perjantai 30. syyskuuta 2016

Kaks räppääjää ja vielä yks

Pikku mäntä tykkää kovasti siitä vihreestä räppääjästä jonka nimi on Risto. Se on kattonu elokuvia ja sit mäntä lukee sille myös kirjaa missä se on. Mäki olin kuuntelee täs yks ilta ja makoilin iha emännän vieres nii kuulin tosi hyvin. Vaik vauvan pää oliki mun päällä melkee mut pystyin keskittyy ku se luki.

Se oli aika hyvä kirja ku siinäki on kissa. Mut se kissa ei oo räppääjä niinku mä vaan se poika. Mut ei se kyl oo ehkä iha nii hyvä ku mä oon. Ei selvästikkää oo nii paljoo kokemusta ku se ei oo musta! Hehee! Taas sain vähä räpättyy.

Ehkä taas joku ilta meen kuuntelee mitä tapahtuu sille räppääjälle ja mitä tapahtuu Alpo kissalle. Nyt vaa mau mau jou jou teille!

p.s. Ja sit on viel toi yks räppääjä tääl ku meil on telkku auki ja sielt tulee se vain surkeeta maukua ohjelma ja männän silmätki on märät.

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Muistellen

Silloin kun olin nuori ja tulin isännän luo (mistä on muuten jo yli 10 vuotta aikaa!), meitä oli täällä vain minä, isäntä ja kämppikseni. Haisteltiin vähän kämppikseni kanssa toisiamme, ei tapeltu ollenkaan, tutkin joka paikan ja miltei heti sen jälkeen menin isännän rinnan päälle makoilemaan.

Koti oli tuolloin kyllä eri kuin nyt, mutta tuossa naapurirapussa. Ja tässä nykyisessäkin kodissa elelimme isännän ja kämppiksen kanssa kaikessa rauhassa ja sulassa sovussa ennen kuin emäntä saapui elämäämme.

Noo, ehkei se nyt aivan niin mennyt. En tykännyt siitä, että isäntä oli pitkiä työpäiviä pois. Protestoin sitä ja huonoja hiekkoja pissailemalla. Menin usein sohvan taakse piiloon, kun ovikello soi tai tuli vieraita. Pysyttelin yleensä poissa, jos vieraita kävi. Mutta meillä oli kyllä oma huone, jossa oli meille kiipeilyhylly, sohva ja hiekkalaatikot.

Sitten tuli emäntä. Minä tykästyin siihen heti.

Siihen aikaan minulla oli pahat ihottumaongelmat korvissa, ja sain niihin lääkettä. Menin aina piiloon vaatekaappiin, kun en tykännyt lääkkeen laittamisesta. Mutta sitten tervehdyin. Allergiat vähenivät oikean ruuan myötä, pissaamiset hyvän hiekan myötä ja edelleen emännän tulon myötä, kun täällä oli useammin seuraa. En enää pelännyt ovikelloa ja vieraita. Nykyään saatan jopa mennä ovelle vastaan, kun on tuttuja tulossa.

Viime vuosina täällä on kyllä tapahtunut paljon paljon uutta, kun on tulleet noi pikkuhiiretkin. Ihan kolme kaikkiaan! Pikkuemäntä, pikkusisko ja pikkuveli. Ja jo niitä ennen on kodissa tapahtunut paljon, kun on tullut uusia huonekaluja ja värejä seiniin ja kaikenlaista. Minulle on tullut uusia makuupaikkoja ja vanhoja lähtenyt pois.

Joskus kaipaan vanhoja hyviä aikoja, mutta on nytkin ihan hyvä. Minusta kuitenkin olisi vielä parempi, että nuo kaikki pikkuihmiset olisi päiväkodissa ja emäntä kotona minun kanssa. Se olisi parasta!

lauantai 24. syyskuuta 2016

Leijonan parturi-kampaamo avoinna!


Tämän videon julkaisin jo tassukirjassa jokunen päivä sitten. Haluatko varata ajan parturi-kampaamooni vaikka pelkkään hiusten- tai turkinpesuun?

video

Pikkuveli yllätti puolestaan kämppikseni taannoin, kun emäntä oli vaihtamassa sen vaippaa. Vauvan siis, ei kämppikseni, vaikka minun mielestä silläkin kyllä voisi olla vaipat, niin minun olisi huomattavasti miellyttävämpi mennä käymään hiekkalaatikolla. Kämppikseni makoili pahaa aavistamatta kylppärin nurkassa, kun se sai jotain märkää niskaansa. Emäntäkään ei tuolloin aivan säästynyt, koska oli juuri kumartunut rapsuttamaan kämppistäni. Minun mielestä voisi vähän katsoa, missä makoilee. Itsehän osaan kyllä pysyä poissa vaipanvaihdon hetkellä.