Tarina

Tää on tarina musta ja Leijonasta. Me ollaan koti kissoja ja asutaan kotona. Mä oon musta ja Leijona ei. Yhtenä päivänä me makoiltiin sohvalla.

Sit mä heräsin ja tajusin et tää elämä on aika tylsää. Et täällei kauheesti tapahru ja mun tarttee tehrä jotain. Ku tosta auringosta saa virtaa meikäläisen koneistoon nii sitä keksii vaik mitä.

Mä päätin lähtee liikkeelle! Menin sit Leijonan auringon eteen ja kävin sanoo sille jotain mutten ny muista et mitä.

Mut sen jälkee mulle tuli vastustamaton halu palata takas. Pieni muutos vie ajatukset oikeisiin mitta suhteisiin ja mä tajusin et äsken oli hyvä.

Sulonen toimettomuus on kissan paras päätös!

Puhdistus

Kuulin, että Puhdistus on joku kirja. En ole ihan perillä sen sisällöstä, mutta tämä kuvakooste voisi ehkä olla sille oiva kuvakirjaversio. Vai mitä olette mieltä?

Tästä se lähtee.

Naamataulu ensin.

Vähän tuolta...

...ja tuolta.

Puhdas täytyy kissan olla.

Sitten viimeistellään.

Mitä katsot? Valmista tuli!

Uutiskatsaus

Uutisbongari!

Tällä viikolla olen lukenut paljon lehtiä, kun meille tulee taas se pienennetty iso lehti. Olen myös seuraillut kissa-aiheista uutisointia netissä, ja ilokseni olen huomannut, että kissamaailmassa tapahtuu paljon. Emännän lehdissäkin on ollut silloin tällöin jotain kissamaista.

Luin ihmisestä, joka käyttää käsitöissään kissankarvoja. Ihailtavaa! Ja kun googlailin (heti kun emäntä löysi hiiren, joka oli kadoksissa, mistä emäntä ehti jo syyttää minua, vaikka oli itse sen piilottanut), löysin sellaisia ihmisiä enemmänkin. Kämppikseni karva ei varmaankaan sellaiseen sovellu, kun on melko karkeaa, mutta minun karvani on paljon pehmoisempaa. Siitä tulisi vaikkapa ihania palloja.

Sitten se punatukkainen täti, josta olen aiemminkin lukenut, oli käynyt ulkomailla ja keskustellut kissoista jonkin maan vallankahvassa olevien kanssa. Hyvinkin poliittista uskaltaisin väittää!

Ilokseni sain myös lukea, että kissavideofestivaali on tarkoitus järjestää uudestaan! Ehkä minunkin leffatähteyteni voisi saada semmoisesta tapahtumasta sopivasti buustia. Tosin kovin merkittäviä pääosarooleja ei minulla vielä ole plakkarissa. Siitä saatte syyttää kyllä vain emäntääni, joka on aika onneton ohjaaja/kuvaaja.

Taidankin myös jatkossa tarkastella tarkemmin kissauutisointia. Se on hyvä, että meistä puhutaan! Ja sen vinkkaan teille, Rakkaat Lukijani, että jos haluatte ehdottaa blogiani Suureen blogikilpailuun Suomen parhaaksi blogiksi, laittakaa viestiä perusteluineen osoitteeseen kuukausiliite@hs.fi

Puuterinpehmoisella hiekalla

Musti ja Mirri on kuulemma lopettanut meidän hiekan myynnin. Isännän piti ostaa muita vaihtoehtoja, joita olemme nyt testailleet. Kämppikselleni on ihan sama, minkälaista hiekkaa käyttää, mutta minulle ei. Pehmoista sen olla pitää, niin kuin emännän vessapaperi.

Olemme saaneet testata muutamaa muuta merkkiä. Toistaiseksi olen ollut aika tyytyväinen, tosin ensimmäistä vaihtoehtoa pyysin vaihtamaan jo normaalia aiemmin. Emäntä ei ollut siihen ihan tyytyväinen, koska sen nenä sanoi vieläkin aiemmin, että haisee. Emäntä on muuten välillä vähän liiankin tarkkanenäinen. Paitsi ei kylläkään haista kinkkupaketin avaamista yhtä hyvin kuin minä!

Toinen vaihtoehto osoittautui paremmaksi. Totta kai, kun on kalliimpaakin! Mutta mikään ei ole liian kallista minulle, tietenkään.

Työhuoneen hiekkalaatikko kuulemma otetaan pois ja vain vessaan jää meidänkin vessa, kun pikkuemäntä muuttaa. Emäntä lupasi, että saamme sitten upouuden hiekkalaatikon. En ole kylläkään aivan varma, miten asiaan aion suhtautua. Ristiriitaisin tuntein.

Kymppikerho

Näitä kelejä odotellessa!

Blogiani on käyty katsomassa nyt yli 10 000 kertaa! Se on hurjan paljon! Se tarkoittaa, että olen siirtynyt kymppikerhoon, vai mitkä ne pääsyvaatimukset olivatkaan? Muistelen, että olen jostain kuullut kymppikerhon tarkoittavan 10 000 jotain.

Kymmenentuhatta on vähän enemmän kuin mitä minulla on tassuissa varpaita. En osaa laskea niin pitkälle. Onneksi on kuitenkin kirjaimia, sillä ne on helpompia, yleensä.

Kiitos ahkerille lukijoilleni! Pysykää mukana, lupaan jatkaa samaan malliin ja ehkä jopa hieman isompaan ääneen kehräten.

Aprillia!

Tänään on kuulemma tapana syödä silliä ja juoda kuravettä. Minä en ymmärrä sellaista. Tai no silliä voisin kyllä syödä, mutta veden pitää olla puhdasta. Minua ei onneksi ole jekutettu tänään, ainakaan niin, että olisin huomannut. Emäntä kyllä kertoi, että radiossa ja netissä on paljon juksauksia. Yleensä on lehdissäkin, mutta tänään ei tullut lehtiä. Aika jännä se päästäinen, kun saa pidettyä postin poissa.

Vaikka alkaa olla jo iltamyöhä, ehdin ehkä vielä juuri ja juuri aprillata kämppistäni. En kylläkään oikein keksi, miten. Ehkä menen keittiöön emännän perässä, käsken sen avata pakastimen ja rapistella sieltä jotain pussia. Sitten kämppikseni tulisi paikalle ja varmasti luulisi saavansa katkarapuja, mutta minä vain hihittelisin viiksiini.

Tuo on ehkä vähän liiankin yleinen juksaus meillä, joten ei se ole mitään erityistä aprillia. Nyt keksin! Kerron kämppikselleni, että tämän kuun lukijakissa on tyttöystäväni! Näytän kuvaakin, joten varmasti menee täydestä. Sitten kun kämppikseni ihmettelee asiaa, minä mau'un: "Aprillia, aprillia!" Hmm...mutta nyt tulikin mieleeni, että eihän se välttämättä olekaan aprillia...

Kuukauden Lukijakissa: Huhtikuu

Hei söpöliini, kerrohan kuka olet?
Olen Viivi, 9-vuotias kotikissa.

Ainakin sinulla on tosi kauniit silmät ja vangitseva katse. Mahdatkohan asua kovinkin kaukana?
Asun Jyväskylässä, Rautpohjassa Emäntäni sekä hänen lapsensa kanssa. Kaks muuta kissaa löytyy myös laumasta. Olen näille ikäänkuin sijaisäiti, vaikka emme sukua olekaan. Olen myös imettänyt molempia.

Olet siis selvää emoainesta! Vieläkin tuijotan silmiäsi tuosta kuvasta. Mikä on lempiruokaasi?
Royal canin eväät. Minulla on herkkä vatsa, enkä sen vuoksi pysty syömään mitä tahansa.

Tiedän tunteen. Minulla puolestaan korvat reagoivat joihinkin ruoka-aineisiin. Mikä on lempipuuhaasi?
Nukkuminen. 

Hehee, se on yleistä! Luin jostain, että me kissat nukutaan jopa 20 tuntia vuorokaudesta. Emäntäsi teki muuten meille tuommoisen kivan makuupaikan, mikä tuossa sinun kuvassakin vähän näkyy. Kämppikseni on ominut sen itselleen ja leluilleen. Siellä on hyvä nukkua. Entäpä mitä yhteistä meillä on? 
Ollaan molemmat rakastettuja kotikissoja.

Totta, hyvä emäntä tai isäntä on tärkeintä, koska sen myötä muutkin asiat kyllä sujuvat. Vielä tärkeämpää on tietysti se, että emännällä tai isännällä on hyvä kissa, ja sitähän me takuulla olemme! Mukavaa kevättä sinne Jyväskylään!