Vatanen Jypistä. Siitä minä tiesin, että sen niminen joukkue voittaa. Myöhemmin kuulin, että niinhän siinä sitten kävi. Nyt se kolistusjuttu on ihan vanha juttu, mutta silti mietin, että ehkä minun kannattaisi joskus pistää veikkaus menemään.

Ai niin, laitoin tuohon viereen semmoisen kyselyn, johon voit vastata. Ihan huvin vuoksi vain.

torstai 3. toukokuuta 2012

Minun vuoro

Haudi, minä oon ton Te-- eiku Leijonan kämppis, apottiveli, niinku se sano. Tuo emäntä on kehitelly monta nimee, mut ite sanon, että olen Pepsi-Kola, halsualainen maalaisräppäri. Jou. Se on varmaa siks, että oon syntyny navetassa, ja siks varmaa ehkä myös, että kyllä juttelen aika paljo ja sellasella mourukäskyäänellä, kun toi Te--- eiku Leijona (höh, musta toi on ihan pölijää) maukuu vaan silleen tosi sivistyneesti. Mutta se onki Hesasta.

Mutta emmä enää osaa sitä murretta, mitä Halsualla puhutaan, ku muutin tänne jo kohta kymmenenvuotta sitte. Mulla onki kohta synttärit. Jospa noi muistais ja saisin herkkuja. En oo iha varma, oliko se 25. vai 27. tätä kuuta, voisin juhlia molempina! Mut en haluu rusettia kaulaan niinku jouluna. 10v täyttä kissaa. Se vois olla mun ekan räppiälppärin nimi.

Mulla on kippura häntä. Jotku ihmettelee sitä. Se on ollu semmone aina. Ja jos joku tulee meille, oon aina heti vastassa. Musta on jännää, jos ovikello soi. Toi...Leijona (hah, muistin!) menee monasti sillo piiloon johonki, mutta meikäläine on kissana paikalla. Tykkään ihmisistä ja vieraatki saa rapsuttaa mua. Oikeestaa niitte on pakko.

Tähän väliin laitan kuvakallerian musta:



Emäntä sano, että mä oon sisustus kissa. Joskus avaruus kissa. Joo, mullon kyl tämmöset vihreet silmät ja meillä on saman värisiä tyynyjä ja vilttejä. Ja jos jossain räpsähtää semmonen valo, vähä niinku kesällä kun jyrisee ulkona, ne silmät hehkuupi silleen, et näyttää et oisin jostai ulko avaruudesta.

Nyt toi Te---, eiku Leijona sano, etten saa muka enää kirjottaa. Höh. Ois mulla vielä ollu juttuja.

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Lomailua

Minusta on tosi kivaa, että emäntä on ottanut töistä hoitolomaa minulle ja kämppikselleni. Hän on ollut nyt ainakin viikon kotona. Tai no kyllähän se käy monta kertaa jossain, mutta ei niin, että lähtisi aamulla aikaisin ja tulisi illalla myöhään. Viipyy vain hetken aikaa. Ehkä se on nyt pistänyt asiat tärkeysjärjestykseen ja keskittyy meihin. Minä ainakin otan siitä kaiken ilon irti, että rapsuttaja on päivät paikalla. Tosin hieman takaraivossa kaihertaa, että onko tässä jokin koira haudattuna!

Varsinkin kun tänne kotiin on ilmestynyt uusia tavaroita, joiden päällä oleminen kielletään meiltä! Esimerkiksi makuuhuoneessa on sellainen kiva taso ikkunan edessä. Sen päällä on pyyhe, ja siinä olisi ihanaa makoilla. No kyllähän me sinne välillä eksymme, vaikkei muka saisi. Ihanat näköalat ja kaikki! Menee ihan hukkaan.

Tämä on tyystin epänormaali tilanne. Emme yleensä kämppikseni kanssa ole näin sovussa näin lähekkäin.
Mutta vapusta piti vielä sanomani, että saimme katkarapuja! Ja minäkin jopa söin lautasen tyhjäksi niin, ettei kämppikseni ehtinyt syömään loppuja. Olen aika ylpeä itsestäni. Ruokavalioni on aika rajallinen, sillä olen melko allerginen. En kyllä edes tarkkaan tiedä mille, mutta aiemmista nappuloista minulle tuli korviin pahat tulehdukset. Se oli inhottavaa, kun piti laittaa semmoista tököttiä. Nykyiset raksut maistuvat oikein hyvin, vaikka kämppikseni suhtautuikin aluksi niihin todella varauksella.

tiistai 1. toukokuuta 2012

Hyvää vappua!

video
Hyvää vappua! Meillä on serpentiiniä, mutta en jaksanut ihan hirvittävän innoissani olla asiasta, ehkä minusta on tullut aikuinen. Emäntä ja isäntä laittoivat tänään hassut hatut päähänsä. Huomasin ilokseni, että niissä taisi olla vähän karvojani. Voi siis sanoa, että olen ollut vappuajelulla, vaikka nautinnollisesti makoilinkin kotona rauhassa sen ajan. Vappu sinänsä on näin kissan näkökulmasta aika yliarvostettu ja -mainostettu juhla. Noo, ehkä vappufiilis tässä vielä korjautuu, jahka saan herkkuani - katkarapuja.

Muutoin kevät on kyllä ihanaa aikaa. Meillä perinteisesti minä rupean vaatimaan säännöllisesti pääsyä parvekkeelle, vähintäänkin aamuisin. Mutta nyt on ollut jo niin lämmintä, että meidän kesähuone on avattu, ja ovi parvekkeelle auki melkein koko päivän. Emäntä siivosi sen eilen ja laittoi kevätväriä näkyville. Kukkia ei vielä ole, joten hän sanoi, ettei sitä voi vielä kuvata.

Minusta on jännittävintä, jos parvekkeelle eksyy ötökkä. Tykkään saalistaa. Oi, odotan jo loppukesän iltoja, kun sellainen iso, hontelomainen ötökkä lentelee illalla sisälle. Kuulin, että semmoista sanotaan hankisääskeksi, mutta minulle riittää yleisluontoisempi termi - saalis. Hehee, hallitsen kyllä Googlen käytön ja tiedän nyt, että oikea nimi on vaaksiainen.