Rennosti vaan

Aika on juosta ja aika ottaa iisisti. Nyt juuri on jälkimmäisen hetki. Mutta olen minä juossutkin, leikkinyt ja vaatinut parvekkeelle pääsyä. Kevätaurinko saa sen aikaan, minusta tulee energinen ja entistä valovoimaisempi kissa.

Emäntä otti tuon kuvan, kun olin päiväunillani, tai no ainakin joillain niistä monista. Pikkuihmiset nukkuvat myös päiväunia, isäntä samoin. Emäntä hirmuisen harvoin. Silloin, kun nuo muut nukkuvat, emännällä onkin oikein hyvin aikaa rapsuttaa minua ja yrittää juoda samalla kahvia. Se on sen rentoutumista. Minä en tykkää kahvista, mutta jos emäntä sattuu syömään samalla esimerkiksi porkkanakakkua, mielelläni nuolaisen hieman kuorrutetta. Tosin emäntä piilottelee yleensä liiankin tehokkaasti kakkupalaansa.

Olen kuullut, että joidenkin on vaikea ottaa rennosti. Ja että moni etsii elämäänsä elämäntapavalmentajan avulla kiireettömyyttä ja kohtuullisuutta. Näen sillä alalla ilmiselvästi kissanmentävän aukon. Minusta tulisi loistava elämäntapavalmentaja! Kiireettömyys ja hyvä elämä ovat erikoisalaani. Myös rentoutumisharjoituksia osaan pitää.

Tämän päivän kissamainen ajatus olkoon:

Kissa on aina oikeassa.

Rakas päiväkirja...

Moni pitää blogia päiväkirjamaisesti. Ainakin suosituimmat bloggaajat kertovat lähinnä omasta elämästään tietystä näkökulmasta. Esimerkiksi jotkut kirjoittaa vaatteista tai ruuista. Näin kissana omasta pukeutumisestaan kirjoittaminen voisi tuntua aika hassulta, sillä minulla ainakin on joka päivä sama turkki päällä, enkä vaihtoturkkeja edes halua!

Ruuista voisin kirjoittaa kyllä, mutta lukijan kannalta saattaisi olla tylsää lukea päivästä toiseen raksuista ja kinkusta. Siksi pitäydyn omanlaisessa blogissani, jossa kerron elämästäni, kissamaisista asioista ja maailman tapahtumista kissanäkökulmasta. Ja annan - joskus harvoin - myös kämppikseni kirjoittaa jotain, mieluiten silloin, jos sillä olisi joku räppi valmiina.

Olen törmännyt netissä surffaillessani videoblogeihin eli vlogeihin. Niissä ihmiset juttelee kameralle samat asiat, mitä toiset kirjoittaa blogeihinsa. Luulen, että vlogia pitää ne, ketkä ei oikein osaa kirjoittaa. Se voisi sopia myös minulle, en tarvitsisi enää emäntää sihteerikseni, kun voisin jutella suoraan kameralle. Tosin kaikki ihmiset eivät välttämättä kissojen kieltä ymmärrä, joten emännälle saattaisi olla käyttöä tulkkina edelleen. Tuo kuva voisi olla kuin minun vlogistani, kun olen juuri säätämässä kameran kuvakulmaa sopivaksi.

Yksi suosittu vlogi on semmoisen kielinaisen pitämä. Minusta on hassua, että sitä kutsutaan kielinaiseksi. No, ei ainakaan voi sanoa, että kissako kielesi vei. Heh.

Kuin hai laivaa?

Minusta on ihan käsittämätön sanonta, että seuraa kuin hai laivaa. Ainakin näin Suomessa elävän kissan mittapuussa. Minun mielestä paljon tutumpi mielikuva ja kielikuva olisi "seuraa kuin kissa emäntää". Ainakin meillä se toimii niin.

Eilen illalla pääsin emännän viereen nukkumaan, eikä minua haitannut ollenkaan, että peitto oli päällä. Ja tänä aamuna pääsin melkein samaan kohtaan uudestaan, kun menin vaan. Ja sitten, kun emäntä nousi ja meni keittiöön, se ihmetteli, mistä kävi tuulenvire jalkoihin, mutta minähän se olin, tietysti! Hiljainen vaanija. Koska minä osaan seuraavan laskutoimituksen: emäntä + keittiö = minulle kinkkua.

Seurasin emäntää vessaankin ja sohvalle, ja uudestaan makkariin, ja takaisin keittiöön. En usko, että hait pystyisi niin moneen asiaan, joten siksikin tuo sanonta on syytä tarkistaa!

Kissaeepos

Luonto on aika ihmeellinen ja sinne mieleni tekevi, vaistoni hamuilevi. Tuo sananparsi tai ainakin joku vastaava taitaa olla jostain eepoksesta. Eepos on sellainen pitkä tarina, jota ei kukaan jaksa lukea kokonaan. Silti sieltä lainaillaan kaikenlaisia juttuja, melkein kuin kirjastosta.

Suomalainen eepos on kuulemma Kalevala. Minusta se kuulostaa varsinaiselta kalavaleelta. Olen kuullut, että on olemassa "Koirien Kalevala". Höh, miksei kissoille ole vastaavaa? Olisi kyllä hienoa, jos olisi "Kissa ja Odysseia" tai "Beo-kissa". Sellaisen lukisin kyllä alusta loppuun. Pitäisin varmasti myös "Nibelungin kissasta".

Minä jos kuka sopisin tarunomaiseksi sankarihahmoksi mihin tahansa eepokseen. Kohtaisin ilkeän ja pahan isottelijakissan, antaisin sille köniin ja pelastaisin maailman. Mutta mitähän sen jälkeen oikein tapahtuisi?

21. luukku: Hyvä Tuomas

Tähän päivään liittyy sanonta "Hyvä Tuomas joulun tuopi." Ja sanontahan jatkuu, että paha Nuutti pois sen viepi, mutta ei olla vielä siellä asti, joten keskityn vain tuohon ensimmäiseen lauseeseen. Harva kissa muuten tietää, mitä tarkoittaa lause ja mitä virke. Kämppikseni ei ainakaan, vaikka sen sanonta taitaa olla "Räpätessä roiskuu."

Minä luulen, että se Tuomas on hieno mies. Taitaa olla jotain hienoa kissasukua. On mukavaa, että se toi joulun, vaikken sitä ehtinyt nähdäkään. Minusta on hassua, että jos se Tuomas omistaa jotain, niin se voidaan sanoa kahdella tavalla: Tuomaan tai Tuomaksen. 

Tämmöinen risti on kuulemma Tuomaan risti. En tiedä, saako Tuomas sen päättää vai risti, siis sen, sanotaanko Tuomaan risti vai Tuomaksen risti.

Tänään on muuten se päivä, josta lauletaan "Kolme yötä jouluun on" -laulussa. Mutta laulua voi laulaa oikeaoppisesti vasta huomenna, koska laulussa sanotaan, että laskutoimitus suoritettiin eilen. Minusta se on aika outo laulu.

Tykkään enemmän "Nisse-polkasta", jota emäntä laulaa vauvalle, kun antaa sille puuroa. Siinä hiiri ompelee kissalle takkia. Se on hyvä kohta. Niin sen pitää mennäkin, siis jos se hiiri saa sen salassa tehtyä.

Toivotan kaikille Tuomaille tai Tuomaksille hyvää nimipäivää!