13. luukku: Valoa!

Tänään on Pyhän Leijonan päivä - muistanette viime vuodesta. Mutta tänään on myös onnenpäivä! Eikös perjantai 13.päivä ole onnenpäivä? Ainakin jos on Seija-niminen, koska silloin on myös nimipäivä. Ja sitten vielä tänään on taas emännän kuorokonserttipäivä. Minusta tuo on jo vähän liikaa yhdelle päivälle.

Emäntä kertoi minulle, että niiden konsertin nimi on Valoa! Se on hyvä nimi, ainakin tähän aikaan vuodesta. Ja tuo merkki tuon sanan perässä tarkoittaa käskyä tai pyyntöä. Muistelisin, että sitä merkkiä kutsutaan maukumerkiksi, ainakin kissankielellä. Se tarkoittaa siis sitä, että ne käskee valon tulla.

Saisinko vähän lisää valoa? Vaikka auringon?

Luulen, että olisi helpompi käskeä sen sen Lucia-neidon tulla, koska valo ei välttämättä tottele. Ehkä tänään kuitenkin tottelee, jos ne laulaa oikein kovaa. Minä luotan kyllä enemmän maukumiseen, tai kehräyksen hyrinään.

Päivänsäde ja menninkäinen

Tässä kuvassa tiivistyy totuus, ainakin joku totuus. Minä olen vaalea ja kämppikseni tumma. Kyllä me molemmat viihdymme auringossa, mutta kyllä minä olen valovoimaisempi!

Olen kuullut sellaisen laulun kuin "Päivänsäde ja menninkäinen". Tuo kuva sopisi siihen hyvin, paitsi että se menninkäinen menee oikeasti piiloon valoa. Luulen, että olisi todella vaikea saada samaan kuvaan molemmat, jos toinen menee piiloon pimeää ja toinen valoisaa. Ei taida onnistua.

Kesällä on usein valoisaa, mutta on joskus myös pimeää. Ja vihreys on illalla pimeää, toisin kuin lumi. Minusta se on hassua, että maa on talvella valkoinen ja taivas musta, kesällä taas voi näyttää siltä, että maa on melkein musta ja taivas valkoinen. Hassuja vastakohtia.

Minusta on kivaa, että välillä paistaa aurinko ja välillä on harmaa sadepäivä. Vaihtelu virkistää. Ja jos joku kaipaa aurinkoa, kannattaa katsoa minun kuviani. :)

13. luukku: Pyhä Leijona – valon tuoja

Tänään on Sancta Leionan päivä. Jos ette tiedä, mistä on kyse, kannattaa kysyä hakukoneelta. Tosin huomasin, että aika monissa lähteissä on kirjoitusvirhe ja niissä puhutaan Sancta Luciasta. Joka tapauksessa kyse on Pyhästä Leijonasta, valon tuojasta.

Olen melko varma, että Pyhä Leijona on ollut esi-äitini. Ja pyhimys taidan olla minäkin, pääpiirteittäin ainakin. Mutta kynttiläkruunua en kyllä haluaisi päähäni pistää. Muutoin Pyhä Leijona-asustus on kohdallaan - valkoista löytyy ainakin.

Valaisen päiväsi!

Minäkin olen aikamoinen valon tuoja, kuten kuvasta näkyy. Tosin olen myös lajilleni uskollisesti hyvä hämäräaikaan. Iltahämärässä voi ottaa spurtteja, ja erityisesti kesäiltaisin pyrkiä parvekkeelle. Mutta vaikka kissapedot vaanivatkin usein öisin, minusta on mukavampaa nukkua silloin.

Nyt talvella on usein hämärä. Ei kuitenkaan pimeä, sillä meillä on kivoja jouluvaloja yölläkin päällä, vaikka minä en niitä tarvitsisikaan, sillä minulla on valonäkö. Minusta on hyvä, että näin pimeänä aikana vietetään valon tuojan merkkipäivää. Eihän kesäpäivisin Pyhän Leijonan valo edes erottuisi.