perjantai 31. toukokuuta 2013

Leikitään taas

Tässä eräänä päivänä emäntä ja pikkuemäntä leikkivät sellaista kissaleikkiä. Tai en minä oikeastaan tiedä, mikä sen leikin nimi on, mutta siinä emäntä konttasi (tiedän, että yleensä se kävelee kahdella jalalla, mutta nyt se halusi ilmiselvästi eläytyä nelijalkaisen elämään) sohvapöydän taakse piiloon. Sitten se kurkkasi sieltä ja painoi päänsä taas pian alas, mikä kissojen kielellä tarkoittaa eräänlaista vaanimista. Pikkuemäntä lähti katsomaan, mihin emäntä meni. Ja niin menin minäkin.

Se oli hauska leikki, tosin en ymmärrä, mikseivät ihmiset menneet sohvapöydän päälle katsomaan, mihin toinen menee. Minä ainakin otin yläilmat heti avukseni. Pikkuemäntä ei kovin monta kertaa jaksanut mennä emännän perään, kun se löysi jotain mielenkiintoisia leluja. Minä jatkoin pidempään.

Minusta emäntä on paras mahdollinen lelu ja leikittäjä. No on isäntäkin ja pikkuemäntä ihan hyviä.
Täytyy tunnustaa, että tästä hyvästä saan vähän kinkkua, kun noin nätisti emännästä kirjoitin. Hih, aika hyvä diili minusta!

torstai 30. toukokuuta 2013

Salainen puutarha

Mitähän täältä löytyy?
Emäntä kävi taas eilen hakemassa täydennystä parvekkeen koristuksiin ja aktiviteettileluihin. Kohta parveke alkaa muistuttaa viidakkoa tai metsää, melkein. Varsinkin kun meille tuli vielä hoitokukkiakin.

Hoitolapset ja -kissat kyllä ymmärrän, mutta hoitokukat menevät jo yli ymmärrykseni. Sen tiedän, että niitä ei saa silputa, vaikka en minä kyllä mitään parvekejuttuja silppuilekaan. Kämppikseni kyllä käy silppuamassa sellaista vihreää, jonka nimi on pus-pus-puu tai jotain sinnepäin.

Ei löytynyt sellaista kylttiä, jossa lukisi Emännän puutarha.
Luulen, että sen puun takia emäntä sanoo parveketta salaiseksi puutarhaksi. Mutta eihän se ole salainen, koska sen voi nähdä kuka vaan meillä kävijä tai tiellä kulkija, eikä kyllä puutarhakaan, koska ei meille tullut hoitopuita. Se pus-pus-puu on ihan oma. Eikös tarha ole semmoinen paikka, mihin pikkuemäntäkin joskus sitten menee? Vai onkohan emännällä sittenkin tarkoitus ottaa hoitopuita tuonne parvekkeelle?
On siellä yksi leijonakin! :D

tiistai 28. toukokuuta 2013

Räpätessä roiskuu

Koska Leiona onnitteli eilen mä saan onnitella tänää pikku mäntää ja pitkästä aikaa aattelin räpätä. Tän räpin nimi on Pikku männälle ja se on saanu vähä vaikutteita siltä Poski räppäriltä joka oli siinä ohjelmassa missä ne kaikki laulo toisten lauluja.

Pikku männälle

Tää tosi kumma juttu on, mä kuulin tän just
Et yks vee vanha on tullu jo sust
Iha just sä tänne taloon muutit ja huusit
Ja ny sullon jo ihan sairaan makeet buutsit.
Et ollukkaa koira tai marsu tai hiiri tai rotta
Ja et sust olikin yht äkkii tullu ihan totta!
Täs me nähtii eka kertaa
Mä tulin onnittelemaan en anna minkää seisoo tiellä
Jippikaijei joujou
Sä lysnaat Pepsi-Kolaa!

Mä tulin onnittelemaan en anna minkää seisoo tiellä
Jippikaijei joujou
Sä lysnaat Pepsi-Kolaa!
 
Iha heti ei oltu me ylimpii frendei
Mut nykysi seurataa jo yhres uusii trendei
Eteenpäin mennään, ympäri käyrään ja yhteen tullaan
Yhres isketään tassut myös talous paperi rullaan
 Ja ehkä joskus myös emännän pullaan
Tai silmät doktor Sykerön Laventelilullaan.
Täs me jo vähä tunnettiin
Mä tulin onnittelemaan en anna minkää seisoo tiellä
Jippikaijei joujou
Sä lysnaat Pepsi-Kolaa!

Mä tulin onnittelemaan en anna minkää seisoo tiellä
Jippikaijei joujou
Sä lysnaat Pepsi-Kolaa!
 
 Mä sulle sanon vaa, et aikuiseks älä koskaa kasvakaan
Pysy aina pikku siskona, älä sisi liskona tai rata kiskona
Mut katkiksii voit mulle kyl antaa
Ja joskus ehkä mua sylissä kantaa
Tai vierä mut sinne missä virtaa Vantaa
Ja ens vappuna mennään lakittaa Mantaa
 
Mä tulin onnittelemaan en anna minkää seisoo tiellä
Jippikaijei joujou
Sä lysnaat Pepsi-Kolaa!

Mä tulin onnittelemaan en anna ainakaa Leijonan seisoo tiellä
Jippikaijei joujou
Sä lysnaat Pepsi-Kolaa!
 
Täs me ollaa vähän aikaa sitte

maanantai 27. toukokuuta 2013

Paljon onnea!

Tänään onnittelen 11-vuotiasta kämppistäni, huomenna 1-vuotiasta pikkuemäntää. Olenhan huomaavainen ja kohtelias kissa. Paljon onnea teille!
Kun onnitellaan, annetaan usein kukkia. Minäkin annan tämän kukkakuvan. Huomatkaa, että tuon maljakon kämppikseni kaatoi. Minä olin sillä välin kaukana untenmailla. Mutta kyllä nuo vihreät on kivoja aktiviteettileluja, joita pitää käydä vähintään pikkuisen silppuamassa. En niinkään noista värikkäistä tykkää.
Tein myös tämmöisen kakun. Ainakin melkein itse. Lähinnä se on pikkuemännälle, kun ei me kissat oikein välitetä makeasta. Kerma sinänsä kyllä kelpaa, mutta tuossa on muutakin mukana. Ja taitaa tuo olla vähän iso pala pikkuemännälle. No ehkä emäntä ja isäntä syö loput.

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

Mun ääni

Mulla oli tänää paljo asiaa aamulla. Mä mourusin paljo. Räppäsin. Se oli musta kivaa ku me leikittiin Leijonan kaa. Oikeesti mun synttärit on huomenna eikä eilen. Melkovarmasti. 

Tänää meillä oli paljo vieraita mun synttäreillä varmaa. Ne oli kivoja ja mä menin niitä ovelle vastaa ja mä meinasin lähtee yksien perään rappuun sanoo moikat. Tääl oli pari pikku ihmistä ja ne silitti mua. Rapsutti isotki muttei nii hyvin. Niil oli kivoja kenkiä.

Ja mä kuulin et Leijona kirjotti et mä olin kaatanu kukka maljakon nii sinne Äf peehen. Se on kuulemma naama kirja. Leijona halus tehä sinne sivun. Ja mä sain sinne oman alpumiinin. Se on semmonen mis on mun kuvia.

lauantai 25. toukokuuta 2013

Yhteistuuma

Olen huomannut pikkuemännän potentiaalin. Se liikkuu jo varsin vikkelään, tekee kaikenmoisia asioita, osaa huijata isäntää ja emäntää melkein yhtä hyvin kuin minä. Ja minä luulen, että se on oppinut minulta monta temppua. Esimerkiksi sen, että korvat voi sulkea tarvittaessa.
Kuten nämä kuvat kertovat, on pikkuemäntäkin keksinyt, mistä täältä oikein pääsee pois - ulko-ovesta tietysti! Uskon, että varsin pian saamme oven auki yhteistuumin, ja voimme käydä yhdessä ulkoilemassa.

Emäntä kertoi, että pikkuemäntäkin käy hiekkalaatikolla, mutta että minä en saisi mennä sille hiekkalaatikolle. Enhän minä ulkona hiekkalaatikolle haluakaan! Tulen sitten tänne, kun pissahätä iskee.

perjantai 24. toukokuuta 2013

Tattoo

Monella ihmisellä on piirustuksia ihollaan, toisilla niin, että ne näkyy, vaikka on vaatteet päällä. Toisten kuvat näkyy vasta silloin, jos vaatteet vähenevät. Minullakin on tatuointi, otin sen villissä nuoruudessani. Tuosta kuvasta se näkyykin. Se on korvassani.

En kylläkään saanut itse valita kuvaa, vaan piirtäjä päätti sen itse. Olen kuullut, että ihmiset yleensä antavat jonkin mallin sille tatuoinnin tekijälle. Minusta olisi hienoa, jos joku teettäisi ihollensa minun kuvan! Emäntä ei suostunut siihen, kun ehdotin. Höh, mutta ehkä joku tosifani...

Joskus ennen muinoin ajateltiin, että ihmiset, joilla on tatuointi, ovat olleet joko merillä tai kaltereiden takana. Minä luulen, että melkein kaikki on olleet kaltereiden takana, ainakin pikkuemäntä on ollut, useamman kerran päivässä. Ja minä joskus hyppään sinne sen kaveriksi. Mutta merille en kyllä lähde, koska siellä voi kastua!

torstai 23. toukokuuta 2013

Uusi aluevaltaus

Enää en vain lymyile pöydän alla vaan olen vahvasti näkyvillä
Olen sen verran monta kertaa päässyt kurkkaamaan emännän naamakirjaa, että halusin myös oman naamani sinne! En tiedä vielä, mitä kaikkea siellä meinaan julkaista, mutta tästä sinne pääsee katsomaan. Ja myös ne henkilöt, ketkä eivät sitä feispuukkia käytä, näkevät minun juttuja siellä. Saa tykätä ja saa jakaa eli kertoa eteenpäin.

Tämä blogi säilyy kuitenkin ensisijaisena ajatusten kertomispaikkanani. Mutta ehkä muiden välineiden kautta saan uusia lukijoita! Ehkä jossain vaiheessa laajennan myös Twitteriin, kunhan saan jonkun linnun opettamaan minua ensin sen käytössä.

Juhlahumua mukamas

Tässä on oikein juhlaviikko tulossa, kun kämppikseni viettää synttäreitään lauantaina ja maanantaina, koska ei muista, kumpana päivänä on oikeasti syntynyt. Sitten taas pikkuemäntä juhlii sunnuntaina ja tiistaina, kun oikeasti se on syntynyt tuolloin tiistain päivämäärällä, mutta sunnuntaina tulee vieraat. Tai oikeastaan eilen kävi jo ensimmäiset vieraat.

Mielestäni tämä alkaa mennä jo liian pitkälle. Toiset juhlii monena päivänä eikä minun synttäreitä juhlisteta milloinkaan. Toki kissaväestötietojärjestelmässä on aukko minun syntymäaikani kohdalla, mutta voisimmehan silti niitä juhlia jonakin ennalta sovittuna päivänä.

Sitten voisi tarjota teillekin rakkaat lukijani virtuaalista kakkua. Tekisin sen itse, täytteenä siinä olisi kinkkua, koristeena katkarapua. Nam, eipä taida moista herkkua olla kämppikseni tai pikkuemännän juhlissa!

Sitten minä saisin myös paljon lahjoja. Tosin otin eilisiltana ilon irti pikkuemännän saamasta lahjasta. Siinä oli nimittäin kiva laatikko. Yritin mennä siihen, mutta se oli vähän pieni. Sen laatikon sisällä oli kuitenkin hauskoja rakennuspalikoita, joita minä heittelin samalla tavalla kuin pikkuemäntäkin innostuksissaan. Ehkä se olikin yhteinen lahja meille.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Nimenmuutos

Minun elämässä on tapahtunut monta nimenmuutosta. Ei tosin kaikki minulle itselleni, vaan minun lähipiirissä. Tosin on minunkin nimi muuttunut. Kun tulin asumaan isännän luo, minulla oli toinen nimi. Isäntä antoi minulle uuden nimen, joka on hieno ja varsin minua kuvaava. Se on samanlainen kuin yhden kuuluisan lätkäpelaajan salanimi. Kun aloitin bloggaamisen, otin itselleni taiteilijanimen. Emäntä kyllä kutsui minua jo ennen bloggaamistani välillä Leijonaksi.

Pikkuemännänkin nimi on muuttunut. Sanoin sitä ennen vauvaksi. Ja on sen oikea nimikin muuttunut, kun ennen viime kesän juhlia sitä kutsuttiin eri nimellä kuin sen jälkeen. Tosin emäntä kutsuu sitä myös ihan hassuilla nimillä. Emännänkin sukunimi on muuttunut. Isäntä taitaa olla ainoa tässä huushollissa, joka ei ole nimeään vaihtanut, koska kämppiksellänikin on taiteilijanimi tätä blogia varten. Tai se kyllä ajattelee, että se nimi on sen räppiuraa varten.

Minä en aio enää nimeäni vaihtaa. Tosin luulen, että pikkuemäntä ei ehkä ihan heti osaa sanoa aivan oikein minun nimeäni. Ehkä tottelen hänen versiotaan, ehkä en. Saa nähdä.


lauantai 18. toukokuuta 2013

Viisuarvio

Emäntä on vähän viisuhullu tai ainakin se katsoo aina ne euroviisut. Koska ne on nyt tällä viikolla iso juttu, vaikka on tietysti lajitovereitteni menestys jäällä sitä myös, aion tehdä arvioni nyt illan tarjonnasta jo nyt. Eli ne, jotka eivät aio valvoa tänään myöhään, voivat hyvin lukea tämän ja pysyä kärryillä.

Ensimmäisenä viisuillan estradilla aikoo olla Ranska. Se on maa, jossa on A:n muotoinen torni. Laulu on varmaan kielletty kissoilta, niin ei siitä sen enempää.

Toisena esiintyy Liettua. Minä luulen, että se maa on saanut nimensä jostain suomalaisten murteiden sekoituksesta. Laulun esittää mies, jolla on jotain asiaa, mutta sitä asiaa saa odottaa. Kulmakarvat saattaa jäädä mieleen, ja se on hyvä, kun katsoo asiaa kissan näkökulmasta.

Moldova on kolmantena. Se laulu on ihan jännä, mutta laulajan mekko vähän pelottava.

Sitten tulee Suomi. Se laulaja haluaa naimisiin. Olen sitä mieltä, että jos se ei voita, sen pitää silti päästä naimisiin. Onhan niitä halukkaita varmasti. Minäkin olisin, jos olisin ihminen.

Viides on Espanja. Minusta se on hyvä, kun se alkaa hauskasti ja se täti laulaa ihan hyvin. En ymmärrä, mistä se laulaa, mutta kuulostaa leppoisalta.

Belgia on suklaamaa. Ja on siellä oluttakin. Niiden viisuesittäjällä on melkein samanlainen katse kuin Saapasjalkakissalla Shrek-elokuvassa. Sillä perusteella se on hyvä.

Viro on seitsemäntenä esiintymisvuorossa. Sillä tädillä on vauva mahassa, mutta en ymmärrä, miten se liittyy viisuihin. Emäntä, isäntä ja pikkuemäntä on kuulemma käyneet monta kertaa Virossa, ja pikkuemännällä on senkielisiä kirjoja. Kyllä sen vuoksi se saa pärjätä.

Sitten tulee valkoinen Venäjä. Se on eri maa kuin punainen Venäjä, tai siis se oli ennen punainen. Nyt siellä on jo muitakin värejä. En ymmärrä ollenkaan, miten tuommoinen esitys on päästetty viisuihin. Se ei muutu hyväksi, vaikka laittaisi kinkkua päälle.

Malta on käsky. Ainakin niin emäntä joskus sanoo pikkuemännälle, jos se meinaa mennä eikä vielä saisi. Se laulu on ihan kiva, ainakin siitä tuli hyvälle mielelle.

Kymmenes esiintyjä on Venäjä. Se on aika tavallinen laulu. Nainen miettii, mitä voisi olla, mutta ei välttämättä ole. Liian monimutkaista ajattelua, ainakin kissalle, ei varmaan voita.

Sitten tulee Saksa. Se on ***** maa, sanoi joku. En tiedä, mitä nuo tähdet on. Se laulu on semmoinen, että varmaan joka vuosi on viisuissa yksi samanlainen. Minusta se on huijausta, kun kyllä monella katsojalla vielä muisti pelaa. Luulen niin.

Armenia on kahdestoista esiintyjä. Niiden laulun nimi on Yksinäinen planeetta. En tykkää, kun ei ole kissojen planeetta.

Alankomaat on tosi matalalla. Emäntä kertoi, että jos tulee vedenpaisumus, siellä voi kastua. Minä en tykkää kastua. Niiden laulu on erikoinen. En tiedä, onko se hyvä vai ei.

Sen jälkeen tulee Romania. Siellä maassa on varmaan paljon paksuja kirjoja. Se esittäjä on minusta vähän pelottava. Vaikken oikein tykkää valkosipulista, tuntuu siltä, että ehkä olisi hyvä pitää letti lähellä.

Iso-Britannia on seuraava esiintyjä. Koska kuukauden lukijakissani suku on kotoisin sieltä maasta, äänestän ehkä tätä.

Tänä vuonna kisat on Ruotsissa ja niiden oma esitys kuulostaa vähän samalta kuin Iso-Britannian, vaikka laulajat on ihan erilaisia.

Unkari on seuraavaksi. Se kieli kuulostaa hassulta ja laulu suhisee jännästi. Jos noin laulettaisiin, saattaisin ehkä mennä leikkiin mukaan. Me kissat tykkäämme suhinasta ja s-kirjaimesta.

Kuulemma Tanska on ennakkosuosikki. Olen miettinyt sitä, että kuka sanoo, että joku on ennakkosuosikki? Minä en tykkää kyyneleistä, niin toivon, että joku muu voittaa.

Islanti on seuraava esiintyjä. Islannissa kuulemma käytetään paljon villapaitoja. Onkohan niillä kissojakin? Ajattelin vain, että kissat ja villapaidat sopii hyvin yhteen. Se laulu on ihan mukava.

Sitten tulee Azermaa. Se on liian vaikea kirjoittaa. Niiden laulu on semmoinen patolooginen (emäntä: Tarkoitatko paatoksellinen, pateettinen?). Varmaan joku tykkää.

Lempimaani Kreikka on Azermaan jälkeen vuorossa. Kreikassa on paljon kissoja. Siellä on lämmin ja kissoilla paljon mukavia makuupaikkoja. Mutta tuo laulu kertoo kyllä siitä, että ei taida olla talous ihan hallussa. Olen lukenut, että Suomessa alkoholi on kallista ja siihen liittyy veroja. Me kissat emme juo alkoholia, joten siksi en aio äänestää Kreikkaa. Jos laulaisivat, että katkaravut ovat ilmaisia, laittaisin äänestysviestin sekä isännän että emännän kännykästä. Niin varmaan kämppiksenikin.

Ukrainan laulu on jännä. Minulla on sellainen kutina tassuissani, että se pärjää. Sen laulajan ääni uhmaa painovoimaa.

Italian laulu on kissalle sopivaa kuunneltavaa. Unilauluksi. Minusta tuntuu, että se laulaja on enemmän koiramiehiä, joten en ehkä sittenkään tykkää tästä laulusta.

Aika monta Pohjoismaata on finaalissa. Jos tassujeni varpaat osaavat laskea, sanoisin, että kaikki. Niistä viimeisenä Norja. Se nainen ruokkii rakkaudella. Minusta ruoka olisi paljon tehokkaampaa. Tykkäisin enemmän silloin. "I Feed You My Ham", "I Feed You My Shrimps". Eikö ole heti houkuttelevampaa?

Georgia on maa, jossa asuu monta Georgea. Sen maan esiintyjät ojentelee paljon käsiään eteenpäin. Minun mielestä laulaa voisi myös ihan ilman käsiäkin, koska käsillä voisi samalla rapsuttaa kissoja!

Minä olen lukenut kissa ja tiedän, että Irlanti on voittanut kaikkein eniten. Se laulu kuulostaa siltä miltä jos avaa vahingossa viikonloppuna yöllä radion. Kissaa se ei haittaa, mutta emäntä saattaa herätä. Ihan pikkuisen tanssittaa, mutta enemmän kyllä junnaa paikallaan.

Emäntä halusi vielä lisätä, että ei ne maat oikeasti esiinny vaan muutama ihminen, jotka on valittu edustajiksi. Mutta te lukijani varmaan ymmärrätte tämän kehräyksen.

Hyvää viisuiltaa kaikille!! Ja voittakoon Leijonat!

torstai 16. toukokuuta 2013

Viisuillaan

Heh, meinasin muuttaa tämän viikon ajaksi blogini nimen Kissaillaan-blogista Viisuillaan-blogiksi. Mutta en sitten kuitenkaan, koska kissan elämässä tapahtuu niin paljon muutakin kuin viisuja. Mutta tällä viikolla on taas ne euroviisut.

Ne oli myös viime vuonna ja jotain niistä jo silloin kirjoitin, mutta en ehtinyt kovin paljoa niitä analysoimaan, kun pikkuemäntä oli silloin matkalla ja emännän piti lähteä sitä hakemaan, eikä se ehtinyt toimia kirjurinani.

Emäntä kertoi, että ennenmuinoin viisut tuli kaksi kertaa vuodessa. Kerran oli sellaiset, missä laulettiin vain täällä Suomessa, sitten toisen kerran oli myöhään iltaan kestävät viisut, jolloin laulettiin monella kielellä. Nykyään viisuja on jatkuvasti. Talvella on monena iltana viisuihin liittyvää ohjelmaa, nyt keväällä on ainakin kolmena päivänä ihan sellainen ohjelma, missä voi äänestääkin

Viisuihin liittyy jonkinlainen musiikki ja äänestys. Ja tanssi ja hulabaloo. Minun mielestä kissat liittyvät myös euroviisuihin. Monen kissan nimi on Viiru, ja se on melkein kuin viisut. Kyllä siinä on yhtymäkohtaa kerrakseen!

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Leijonapörssi

Minä tiedän, että on olemassa semmoinen kuin Leijonapörssi. Se ei tarkoita minun osakkeitani, vaikka olisihan se kivaa, jos tarkoittaisi. Ja jos minulla olisi osakkeita. Ja jos vielä tietäisin, mitä ne ovat.

Leijonapörssi on sellainen peli, jossa ikään kuin valmennetaan joukkuetta ja ostetaan pelaajia, niitä jääkiekon pelaajia eli lajitovereitani. Sitten ne saa pisteitä ja joku johtaa. Isäntä on pelannut joskus semmoista, emäntäkin silloin, kun ei ollut pikkuemäntää.

Minä olisin varmasti hyvä valmentaja ja voittaisin varmasti, ostaisin kaikki hyvät pelaajat ja saisin paljon pisteitä. En vain jaksa osallistua, koska makoilu on mukavampaa. Ja jos pikkuemäntä antaisi, seuraisin pelejä kyllä oikein mielelläni emännän sylissä makoillen. Nyt on parempi valita paikallaanpysyvämpi makuualusta.

Sitten on olemassa vähemmän leijonainen liikapörssi. Siinä on ihan liikaa valinnanvaraa, joten siitä johtuu tuo nimi. Olen kuullut myös muista pörsseistä, mutta niissä on vissiin niitä osakkeita eikä pelaajia, joten ei niistä sen enempää.

p.s. Tuossa kuvassa on muki, joka liittyy jollain tavalla siihen liikaan.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Iso veli

Mä oon kuulu et telkkarissa on semmone ohjelma jossa iso veli valvoo. On semmone kirjaki vissii. Mä oon oikeestaa iso veli ku on toi Leijona ja sit pikku emäntäki on. Vaik ei se ookkaa kissa oikeesti.

Meil oli yks ihmine vieraana ja se kuuli ku mä mourusin ja se melkee luuli et se oli pikku emäntä. Mut mä se olin. Oon mouruillu viime aikoina ja juossukki paljon. Isäntä aatteli et se on tää kevät mut mä voin kertoo et mä alotin kunto kuurin. Etten ois enää nii iso, pelkkä veli vaan.

Me ollaan Leijonan kans vähä painittukki. Ja yks päivä Leijona vaani isäntää eikä huomannu et mä olin tuolilla sen ylä puolella ja sit mä vähä läppäsin sitä. Hah, se oli yllätetty! Eiks isot veljet tee semmosta yleensä?

Nyt mä pääsen melkeen aina partsille vaik on musta kiva olla ihan vaan työ huoneessaki. Ja meillä on uus kissa vessa.
 

maanantai 13. toukokuuta 2013

Veroilmoitus

Monet ihmiset tuskailevat keväisin veroilmoituksen kanssa. En oikein ymmärrä, mikä semmoinen on. Joillakin taitaa olla huomenna viimeinen ilmoituksenjättöpäivä. Emännän piti tehdä omansa jo viikko sitten, mutta teki se sen jo aiemmin.

Minä tiedän, että veroilmoituksessa on numeroita ja kohtia. Ja sen voi kuulemma tehdä netissä. Siihen liittyy raha ja vähennykset. Yleisesti ottaen vähennykset ei ole kivoja, mutta veroilmoituksessa ne on kuulemma hyvä asia. Hassua, että joskus jokin asia on hyvä, toisinaan huono. Mutta minusta kinkku on aina hyvää! Emännästä taas pulla.

En ole vielä kuullut kissojen tekevän veroilmoitusta. Mutta luin taas yhdestä emännän lehdestä niistä kissakahviloista. Tiedän, että semmoinen on myös täällä Suomessa, Raisiossa. Japanissa kissojen silittelystä kahvilassa pitää maksaa 8 euroa, tuolla vain 7 euroa.

Ennen kuin avaan oman toimitilani, minä voisin kutsua ihmisiä tänne meille kotiin, pyytää ovella vaikka vitosen, emäntä voisi keittää kahvia, ja sitten ihmiset saisivat silittää minua ja kämppistäni. Luulen, että sen jälkeen pitäisi minunkin tehdä veroilmoitus.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Äiti

Tänään on äitienpäivä, joten onnea kaikille äideille! 

Meillä kaikilla on tai on ainakin ollut äiti, minullakin oli joskus. Tai saattaa olla vieläkin, en ole varma. En ole osannut kertoa äidistäni nykyiselle perheelleni juurikaan, koska olin ollut jo omillani hyvän tovin ennen isännän luo muuttamistani. Luulen kuitenkin, että olen saanut omalta äidiltäni eli emoltani tämän kauniin oranssin värityksen turkkiini.
Isännällä on äiti, joka on välillä käynyt meitä täällä hoitamassakin. Sitä sanotaan myös pikkuemännän mummuksi. Emännän äiti on kuulemma taivaassa. Minä luulen, että minun emonikin saattaa olla siellä, syömässä kinkkua varmaan. Pikkuemäntä sanoo emäntää äidiksi, tai ainakin melkein sanoo. Ainakin "kissa" se sanoo ihan selvästi.

Minusta on hassua, että äidiksi tullaan usein niin, että on ensin pallomaha. Sitten vauva muuttaa taloon, ja maha alkaa muistuttaa enemmän tyhjentynyttä ilmapalloa. Minä kyllä tykkään palloista! Varsinkin sählypallosta.

Olen kuullut, että jotkut tulee äidiksi niin, että ensin haastatellaan pitkään, sitten odotetaan vielä pidempään ja sitten lennetään pitkä matka hakemaan vauva tai isompi lapsi kotiin. Tapoja on monia ihmisten maailmassa. En ole varma, onko kissoille myös tuommoisia haastatteluja ja lentoja. Minua kyllä saisi haastatella.

torstai 9. toukokuuta 2013

Minä soittelen, minä soittelen

Olen soitellut viime aikoina aika paljon eri soittimia. Meillä on monia semmoisia, jotka soi, kun niitä liikuttaa, näpyttää tai jotain muuta tekee. Ainakin meillä on tuommoiset Mara-Katit (emäntä: Ne ovat marakassit.). Ne ovat varmaan jotain kissamaista alkuperää. Mutta ne on aika liukkaat, niin ei pysyneet tassuissa kovin hyvin, kun yritin ottaa. Hassu ääni niistä ainakin lähti, sellainen rapiseva.
Tiistaisin meillä on aina isännän ja pikkuemännän kanssa bänditreenit, kun emäntä on laulamassa muualla. Usein minä olen lähinnä harjoitusyleisönä, mutta tällä viikolla halusin soittaa vähän kitaraa. Siitä ei kukaan ehtinyt ottaa kuvaa tai videota. Luulen kyllä, että pikkuemäntä oppii pian ottamaan kuvia meistä, kun se osaa jo laittaa melkein itse muumilaulun päälle emännän kännykästä.

Emännällä on sellainen putkimainen soitin, mihin pitää puhaltaa, että tulee ääntä. Minä en ihan vielä ole saanut ääntä siitä, mutta aika hassulle se haisee. Sellaiselle metalliselle, melkein korulle. Minusta soittimet on aika kivoja, mutta en ole vielä päättänyt, mikä olisi minulle sopivin instrumentti. Tuo on hassu sana, melkein kuin se silmälasikauppa.

maanantai 6. toukokuuta 2013

Kissalelu

Ensin katselin pikkuemännän leluvalikoimaa...
...sitten päätin tehdä siitä aika paljon elävämpää!
video
Pikkuemäntä ja lelut sopivat hyvin samaan lauseeseen, koska pikkuemännän nimen alkukirjaimista tulee sana "lelu". Eikös Leijonakin lyhennetä samalla tavalla?

lauantai 4. toukokuuta 2013

Mä taas

Emäntä sano et se aikoo ostaa meille kivoja silputtavia koristeita partsille. Paitsi se kyl sano niitä kukiksi. Se on ny siivonnukki sen nii me päästään paistattelee päivää ja pikku emäntäki haluu tulla mukaan.

Varmaa ihmettelette ku mä saan taas kirjottaa mutku pyykki kone on päällä ja sit Leijona on sen päällä ku se tykkää siitä. Tai emmä tiiä missä se onkaa mut luulen.
Ja me saatiin tänää katkiksii ja pikku emäntä ihmetteli. Ja sit mä kävin iha vahingossa sen sängyssä mutku isäntä huomas mä tulin pois.

Emäntä on harjannu mua taas ja se on kivaa. Pikku emäntä ei osaa viel mut kyllä sen käsiin tulee karvoja ku se silittää meitä.

perjantai 3. toukokuuta 2013

Ihanaa, Leijona, ihanaa!

Olen kuullut tuommoisen laulun. Tai oikeastaan se ei ole laulu vaan selostusta, johon on liitetty kaikenlaista muuta. Sellaisia on helppo tehdä nykypäivänä, kun on tietokone. Sen saman selostajan höpötyksistä on tehty myös muita kappaleita. Ainakin semmoinen, jossa sanotaan jotenkin näin: "Taivas varjele, mitä sieltä tulee. Sieltä tulee Leijona!"

Minusta se ei ole musiikkia sinänsä, mutta kyllähän nuo sanat ovat musiikkia kenen tahansa Leijonan korville. "Ihanaa, Leijona, ihanaa." Mutta se jatko: "Vaikka tekee kipeää, niin ei haittaa." Emäntä ei kyllä sano noin, kun välillä innostun hieman raapimaan ja vähän näykkäisemään. Se suuttuu siitä ja ajaa minut pois. Täytyy varmaankin soittaa sille tätä kappaletta, niin oppii ymmärtämään, että kivaahan se on!

Nykyisin tuo setä selostaa vain sellaisilla tv-kanavilla, joita ei jokaisella näy. Pitäisi ostaa kanavapaketti. Minusta se on hassua. Eihän nyt ole joulu! Eikä synttäritkään, niin ei ole kunnon syytä saada paketteja. Mutta ne, joilla on synttärit nyt tai kohta, varmaan saattaa saada paketin. Sitten voi katsoa taas lajitovereitani jäällä ja kuunnella "Ihanaa, Leijona, ihanaa".

Minäkin aion ehkä katsoa lajitovereitteni puuhailuja, mutta kaukana ovat ne ajat, kun rauhassa sain niitä emännän sylistä katsoa. Pikkuemäntä on sellainen ikiliikkuja, ettei emäntäkään voi pysyä paikalla.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Bara vappen!

Pikku emäntä ja joku vappu härveli jota se yrittää mulle näyttää
Mä oon kuullu et noin sanotaan jollain erikielellä. Se tarkottaa jotain vappua. Nyt on semmone vappu, taas. Se oli vissii viime vuonnaki. Ja meillä on palloja ainaki kaks, mut toine ei pysy ilmassa eikä se oo nii kiva. Mut toises on naru ja se on kiva. Siinä on niitä hyökkäileviä pummeja mistä Leijona kirjotti. Mut ei ne mua haittaa. Meillei oo kuitenkaa sitä moni väristä paperi johtoo mitä viimevuonna.

video
Leijona käski kirjottaa hyvää vappua. Mäki sanon nii.

Kuukauden Lukijakissa: Toukokuu

 
Olemme jo toukokuussa ja sinä saat kunnian olla tänään äänessä. Kuka olet?
Olen Rusina, kohta 3-vuotias suklaabritti.

Oooo, oikea rotunainen! Missä asut?
Asun nyt syntymäkodissani väliaikaisesti, koska olen täällä mammalomalla. Mammaloman jälkeen palaan oikeaan kotiini. Tosin kuulin, että se on myyty eikä uudesta kodista ole vielä tietoa. Paljon muutoksia pienen kissan elämässä, mutta luotan että uusi koti löytyy. Minulle on luvattu oma huonekin.

Nyt tuli kyllä niin monta paljastusta, että näitä pitää ihan pureksia. Minä en ihan tiedä, mitä se mammaloma on, mutta emäntäni varmaan osaa minulle kertoa. Uusi koti ja oma huone kuulostaa oikein mukavalta! Kenen kanssa asut siellä?
Asun oikeasti mamin ja sen kaverin kanssa, vaikka kai sitä voi jo isukiksi kutsua, kun ollaan niin pitkään jo tunnettu. Tällä hetkellä asun kuitenkin kolmen vauvani kanssa. On täällä muitakin kissoja ja ihmisiä, mutta vauvakammariin saa tulla vain ihmiset, ei muut kissat.
Ahaa, ilmeisesti tuo mammaloma liittyy noihin vauvoihin. Meilläkin oli vauva, ihmisvauva, mutta se on kasvanut jo aika isoksi. Kissavauvoja en ole nähnyt piiitkään aikaan, varmaankin silloin viimeksi, kun olin itse vauva, enkä niistä ajoista enää muista paljoakaan. Olisi kiva nähdä vauvakissoja. Mitä syöt mieluiten?
Raksuja, ja vain sitä yhtä merkkiä. Joskus syön pelkästään niitä ja siitä ei ihmiset aina tykkää. Pitäisi kuulemma syödä muutakin.

Kaikkea ne ihmiset toivookin, välillä ei saisi syödä ja välillä pitäisi. Hassuja ovat ne. Mikä on lempipuuhaasi?
Syöminen ja nukkuminen. Tosin jos jotain tapahtuu niin minun pitää olla mukana menossa. Välillä siivoan ja laitan ruokaa, saunominen on myös mukavaa.

Minä luulen, että minä tykkäisin kanssa saunoa. Isäntä ainakin tykkäisi, mutta meidän kotona ei ole saunaa. Siivoamisesta minä en kyllä välitä, mutta kai se on naisten juttu. Mikä on mottosi?
Kaikessa mukana.

Heh, kissapartiolainen. Mitä yhteistä on sinulla ja minulla?
Minä olen myös muodikas ja tyylikäs sisustuselementti. Hienon värini ansiosta sovin lähes joka paikkaan ja mielelläni testaan kaikkia mahdollisia paikkoja. Tosin mami on välillä sitä mieltä, että olisi kivaa pitää muitakin koriste-esineitä esillä, mutta olen vakuuttunut, että minä olen kaunein ja paras.

Näinhän se on! Mitähän noiden ihmisten kodeista tulisi ilman meitä kissoja? Ei varmaankaan olisi ihan sisustuslehtikamaa. Mistä tulikin mieleen, että joissakin emännän lehdissä on ilahduttavan usein kissoja ihmisten kotikuvissa. Hyvä me!