lauantai 28. marraskuuta 2015

Joulukissamietteitä


Osallistuimme Tassulinnan järjestämään Salainen Joulukissa -leikkiin. Nyt mietin kovasti, mitä oikein käskisin emännän hankkia meidän joulukissoille. Taidankin tehdä seikkailun netin syövereihin ja etsiä jotain mielenkiintoista.



Meillä alkaa olla vähän jouluista. Emäntä teki piparitaikinaa, jota uskon pikkuihmisten pian syövän. Varmaankin ilman uunia, jos vanhat merkit paikkansa pitävät. Myös jouluiset verhot on laitettu ikkunaan ja etsitty kynttilät. Mutta kinkusta en ole vielä saanut vihiä, valitettavasti!

Pikkuemäntä odottaa kovasti joulua, mutta kertoo, ettei meille tule joulupukkia. No ei tietenkään tule, edelleenkään. Kyllä me kissat pidämme siitä huolen, että lapset uskovat joulukissaan, ei pukkiin. Joulupukkihan tuo lahjat vain kissoille. Tai sitten salainen joulukissaystävä.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Leijonan uutisharava työssään

Olen taas etsinyt kissa-aiheisia uutisia teidän iloksenne ja sivistykseksenne. Olen kuullut, että tämmöistä netistä uutisten kalastelua kutsutaan kuratoinniksi. Oli miten oli, kura voi hyvinkin liittyä ensimmäiseen tiedonantooni:

  1. Kissoilla on samoja ongelmia maidon laktoosin kanssa kuin suurella osalla ihmisiäkin. Tämä ei yllätä minua, sillä ovathan kissat ja ihmiset muutoinkin hyvin samankaltaisia. Ihmiset ovat nähdäkseni melkein yhtä älykkäitä kuin me kissatkin.

  2. Ilves ajoi kissan puuhun. Tämä uutinen oli minusta järkyttävä! Kuinka saattoikaan tilanne ajautua siihen pisteeseen, että kissa on toiselle susi? Kyllä siinä kotikissan diplomaattiset taidot olivat unohtuneet, kun ilveksen tapasi, jos kerta lopulta takaa-ajoon päädyttiin. 

  3. Kissoista ja kurkuista on pitkin syksyä tullut videoita YouTubeen. Tämä uutinen selittää, miksi kissat reagoivat niin voimakkaasti. Minulla on omakohtaista kokemusta asiasta, tosin ei kurkusta. Mutta yhtenä päivänä, kun aloin kiskoa yhtä pikkuemännän laukkua, sen toinen hihna hyppäsi minun päälleni. Kyllä siinä pomppasin varmaan puoli metriä ja lähdin karkuun. Ei noin saisi kissaa säikäyttää!

  4. Sitten jokaisen kissan joskus nähneen yleissivistykseen kuuluu tämä vinkki. Olen kuullut, että ihmisiäkin on alettu siruttamaan. Emäntä on tavannut yhden naisen, joka pääsee kotiinsa kättä heilauttamalla, sillä hänen käteensä on asennettu siru, joka on ohjelmoitu toimimaan kotiavaimena. Eipä ainakaan jää avaimet matkasta.

  5. Iloisia uutisia rapakon takaa. Löytöeläinkodista oli adoptoitu hetkessä kaikki eläimet. Mahtavaa!
Tähän päättyy tämänkertainen uutiskatsaukseni. Täytyy sanoa, että kyllä kissarintamallakin ihan töitä saa tehdä, että uutisten perässä pysyy, sen verran niitä tulee.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Hetken rauha

Tänä syksynä on ollut miltei toivotonta löytää yhteistä aikaa minulle ja emännälle. Juuri äsken kuitenkin makoilimme lattialla hetken vierekkäin, ihan kuin vanhoina hyvinä aikoina.

Olen tullut siihen tulokseen, että hyvin todennäköisesti joulukalenterini jää tänä vuonna tekemättä, ainakin sellaisessa muodossaan kuin se on edelliset vuodet ollut. Minua harmittaa se asia ihan vietävästi, kun kuitenkin tämä vuosi on minun 10-vuotisjuhlavuotenikin. Sitä on vietetty varsin maltillisin juhlallisuuksin, vaikka tavoitteenani oli järjestää stadionkeikka ja vähintäänkin juhlaraha.

Olen kyllä miettinyt, josko rupeaisin omin voimin täällä päivisin lähettämään Periscope-lähetyksiä. Se ei ole kovin vaikeaa, sillä voisin ihan hyvin kuonollani tökätä nauhoituksen käyntiin. Ne taitavat olla nyt kuuminta hottia some-maailmassa, joten miksei sellainen toimisi sitten kissamaailmassakin? Taidan yrittää.

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Marraskuun mietteitä

Niin meni lokakuu hujahtaen. Olen yrittänyt auttaa emäntää sen kiireissä, mutta jostain syystä se ei ole kovin helposti ottanut apuani vastaan. Olen tarjonnut kehräystäni ja lämpöäni, varsinkin yöllä emännän pään vieressä. Olen pyrkinyt menemään näppäimistön päälle, muka hiirtä karkuun. Mutta ei toimi. Emäntä on aika ronkeli. Sen mielestä auttaminen on sellaista, joka saa asioita tapahtumaan, eikä hidastamaan niiden etenemistä. Siinä mielessä se ei ole kyllä yhtään kissamainen!

Onneksi minulla oli eilen hoitaja täällä. Sain makoilla yli tunnin sen sylissä, kun se katseli pikkuemännän kanssa jotain elokuvaa sillä aikaa, kun pikkusisko nukkui. Viikonloppuisin on ehdottomasti parhaita hetkiä ne, kun pikkusisko nukkuu tai kun molemmat pikkuihmiset ovat menneet nukkumaan.

Kuulin vähän aikaa sitten hyvin surullisen uutisen. Jälleen yksi kuukauden lukijakissoista, joita haastattelin muutama vuosi sitten, on menehtynyt. Nyyh. Mutta sellaista se elämä on. Kuolemaakin. Ja nyt oli kurpitsaviikonloppu, jonka aikana muistellaan kaikkia, jotka elävät yhä muistoissamme, vaikkeivät enää ole halattavissa.

Ai niin, emäntäkin sai oman koneensa takaisin. Nyt se voi taas katsella meidän vanhoja kuvia ja toimia paremmin minun sihteerinäni. Se kyllä yrittää aina keksiä tekosyitä, esimerkiksi että jotain opetuksia pitäisi valmistella. Kyllä minä sille opetuksia voisin valmistella: Leijonan käytöskoulu, ensimmäinen kerta, aiheena Kohteliaisuus. Tai vaikka Leijonan kissa-ihmissuhdekoulu, ensimmäinen kerta, aiheena Toisen huomioon ottaminen. Opetusta kerrakseen!