torstai 28. kesäkuuta 2012

Urheilua ja liikuntaa

Viime päivinä olen saanut hyötyliikuntaa, sillä kämppikseni on vihdoin innostunut silloin tällöin kisaamaan kanssani. Mielestäni kyllä asennon vaihtaminen ja sopivan nukkumapaikan etsiminen sekä selälleen kellahtaminen emännän lähestyessä ovat myös hyödyllistä liikuntaa. Niin ja venyttely ylösnoustessa. Ja ihan urheilusta käy välillä se, että saan kisata vauvaa vastaan emännän huomiosta. Se jos mikä on kestävyyttä vaativa laji. Olen kyllä myös melko hyvä hyppäämään esimerkiksi lipaston tai pakastimen päälle. Jätän tässä sanomatta vauvan hoitotason ja keittiön tasot, koska niihin en oikeasti saisi mennä.

Katsokaa nyt näitäkin kuvia. Aikamoista liikuntaa tarvitsee siirtyä paikasta toiseen.
Nyt on taas televisiossa sellaista urheilua ja liikuntaa, jota jaksan seurailla. Eilen pääsin jopa isännän syliin yhdessä vauvan kanssa katsomaan kisoja. Vauva taitaa tykätä enemmän noista jalkapallon EM-kisoista, koska yleensä valvoo sinne asti, että ottelu on ohi. En kyllä vielä tiedä, mitä joukkuetta se kannattaa. Luulen, että Saksaa, koska vauva on mielestäni yhtä keltainen ja punainen kuin saksalaisten pelipaidat.

Minulle on aivan sama, sillä minä puolestani pidän enemmän yleisurheilun EM-kisoista, koska siellä on niin monenlaisia lajeja. Plus tietysti siksi, että ne kilpailut järjestetään melkein meillä kotona. Teoriassa siis olisi mahdollista, että ne heittäjät, juoksijat, hyppääjät ja muut voisivat ehkä tulla rapsuttamaan minua. Ainakin jos siellä juostaan ulos-kentältä -matkoja, voisin järjestää tänne meille pitstopin. Olisi se varmasti urheilijoistakin mukavaa rauhoittua hetki kehräykseeni ja pitää taukoa. Uskon, että emäntä voisi jättää heillekin vesilasin pöydälle.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Babysitterinä

Juhannus tuli, oli ja meni - heilaa ei näkynyt. Isäntä ja emäntä antoivat minulle ja kämppikselleni päivän vapaata, kävivät jossain vauvan kanssa. Meinasimme ensin, että pidetään kotibileet, mutta sitten koimme paremmaksi vaihtoehdoksi viettää rauhallista kotipäivää.

Tässä kirjetulvaa odotellessa olen ruvennut miettimään elämääni ja itseäni työntekijänä. Tähän mennessä en ole kovin montaa työtä ehtinyt tehdä. Kehrääjänä toimin parhaillaan, mutta en siinä merkityksessä kuin ennen vanhaan lankoja saatiin aikaan.

Uuden perheenjäsenemme myötä olen tullut siihen tulokseen, että voisin hyvin toimia vaikka lastenhoitajana. Se voisi olla kivaa. Saisin makoilla lasten leikkipaikoilla, esimerkiksi lelukaaren alla leikkimatolla. Pääsisin nukkumaan sitteriin ehkä jopa ihan luvan kanssa. Saisin leikkiä kivoilla, rapisevilla ja helisevillä leluilla.

Emäntä sanoi kyllä, että lastenhoito ei ole sama kuin että itse leikkii lasta. No ei tietenkään ole, tiedänhän minä sen, mutta eikös paras hoitaja ole sellainen, joka on empaattinen ja osaa asettua toisen asemaan? Sellainen, joka tuntee hoidettavansa ja ymmärtää hänen tarpeensa?

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Juhannusheila hakusessa

Nyt on juhannus, keskikesä, yötön yö - rakkauden, juhlan ja loman aikaa. Ja minä, Leijona, olen lähinnä näistä vain lomalla. Viime aikoina olen kyllä tylsyyksissäni kaipaillut seuraa, enkä ole poissulkenut juhannusheilan hankkimista. Tosin leikatulle poikakissalle, joka elää vain sisätiloissa, ei ole kovin montaa morsioehdokasta odottamassa oven takana.

Mietin, että pitäisikö minun ehdottaa jollekin tv-kanavalle uutta formaattia - Kotikissalle morsian. Siinä tyttökissat voisivat lähettää minulle kuviaan ja hajujaan, eikä kirjeetkään pahitteeksi olisi. Sitten minä voisin valita niistä, keneen haluaisin tutustua paremmin. Kämppikseni voisi osallistua ihan siihen perinteiseen Maajussille morsian -ohjelmaan, koska on maatilalta kotoisin. Mutta minä en ole maajussi, joten tarvitsisin uudenlaisen ohjelman.

Olen älykäs, nokkela, taitava, komea, pehmeä, suloinen, upea, sivistynyt, viisas, lutunen, fiksu, rakastettava, huumorintajuinen, mahtava ja varsin vaatimaton. Yllä olevassa kuvassa tulee esille myös hoivaviettini. Pidän läheisistäni huolta. Olisiko tästä sopivaksi esittelytekstiksi?!

Vauvan myötä minulle on kyllä ilmestynyt kotiin kaksi morsianehdokasta. En ole vielä heihin tutustunut sen paremmin, mutta tästä se heilan etsiminen olisi ehkä hyvä aloittaa.

Morsian 1

Morsian 2

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Ovi auki, huusi Leijona!

Eilen illalla isäntä ja emäntä, niin ja vauva myös, olivat menossa nukkumaan. Isäntä ajoi minut makuuhuoneen lipaston päältä pois, minä hyppäsin sängylle ja olisin kovasti halunnut jäädä siihen jalkopäähän makoilemaan. Hän kuitenkin ajoi minut ulos koko huoneesta ja laittoi oven kiinni. Minäpä olinkin ovela ja osaava, sillä ovi ei loksahtanut täysin. Päätin yrittää näyttää taitoni nuo.

Ensin mau'uin oven takana sydäntäsärkevän suloisesti, mutta ei ovi totellut ääniohjaustani (ainakaan vielä). Sitten pistin voimani peliin, työnsin etutassuillani ja sain kun sainkin oven työnnettyä auki. Leijonan voimaa! Iloissani hyppäsin sängylle emännän viereen. Pettymykseni oli kuitenkin suuri, kun isäntä vei minut huoneesta pois ja sulki oven niin, etten enää onnistunut saamaan sitä auki. Yritin kyllä, sen voitte uskoa.
Tässä minä kokeilen ulko-oven ääniohjausta. Tuloksetta, valitettavasti.

Minä en ole kuitenkaan yhtä fanaattinen ovien aukoja kuin kämppikseni, joka saattaa kaapin oviakin aukoa vain siksi, ettei halua niiden olevan kiinni. Minä auon ovia vain silloin, jos haluan oven taakse. Meillä on kaksi vaatekaappia, joiden ovet saan auki, jos niiden edessä ei ole mitään. Kämppikseni saa myös roskiskaapin oven auki, jos siellä on broilerinjämiä.
Tässä kämppikseni on avaamassa ulko-ovea viime kesänä. Kuva ei ole lavastettu! Mutta ei onnistunutkaan.

Mutta me yhdessä kämppikseni kanssa olemme kyllä useamman kerran avanneet parvekkeen oven. Se oli tosin ajalta ennen oven tiivisteiden vaihtoa. Minä hyppäsin ikkunalaudalle ja tassuillani painoin kahvaa alas. Kämppikseni oli lattialla ja työnsi ovea. Olimme tehneet tämän useamman kerran, jo ennen kuin emäntä ja isäntä pääsivät todistamaan tilannetta. Eivät kuitenkaan ehtineet ikuistaa. Mutta siihen näkyyn päättyi heidän ihmettelynsä, miten parvekkeen ovi oli avautunut.

perjantai 15. kesäkuuta 2012

Tylsää, tylsää

Voi tuota kämppistäni, kun noin kävi kirjoittamassa ilman lupaani! Eikä siltikään yleensä innostu minun kanssa leikkimisestä, mikä olisi minusta vähintä, mitä hän voisi tehdä siitä hyvästä, että vie minun blogitilaani!

Minä olen keskittynyt viime päivät arkisiin askareisiin eli aamulla isännän lähtiessä töihin pääsen emännän viereen pötköttelemään. Kun emäntä herää, mutta vauva (niin, olen nyt saanut tietää, että kyseessä on vauva, eikä hiiri tai koira...no kaikkea ei voi saada tai tietää heti) nukkuu vielä, otan emännän huomiosta kaiken mahdollisen irti.

Aamuriehumisten jälkeen tapaan nukkua pitkään joko lipaston päällä tai sängyllä. Välillä vaihdan parvekkeelle makoilemaan, pakastimen päälle aurinkoa ottamaan tai olohuoneen korituoliin. Ihan harvoin voin käydä haistelemassa työhuoneen ikkunasta ilmaa ja muutaman kerran päivässä raavin raapimispuuta. Tylsää, tylsää. Miksi mitään ei tapahdu?

video
No olen minä jo vähän yrittänyt osallistua vauvanhoitoon. Yksi aamu oli niin tylsää, että minun piti monta kertaa käydä katsomassa, joko vauva heräisi. Mutta ei siitä(kään) ole vielä leikkikaveriksi. Iltaisin onneksi pääsen isännän mahan päälle makoilemaan ja kehräämään. Ja vieraita on käynyt, mutta en ole päässyt niitten syliin, kun vauva on aina ehtinyt ensin. Ehkä alan kehitellä uutta taktiikkaa...

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Tekniikan ihmekissa

Mä huomasin, et Leijona nukkuu, meirän vieraskin nukkuu ja emäntä on koneella, joten tartuin tilaisuuteen ja kirjotan teille! Olen ollut viime ajat aika omissa oloissani, ei näin vanhana jaksa aina riehua. Mut kivaa on ollu ku vieraita käy ja rapsuttaa mua.

Täs kuvassa oon just laittamassa tekstaria. Mä oon sellane tekniikan ihmekissa, enkä pelkää noita välineitä. Oon muun muassa laittanu kaukosäätimellä teksti teeveen päälle. No halusin kattoo urheilutuloksia! Ja kerran emäntä oli tekemässä jotain muka tärkeetä pauerpointti esitystä. Mä hyppäsin sen viereen, läpsäsin tassullani tieto konetta ja siihen tuli uusi esitys, johon kirjotin 1§. Hehee. Ehkä mun ois pitäny ruveta lakikissaks, ku on näitä apuvälineitäki.

Sit musta on kiva kattoo luonto ohjelmia aina sillon tällön. Jos niissä on jyrsijöitä tai lintuja tai vaikka kissa eläimiä, mä oon kattonu jopa 15-20 minuuttii putkeen. Joskus meen ihan töllön viereen ja yritän ottaa niitä kii. Vaikkei meillä oo ees hoodeetä.

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Sopeutumista

Luulen, että alan tottua jo vieraaseemme. En kyllä kovin lähelle uskalla mennä, mutta olen muutaman kerran käynyt haistelemassa nopeasti sen päätä. Tiedän jo melko hyvin, mihin voin mennä ja mistä pitää pysytellä pois. Esimerkiksi jos sohvalla on sellaisen hauskan peiton päällä harso, en mene sen päälle. Mutta jos harsoa ei siinä ole, tiedän, että voin mennä siitä yli.

Uskallan mennä jo näin lähelle vierastamme.
Paitsi kyllä yhtenä päivänä pääsin lymyilemään hauskaan luolaan, josta isäntä ajoi minut pois. Emäntä kertoi, että se luola on vaunujen kantokoppa. No joka tapauksessa, se ei vielä haissut tarpeeksi hiirelle. Niitä vaunuja kyllä pelkäsin, mutta onneksi ne eivät ole enää täällä asunnossa. Parvekkeella on yhdet vaunut ja säikähdän, jos ne liikkuu.

Odotan kovasti vieraita, joilla olisi aikaa rapsutella minua. Yritän kyllä emännältä ja isännältä ottaa kaiken huomion silloin, kun jättihiiri nukkuu. Tuo pikkuinen verottaa kovasti hellyyshetkiäni emännän sylissä. Onneksi tätä vajetta kompensoimaan olen saanut mennä emännän vaatekaapin villapaitahyllylle. Siellä on mukava lymyillä, jos ääntelyjen desibelitaso ylittää Leijonan sietokynnyksen.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Kimpale (kissan)kultaa

Minulla on ollut varsin rankka viikko. Vieras tuntuukin olevan pysyvämpää sorttia. Käyn usein melkein sen lähellä, mutta sitten juoksen pois. Se ääntelee hassusti ja haisee omituiselle. Ei se taidakaan olla koira. Ehkä se on jättihiiri! Siitä tulee myös sellaista kuolaa, jota käyn peittelemässä, jos sitä tulee vaikka viltille tai johonkin.

Uskoakseni näihin muuttuneisiin olosuhteisiin liittyen meillä kävi eilen mukava täti. Hän tuli tarkistamaan minun ja kämppikseni oloja. Ainakin niin innolla me hänet otimme vastaan. Kiehnäsimme vieressä, kämppikseni jopa pesi hänen hiuksiaan.

Sillä tädillä oli mukana kiva sänky. Kun emäntä ja täti ja tuo meidän vieras juttelivat sohvalla, minä huomasin uuden jutun ja menin siihen makoilemaan. Emäntä sanoi, että se on kylläkin puntari. Hän painoi jostain napista, kun minä siinä lekottelin. Näytti vain Err. Hehee, Leijona on kimpale kultaa, ei voi mitata!

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Koira tuli taloon

Paljon merkitsevä katse.
 Minä ehdin ihmetellä jo muutaman päivän, että mihin emäntä oli hävinnyt. Isäntä kävi täällä kotona kyllä aina välillä, mutta lähti taas matkoihinsa. Eilen ne tulivat molemmat kotiin ja toivat mukanaan jonkin hassunhajuisen, josta lähtee outoa ääntä. Minä luulen, että se on koira. Sitä paitsi se on saanut monta kivaa petiä itselleen, joihin minä ja kämppikseni emme saa mennä nukkumaan. Höh, ei tuommoiset vieraat ole kivoja, jotka rajoittaa meidän eloa.

Tuossa se koira on! Ja sen peti, johon ei saa mennä.
Minua samanaikaisesti kiinnostaa ja pelottaa, että mikä kumma juttu tuo on. Kävin haistelemassa sitä melko läheltä. Tai siis useamman kerran olen käynyt. Kämppikseni uskaltautui niin lähelle, että sai kurmautuksen. Tuolla olennolla taitaa olla jotain taikavoimia. Emäntä sanoi kyllä, että se oli pieni heiluva nyrkki. Minä ajattelinkin, että ei se ehkä ihan tassu ollut.