perjantai 28. helmikuuta 2014

Tuplasyöttö


Joskus meillä tehdään semmoisia litteitä paistettavia, jotka vaatii kamalan käryn ja ison melun. Noi ihmiset tuntuu tykkäävän syödä semmoisia. Niihin kuuluu tahmea ja makea purkkitavara, mitä emäntä tekee yleensä kesällä tai syksyllä. Olen ihmetellyt, miksei se tee kinkusta semmoista. Voisi säilyttää pitkään ja vaikka kellarissa, aina olisi uusi purkki, jos vanha loppuu. Sitä kuulemma kutsutaan hilloksi.

Tuossa kuvassa me saadaan kämppiksen kanssa vähän maistaa sitä valkoista vaahtoa, jota nuo ihmiset haluaa sen hillon lisäksi pistää niiden litteiden päälle. Minusta on vähän outoa se, että ne ensin haluaa ihan litteitä, mutta sitten ne laittaa kaikenmoista siihen päälle, ettei ne ole enää litteitä. No, kuka noita ihmisiä ja niiden tapoja aina ymmärtääkään? Minun mielestä kinkku on hyvää niin litteänä kuin vähän paksumpana palasena. Ja maistuu minulle myös pari nuolaisua tuota valkoista, mutta ei enempää!

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Kuuluisa kissa 1: Karvinen (Garfield)

Kuva sivustolta: World of SmashBros Wikia
Karvinen saa olla ensimmäinen kuuluisa kissa kisseportaasien sarjassani. Tuo oranssiraitainen, maanantaipäiviä inhoava ja lasagnea rakastava kissa on varmasti kaikille tuttu. Karvinen muistuttaa hyvin paljon minua, monessakin suhteessa. Se tykkää makoilla, ja se on paljon fiksumpi kuin kämppiksensä Osku-koira. Se rakastaa lasagnea yhtä paljon kuin minä kinkkua.

Karvinen on kyllä minua paljon vanhempi, sillä sen ensiesiintyminen tapahtui jo vuonna 1978. En osaa ihan laskea, kuinka monta vuotta Karvinen on kissan iässä, mutta aika vanha. Mutta hyvin säilynyt, ainakin kirjoissa.

Olen huomannut, että tuo Karvinen esiintyy myös televisiossa ja sanomalehdissä. Yleensä varsinkin sanomalehdissä se on mukana vain muutamassa kuvassa. Emäntä sanoi, että ne on sarjakuvia. Ehkä minustakin voisi tulla sarjakuvasankari! Tosin mahtuisiko elämäni muutamaan kuvaan?!

Karvisella ei taida olla emäntää. Se on piirretty kissa, ja sillä on vain isäntä, jonka nimi on Esko. Niin ja sitten on se piirtäjä, jonka nimi on Jim Davis.

Jos haluat tutustua tähän ystävääni vähän tarkemmin, kannattaa etsiä kirja kirjastosta tai sitten vierailla tällä nettisivustolla.

Tässä vielä Karvisen kommentti minusta:

maanantai 24. helmikuuta 2014

Pepsi-Kola iskee jälleen!

Meitsi löys tämmösen laatikon minkä päällä on kivaa makoilla. Emäntä sano et mä oon aika pötkö. Parempi pötkö kun ruikku.

Kato, mun korvast näkyy läpi! Muttemmä täs niin pötköltä näytä!

Täs o mun kommentti Leionan juttuihi. Hahaa! Jokaine saa olla mitä on - pötkö tai silppuri - jos vaa haluu!

Mä osaan ajatella! Pitäsköhä mun taas yrittää räpätä? En jaksa nytte.

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Rekolan Väinö

Luin jutun Vantaan Rekolassa asustavasta Väinö-kissasta Hesarin Mesta-liitteestä. Minusta tuli kyllä samalla Väinö-fani. Pohdin kovasti, olisiko moinen mahdollista täällä omilla kotikonnuillani? Voisiko minusta tulla samanlainen kulkija?

Väinö on semmoinen kissa, joka kulkee lähitienoon paikoissa. Ainakin pubissa ja kukkakaupassa. Heei...tämähän kuulostaa aika tavalla minun joulusadun kissalta! Onkohan Väinö saanut siitä idean? Minusta on kyllä hienoa, että ihmiset antavat Väinön tulla kylään ja piristämään päivää. Mutta hieman minua mietityttää se, että taitaa noilla nurkilla kulkea myös autoja ja muita kulkupelejä, jotka eivät välttämättä näe kissaa.

Toivon Väinölle kaikkea hyvää ja ihmisille ymmärrystä! Tämmöiset kaupunkilaiset kyllä tuovat iloa monen päivään, näin uskon!

lauantai 22. helmikuuta 2014

Tarkka, tarkempi, Leijona

Minua tympi eilen aika lailla, kun lajitoverini menivät häviämään kissalympialaisten ottelunsa eilen. Tosin osasin sitä kyllä aavistella. Vähän liian paljon taisivat hehkuttaa sitä edellistä voittoa kaikki suunnat, että taisivat Leijonat saada siitä vähän liikaa paineita. 

Eilispäivän otin sen asian suhteen aika rennosti, nukuin lähinnä. Mutta illalla mau'uin turhastumistani tilanteeseen, ja aamuyöstä sitten en enää voinut pidättää - pissa pääsi emännän peitolle. Kämppikseni toimi Juudaksena, sillä herätti heidät kaaputtamisääneen. Emäntä ja isäntä riemastuivat asiasta niin, että nousivat ylös. Minä olisin antanut heidän nukkua kyllä vielä ihan rauhassa.

Tämä kaikki on oikeastaan kämppikseni syytä, näin rehellisesti sanottuna. Isäntä vaihtaa hiekat laatikkoon kerran viikossa, mutta nyt, kun ne oli pikkuemännän kanssa poissa, kämppikseni oli hyvin epänormaali itsensä, kun söi, joi, maukui, pissasi ja kakkasi paljon enemmän kuin normaalisti. Minun nenäni haistaa tämän hiekkalaatikon ylitulituksen tietenkin, enkä voinut mennä sinne, tarkkanenäinen ja siisti kissa kun olen. Pehmoiselle peitolle oli turvallista tehdä pakkopissa. Ei se ollut minun syy!

perjantai 21. helmikuuta 2014

Pot-pot-pot-pot potkut sain!

Vietin muutaman päivän melkein kahdestaan emännän kanssa, ja sain makoilla sen sylissä. Käytinkin option hyväkseni hyvin huolella. Laskeskelin, että yhtenä päivänä makoilin sen sylissä tai vieressä ainakin kolme tuntia! Luksusta sanon minä!

Minä luulen, että emäntä on syönyt vähän liikaa kinkkua, kun sen mahasta on tullut noin pallo. Ja se on oppinut jotenkin hassulla tavalla hallitsemaan vatsalihaksiaan niin, että se pystyy antamaan minulle "potkuja". Kuuntelin myös vähän siellä mahassa vallitsevaa äänimaailmaa. Se kuulosti aika eriskummalliselta. Ihan kuin kinkku sulaisi vähän huonosti...tum-tum-tum-tum.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Kisseportaaseja luvassa!

Aion tutkivana mau-rnalistina tehdä juttusarjan kuuluisista kissahahmoista. Lupaan esitellä teille yhteensä kaksikymmentä kissaa eri taiteenmuotojen saralta - joka juttukerta yhden tutun kissan ja hänen suhteensa minuun. Tokihan tunnen heidät kaikki, ainakin jollakin tapaa.

Kuten monet tutkivaa mau-rnalismia edustavat ohjelmat, tämäkin kisseportaasi on aina tiettyyn ajankohtaan saatavilla. Päivä olkoon keskiviikko ja kello 20:00. Ensi viikon keskiviikosta alkaen! Jääkäähän kuulolle.

tiistai 18. helmikuuta 2014

En minä vaan semmoista!

Emäntä on ihan hermostunut kämppikseeni. Ollaan taas vaan ihan kolmistaan kotona, mikä minusta on ihanaa! Tosin eilen emäntä oli melkein koko päivän poissa, mistä kämppikseni oli aika suuttunut, koska se ikävöi isäntää ja pikkuemäntää. Kun emäntä tuli kotiin, kämppikseni puraisi sitä ja silppusi pahvilaatikkoa, maukui ja kulki perässä. En minä vaan semmoista!

Emännän ei kyllä ollut tarkoitus olla koko päivää pois, ymmärränhän minä sen, mutta kämppikseni ei. Olisi se paljon mieluummin ollut meitä rapsuttamassa ja katsomassa kissalympialaisia, mutta ilmeisesti joskus tulee käskyjä, jotka menevät meidän käskyjemme ohitse. En kyllä semmoista voi ymmärtää.

Minusta on ihanaa, että saan rauhassa nukkua emännän vieressä, jos haluan. Eilen illalla kävimme kämppikseni kanssa molemmat nukkumaan emännän kanssa: minä viereen, kämppikseni jalkoihin. Kehräsimme kilpaa, vaikkei kämppikseni perinteisesti kovin kehrääkään.

Yöllä juoksimme ja leikimme kämppikseni kanssa, mikä on melko harvinaista. Kivaa kuitenkin! Emäntä oli kyllä aika suuttunut aamulla, kun kämppikseni herätti sen jo kuuden jälkeen. Minusta on aika sivistymätöntä silputa pahvilaatikkoa miltei aamuyöaikoihin. En minä vaan semmoista!

maanantai 17. helmikuuta 2014

Kaksijalkaisia

Ihmisiä sanotaan kaksijalkaisiksi, mutta kyllä me kissatkin osataan! Ainakin jos on kinkkuvoileipä houkuttimena. Sitä paitsi meillä on loistava tasapaino.
Oletko tosissasi, että tässä täytyisi nähdä vaivaakin?
No okei, kyllä minä siihen yllän!

torstai 13. helmikuuta 2014

Pikku mäntä saattaa olla kissa

Mä saan taas kirjottaa ku lupasin Leionalle etten kerro pelkästää issestäni ku se ei jotenki tykkää siit jos mä vaa kerron mitä mä oon tehny ku emmä oo tehny oikeestaa mitää erikoista. Täs kuvas me nuuskutellaan pikku männän kaa toisiamme. Se on aina ilonen ku se tulee jostai ulkoota ja mä oon tietty heti vastassa. Sit se aina paijaa mua.
Mä luulen et pikku mäntä on ehkä kissa ku ainaki se semmoselta josku näyttää ja sit se viel puskee meitä. Sillä on ainaski kissa hattu ja paita ja sukat ja housut ja laukku ja kaikkee. Mut häntää sillei oo paitsi on sil ollu semmone poni häntä mut se otti sen melkee heti pois ku mäntä laitto semmosen sille. Se osaa kans sanoo mau ja kissa ja tietty mun ja Leionan nimet.

Nii ja jos se ei viel oo kissa nii ois se aika hyvä kissa ku se kasvaa isommaksi.

tiistai 11. helmikuuta 2014

20 syytä rakastaa kissoja -kommentti

Luin Iltalehden sivuilta tämmöisen. Olen hyvin pitkälle artikkelin kanssa samaa mieltä.

1. Kissat osaavat arvostaa elämän pieniä asioita, kuten nukkumista, torkkuja, päiväunia ja lepäämistä. Voimme oppia niiltä paljon.
Tämä on niin totta! Emäntäkin on oppinut minulta, että joskus voi ottaa päiväunet.

2. Kissaa ei tarvitse viedä lenkille. Kun sataa tai väsyttää, voivat sekä kissa että kissanomistaja vain kääntää kylkeä sohvalla.
Kuka tuonne räntäsateeseen ja liukkaille haluaisi edes lähteä. Sohvalla on paljon mukavampi makoilla!

3. Kun kissa ensimmäistä kertaa osoittaa luottamuksensa ja käpertyy kerälle kainaloosi.
Eikä se tapahdu jokaiselle!

4. Kissaa ei voi juurikaan pakottaa tai opettaa. Se hyväksyy sinut ihmisekseen, jos itse niin haluaa.
Niin juuri!

5. Kun kissan rakkauden kerran ansaitsee, sen kiintymyksestä saa nauttia loppuun asti.
Paitsi jos kissan hylkää. Mutta kukapa tervejärkinen voisi kissan hyljätä?

6. Kissat ovat lumoavia otuksia, jotka elävät ihan omien sääntöjensä mukaan. Kuka tarvitsee telkkaria, kun voi vain seurailla kissan touhuja?
Todellakin! Välillä tietysti joutuu vähän vaihtamaan kanavaa eli etsimään jotain uusia virikkeitä, jotta saa kissan liikkeelle. Hyviä semmoisia ovat esim. huulirasvakotelot tai peilin heijasteet.

7. Tutkimukset ovat osoittaneet sen, minkä kissaihmiset ovat tienneet aina: kissan silittäminen lievittää stressiä. Tutkimuksissa kissojen on todettu myös pidentävän omistajansa elinikää ja alentavan verenpainetta ja sydänkohtausriskiä.
Minun isäntä ja emäntä ei ainakaan ole vielä saaneet sydänkohtausta!

8. Kissa aistii, jos sen luottoihminen on surullinen. Tällöin kissa tulee usein puskemaan ihmistään lohduttavasti.
Minä ainakin osaan niin lohduttavan kuin aktivoivan puskemisen. Myös anteeksi- ja huomaa minut -puskemiset onnistuvat!

9. Kissa osaa näyttää tunteensa, joten sen mielenliikkeitä ei tarvitse arvailla. Kun kissaa ottaa päähän, omistaja/palvelija ei voi olla huomaamatta sitä.
Eikä heidän huonekalunsa!

10. Kissa on erinomainen terapiaeläin. Muutama vuosi sitten uutisoitiin yhdysvaltalaisessa hoitokodissa asustavasta Oscar-kissasta. Oscar aisti, kun joku hoitokodin vanhuksista oli kuolemassa. Se hiippaili kuolemaa tekevän vanhuksen huoneeseen, käpertyi tämän vuoteeseen ja pysyi kuolevan rinnalla loppuun asti. Lukuisat omaiset ovat kiitelleet kissaa kuolinilmoituksissa ja muistokirjoituksissa.
Minäkin voisin olla varsin hyvä saattohoitokissa. Luin jostain, että nyt on semmoinen keräys, missä tuommoiseen kerätään rahaa. Minä voisin tarjota omaa apuani!

11. Kissa on hyvä lämpöpatteri. Kyljessä kiinni tuhiseva kissa on erityisen hyvä juttu Suomen talvessa.
Todellakin! Emäntä on usein kiitellyt sitä, että lämmitän hänen petinsä. Joskus se houkuttelee minut syliinsä, jotta saisi lämpöä.

12. Kissa on siisti eläin. Se haluaa käydä tarpeillaan rauhassa omalla laatikollaan ja se myös peittelee huolella jätöksensä.
Paitsi jos kämppiksestäni puhutaan. Se luulee, että laatikon reunan tai vieressä olevan maton kaaputtaminen riittävät. 

13. Kissat voivat elää yli 20-vuotiaiksi, joten niiden hurmaavasta seurasta saa nauttia pitkään.
Minä ainakin aion elää pitkään ja tarjota hurmaavaa seuraani vielä monille meillä vieraileville! Saa siis tulla kylään!

14. Eläminen samassa taloudessa kissan kanssa voi jopa auttaa selättämään lievät allergiaoireet. (Lähde: Allergia- ja Astmaliitto.)
Ainakin muutama emännän tuttu on meillä useamman kerran käyneenä sanonut, ettei enää niin pahasti tule oireita.

15. Ken on kuullut kissan kuorsaavan, tietää sen olevan maailman suloisin ääni.
Mitä?! Ei me kuorsata. Me kehrätään. Niin, paitsi kämppikseni. Emäntä luuli, että isäntä nukkui sen vieressä, mutta se olikin kuorsaava kämppikseni.

16. Miljoonat kissavideofanit eivät voi olla väärässä. Kissat ovat hauskoja!
Tosiaan! Hyvien kissavideoiden aikaansaamisessa auttaisi kyllä se, että olisi valvontakamerat. Nimittäin ainakin meillä on vähän liian hitaat kuvaajat.

17. Kaikki eivät ehkä arvosta haisevia sukkiasi, mutta kissaa ne kiehtovat sitä enemmän, mitä kauemmin ne ovat muhineet talvisaappaissasi.
Tätä en aivan ymmärtänyt! Ehkä on olemassa sukkafriikkejä kissoja. Taidankin tietää yhden: Kamujen Kati.

18. Kissa, kuten mikä tahansa lemmikki, opettaa lapselle vastuunottoa. Kannattaa kuitenkin muistaa, etteivät kaikki kissat pidä lapsista.
Näin on. Minäkään en pidä. Onneksi pikkuemäntä on ihan ok!

19. Kissa pitää hiiret loitolla.
Ei ole näkynyt hiiriä meilläpäin!

20. On ihanaa palata kotiin, kun jo ovella joku heilauttaa iloisena häntäänsä sinut nähdessään. Kissaihmiset tietävätkin, että vasta kissa tekee asunnosta kodin.
Aivan totta! Eihän muuten tietäisi, että täällä joku asuu!

Voisin jatkaa tätä listaa jossain vaiheessa, nimittäin minusta tuntuu, että tästä jäi monta tärkeää juttua pois!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Naalliassik

Oletko miettinyt, mitä olisi, jos aika kulkisikin takaperin? Jokin aika sitten näkyi semmoinen elokuva, jossa se mies oli aluksi vanha ja lopuksi ei. Yleensä vissiin on toisinpäin. Siis että ollaan vauvoja ja sitten kasvetaan ja sitten ollaan vanhoja ja kuollaan.

Mutta mitä olisi, jos mentäisiinkin toisinpäin? Vanhasta nuoreksi ja sitten lopulta taas ihan vauva-asteelle. Ja jos talven jälkeen olisikin syksy eikä kevät? Tai kävelisi takaperin? Olisi tulossa sieltä, minne oli menossa. Tai sitten jos lukisikin jotain lopusta alkuun? Tosin blogimaailmassa moni tekeekin niin, koska uusin teksti tulee aina ensimmäiseksi.

Minulla on ollut hyvin aikaa miettiä moisia asioita, koska olen torkkuillut päivät pitkät. Olen kyllä ollut iloinen siitä, että emäntäkin on ottanut välillä torkut, ja minä olen saanut olla vieressä. On se ottanut syliinkin, mutta minulla on ollut siinä aika ahdasta. Ihan kuin makoilisin pallon päällä tai vieressä. Se tunnostaa vähän liiankin tutulta. En kyllä haluaisi palata siihen aikaan, kun ei vielä ollut emäntää.

torstai 6. helmikuuta 2014

Kissalympialaiset!

Nyt ne on taas täällä! Talviolympialaiskisat Sotshissa eli kissalympialaiset. Ja minä tykkään siitä tositosi paljon, että ne on, koska se tarkoittaa sitä, että sekä emäntä että isäntä istuvat tai makoilevat sohvalla enemmän kuin normaalisti. Ainakin emäntä selvästi enemmän kuin normaalisti, aina kun vain pystyy.

Minä olen tuossa kuvassa tekemässä jo seurantataulukkoa, jotta pysyisin paremmin kärryillä niistä. Emäntä oli luojan kiitos kerrankin hoitamassa sihteerin velvollisuuttaan, mutta minä tulin ja avasin  Excelin ja aloin hommiin.

Lajeina on kuulemma kissahiihtoa, luistelukissoja, kissahyppyjä, kissa-stylea, jääkissoja, kissarlingia ja kissasprinttejä. Ainakin olin kuulevinani niin nuo lajiesittelyt. Kehräys saattoi olla näytöslajina, en ole ihan varma. Mutta huomenna on avajaiset.

Luin jostain, että nuo kissalympialaiset on meidän naapurissa, mutta ei ihan lähellä siellä. Siellä samassa maassa, josta Meggikin on kotoisin. Sielläkin on talvi, onneksi, koska olisi tylsää katsoa talvikisoja ilman talvea ja lunta.

Kannustetaan ainakin lajitoverini voittoon!

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Makeaa mahan täydeltä

Emäntä teki eilen illalla myöhään tuommoisia. Ne on kuulemma jotain Ruune-torttuja. Se Ruune-tyyppi oli kirjailija tai runoilija, ei pullanleipoja, mutta sen emäntä teki tuommoisia. Kysyin emännältä, oliko se kissa, muttei ollut kuulemma. Minä kyllä ensin luulin, että nuo on naamakirjakakkusia, kun eilen oli sen paikan synttärit.

Kun emäntä katsoi hetkeksi muualle, se kuuli kummaa ääntä selkänsä takaa. Minä olin nuolemassa tuota, näette kuvassa jäljet. Se ei muka voinut uskoa, että minulle maistuisi moinen makeus, mutta minä lääkitsin vain omaa ikävyyttäni herkuttelemalla. Olisin kyllä syönyt mieluusti ihan pikkuisen lisääkin, mutta katsoin paremmaksi luikkia paikalta pois mahdollisimman pikaisesti kovasti huuliani lipoen.
video
Laitan tähän vielä Vänrikki Leijonan tarinat pikaluettuna videomuodossa. Laita äänet isolle, niin kuulet.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Mitä minulle kuuluu?

 
Olen suuresti ihmeissäni siitä, että miten emäntä ei siltikään ehdi toimia sihteerinäni, vaikka on kaikki päivät kotona! Olen huomannut, että pikkuemäntä vaatii aika paljon huomiota, eikä emäntä saa yhtään olla tietokoneella, jos pikkuemäntä on hereillä, koska se haluaa heti tehdä itse hommia. Ehkä pikkuemännästä voisikin tulla hyvä sihteerini jonkin ajan päästä.
 
Niin ja voihan silläkin olla vähän rajoittavaa merkitystä, että pikkuemännän päiväunien aikaan minä haluan emännän syliin tai leikkiä sen kanssa. Tänään leikittiin ihan vähän sellaisella pienellä pallolla. Kämppiksenikin on taas ihan laiskistunut, enkä ole saanut sitä oikein juoksemaan kanssani.

Olen siis tylsyyksissäni harjoitellut ottamaan valokuvia itsestäni, se kun tuntuu olevan viimeistä huutoa. Ihmettelen kyllä, että miksi joku haluaa ottaa itsestään ankannaamakuvan, kuten aika monet nuoret naiset ottavat. Kissannaama olisi paljon paljon parempi!
 
Tänään se tassukirja täyttää 10 vuotta! Aika jännää. Minä aion täyttää 10 vuotta jo ensi vuonna, todennäköisesti! Tosin blogini saa vielä kypsyä aika pitkään, jotta tulee moisia merkkipaaluja vastaan. Onkohan jonkun blogi jo niin vanha?