perjantai 27. maaliskuuta 2015

Kissa touhuja

Mä oon leikkiny vähä pikku siskon kaa. Ja sit meil on käyny mitta ihmisii, joita mä oon menny vastaan. Ollaan saatu Leionan kaa tonni kalaa ja semmosta mut mummielest liian vähä. Mäntä on harjannu mua ja sit meil on jotku ollu kipeenä. Mäki oon oksentanu karvoja. 

Meil on myös pahvi laatikko, semmonen tosi-iso. Pikku mäntä sano et se on luola. Mä tietty menin sinne kans. Emännän puhelin on rikki ja siks se ei saa oikee kunnolla kuvia ku sillä on nyt joku vanha. Paitti sen kyl pitäs ottaa taas kamera esiin kun me touhutaan kaiken laista.

Ai nii, mun piti kertoo et Leiona on kyl aika kissa peto ku mäntä laitto lakanoita ja sit siin oli jotai naru juttuja ja sit Leiona hyppäs ja sen kynnet uppos männän jalkaa. Se oli kyl vahinko ja sit se oli ihan nolona. Mut mua huvitti ja mä sanoin et se vois ruveta tatu oijaksi.

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Tonnikalatestausta

Kuten kerroin vähän aikaa sitten, voitimme Tassulinnan arvonnassa Primacat-tuotepaketin, joka sisälsi tonnikala- ja kana-annospusseja. Koska olen melko herkkä reagoimaan, en ole ainakaan vielä saanut maistaa kanaa sisältäviä. Mutta emäntä antoi meille tonnikalaa.
Kämppikseni tuumasi, että ruokaa. Minä olin sitä mieltä, että se oli herkkua! Nuolin vielä kämppikseni lautasen ja lattiankin lautasen vierestä. Tätä lisää!!
Emäntä ja isäntä ovat edelleen varovaisia, ettei allergiani ja korvakutinani alkaisi taas vaivata, joten emäntä vei kana-annospusseja tuliaiseksi käydessään katsomassa pikkusiskon kummin uutta kissaa, Miikkua. Hänestähän kerroin juurikin edellisessä kirjoituksessani. Miikku on jo hyvin kotiutunut. Ehkäpä joskus minäkin tapaan hänet.

perjantai 20. maaliskuuta 2015

Uudessa kodissa

Kerroin pari viikkoa sitten blogissani löytökissasta Leppävaarassa. Kissa vietiin löytöeläintaloon, eikä kukaan ilmoittanut kaipaavansa pikkuista. Niinpä pitkien pohdintojen jälkeen kissa löysi uuden kodin löytäjiensä eli pikkusiskon kummin ja hänen miehensä luota.

Minä vähän arvasinkin tämän, kun kuulin, ettei kukaan ollut kaipaillut karkulaista, vaikka ilmoituksia oli jaettu niin naapurustossa kuin sosiaalisessa mediassa. Minä sanoin, että kissa valitsee itse kotinsa, valloittaa ja jää asumaan. Olen kuullut myös monta muuta vastaavaa tarinaa, joissa kissa osaa mennä oikeisiin paikkoihin kolkuttelemaan. Jää sille tielleen ja saa paremman tulevaisuuden.

Minäkin aikoinani isäntäni valitsin ja emännänkin sitten myöhemmin. Niin se elämä kuljettaa, kissojakin.

keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Näenkö kaiken kahtena?

Minun täytyi katsoa ihan kaksi kertaa, että kumpi olikaan kumpi, kun nuo ovat niin samanvärisiä!

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Tassulinna arpoi ja me voitimme!

Voitimme vähän aikaa sitten Tassulinnan arvonnassa PrimaCatin tuotepaketin. Ollaan tassulinnalaisia seurattu jo pidemmän aikaa. Meillä on kyllä paljon yhteistä, sillä kuten meillä, Tassulinnassakin on kaksi kissaa. Ja toinen niistä on nimeltään Pepsi, eli hyvin läheistä sukua kämppikseni taiteilijanimelle.

Kun emäntä otti tuosta arpajaispalkinnosta kuvaa, pikkuemäntää suututti, sillä se olisi halunnut järjestellä noita pakkauksia. Siksi sen jalat tuli kuvaan mukaan.

Vielä emme ole kuitenkaan saaneet maistella herkkuja. Isäntä on varsin varovainen noiden suhteen, jottei minulle puhkeaisi taas allergiaoireita. Mutta emäntä lupasi, että ainakin kalajuttuja saamme pian maistaa. Näissä ei ole ollenkaan vehnää, mikä on tosi hyvä juttu, sillä siitä saan ainakin oireita. Maistelun jälkeen annan kissamaisen tarkan arvosteluni mahdollisine Michelin-tähtineen.
Emäntä otti yksi ilta tämän kuvan minusta ja laittoi sen Facebook-sivulleni. Se onkin tällä hetkellä tykätyin julkaisuni siellä. Onneksi emäntä ei silittänyt minua sillä raudalla, millä aikoi silittää vaatteita. Rapsutteli ihan omalla tassullaan vain.

keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Tänään

No nii mä sain taas kirjottaa ku tänää tapahtu nii paljo kaikkee. En ees muista enää missäjärjestyksessä mut ainaki näitä tapahtu.

Mä heräsin tai ainakaa en nukkunu enää.

Sit mä menin jatkaa unii isännän kaappiin mut mäntä ei löytäny mua vaikka kävi iha lähellä. Se meinas jo melkee huolestuu mut sit se otti järeet aseet käyttöön ja laitto katkiksii. Emmä iha heti tullu mut sitku se laski lautaset lattialle mä olin tietty heti siinä. Leiona kyl meinas ottaa mun lautaselta ku se ei muka huomannu et sille tuli oma lautane.

Ja sit mä askartelin pikku männän kaa. Se oppi leikkaa mut ei onneks mun häntää. Ei se ees yrittäny mut mäntä säikähti ku mä olin nii lähellä. Sit mä menin viel siihe koriin ku pikku mäntä otti kaikki jutut siit pois.

Ja sit mä oksensin karva palloja ja ruokaa ja sit mäntä harjas mua. Ai nii vielä mä juoksin tänää Leijonan kaa ja siinähä sitte päivä meniki. Huh!

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Tenttausta

Emäntä: Mitäs oletkaan puuhaillut tässä viime päivinä?
Minä: Kyllähän sinä tiedät...aa, mutta tässä onkin nyt vissiin kyse siitä, että näytetään blogini lukijoille, kuinka blogitekstini syntyvät. Vuoropuhelussa emännän kanssa. Mutta asiaan...mistähän minä aloittaisin? Aamulenkkien jälkeen olen rauhoittunut päivälevolle. Ainakin sen jälkeen, kun olen saanut kerjättyä pikkuemännältä vähän kinkkua. Se on kyllä tosi hyvä kinkunantamisessa!

Emäntä: Kenen syliin olet päässyt makoilemaan?
Minä: No en ainakaan sinun, vaikka olen yrittänyt.
Emäntä: Olethan sinä päässyt, mutta et ole vain suostunut tulemaan viltin päälle.
Minä: Niin, mutta varahoitaja-pappa ottaa syliin ilman vilttiäkin. Se on kivaa. Harmi, että varahoitajat oli meillä vain vähän aikaa.

Emäntä: Onko tullut soitettua pianoa?
Minä: Ai mistä niin päättelit? Ai niin, sinä tietysti olit kissana paikalla puhelimesi kanssa ja latasit heti tassukirjaan. Hyvä niin, jotta muutkin saavat nauttia soitostani.

Emäntä: Ja pyykkeihin olet halunnut jättää omat karvasi?
Minä: No tottakai, kun kerrankin pyykkien sekaan taas pääsin! Kyllä kissankarvat lämmittää. Niin kissoja kuin ihmisiä!

Emäntä: Olet löytänyt myös uusia leluja?
Minä: Joo, minusta pikkusiskon tutit on tosi kivoja. Onneksi se varsin usein unohtaa niitä lattialle. Niin ja sitten pikkuemännän sellainen hamsterilelu on tosi jännä. Yritin saada sitä kiinni, kun pikkuemäntä laittoi sen liikkelle. Silloin sinä et kylläkään ollut kissana puhelimesi kanssa paikalla. Soosoo! Kyllä kunnon leffatähti tarvitsee aina valmiina olevan kuvausryhmän!



perjantai 6. maaliskuuta 2015

Kissalääkettä

Pikkuihmiset ovat olleet kipeinä. Ensin oli pikkuemäntä, sitten pikkusisko. Minä olen luonnollisesti hoitanut pikkusiskoa. Olen antanut sen rapsutella minua. Se osaa jo hienosti. Kyllä se tällä vauhdilla pian terveeksi tulee!

video

torstai 5. maaliskuuta 2015

Paljon onnea Pikkusisko!

Tänään on pikkusiskon synttärit. Se täyttää yhden vuoden. Se on kuulemma ihmisten iässä merkkipaalu, ettei ole enää vauva. Ei se minusta vauvalta ole kyllä vaikuttanut pitkään aikaan. Liikkuu ja huutaa ja leikkii ja nauraa. Ja emännän täytyy yhtenään sanoa sille EI. Minä olen kertonut pikkusiskolle, kuten kerroin pikkuemännällekin aikoinaan, että sille sanalle voi ummistaa korvat ihan täysin. Hyvin ovat oppineet, molemmat!

Pikkuemäntä on suunnitellut pikkusiskon synttärijuhlia jo pitkään. Muttei ne vielä ole, joku päivä tässä lähiaikoina kuulemma. Ihmettelen kovasti, miten nuo pikkuihmiset kasvavat niin nopeasti. Mutta onneksi kohta ne eivät enää viihdy emännän sylissä, niin minä pääsen taas omalle paikalleni!

Kuvakooste vuoden varrelta. "Minä ja hän"






maanantai 2. maaliskuuta 2015

Kaveri kadoksissa?

Emäntä sai hetki sitten ystävältään viestiä, kun tämä oli löytänyt ulkoa kissan, joka tuli surkeana sisälle. Paikkana Leppävaara, Espoo. Se kissa siis tuossa kuvassa. Hyvinhoidetun näköinen.

Kun emäntä rupesi tätä juttua puolestani kirjoittamaan, minä menin sen syliin ja yritin näykkiä sen sormia, jotta kirjoittaisi vauhdikkaammin. Se ei kylläkään tajunnut sitä, vaan pisti kädet piiloon.

Emännän ystävä on ilmoitellut mm. lähitaloihin ja karkurit.fi -sivustolle. Toivottavasti kissa pääsee pian kotiinsa. Vaikka en usko sen olojen kovin huonot olevan tuolla pikkusiskon kummin luonakaan. On se sen verran hyvin meitäkin rapsutellut täällä käydessään.

Mutta siis, jos jonkun teistä, blogini lukijat, kissa tai ystävän kissa asustaa Leppävaaran suunnalla ja on karannut, kissa on tallessa ja hyvässä hoidossa.