5. luukku: Pikkuinen joulu ja joulupukki

Monilla on tapana viettää pikkuista joulua ennen isoa joulua. Ainakin työssäkäyvillä ihmisillä on sellaisia, olen kuullut. Mutta pikkuinen joulu on ihan eri juttu kuin varsinainen joulu, vaikka niissä saatetaan ehkä syödä samanlaista ruokaa. Pikkujouluissa ihmiset eivät ole aina niin kiltisti, että oikeasti voisivat jouluna saada lahjoja. Minä kissana tiedän, että tontut seuraavat myös aikuisia. Varokaa vaan!

Mutta pikkuista joulua on kiva viettää ystävien ja tuttavien kanssa, koska isoa joulua vietetään yleensä ihan perheen kanssa. Sillonkin voidaan saada lahjoja, vaikka silloin joulupukki ei olekaan oikea.

Minä uskon, että joulupukki on oikeasti kissa. Koska kissat ovat tottuneet lentämään ainakin noitien kanssa, ja koska ketteryyttä tarvitaan, kun jossain paikassa pukki vie lahjat savupiipun kautta (mitä minä en kyllä ymmärrä ollenkaan, kun siinähän voi mennä likaiseksi ja sitten menee aivan turhaan aikaa huolelliseen puhdistautumiseen), ja koska kissoilla on monta lahjaa. Ainakin minulla on.

Minä ajattelin viettää pikkuista joulua tässä ennen isoa joulua. Se tarkoittaa sitä, että tänne pitää tulla ystäviä ja tuttavia, emännän on annettava minulle sekä kinkkua että katkarapua. Ja vielä jotain lahjoja. Kämppikseni voi vaikka toimia joulupukkina, sitä aitoa odotellessa.

4. luukku: Glögiä ja pipareita

Jostain kumman syystä ihmisten jouluun kuuluu kaikenlaisia erikoisia syötäviä ja juotavia. Emäntä on jo monta kertaa lämmittänyt hassun hajuista mehuntapaista. Minusta se on liian makeaa, kun olen haistellut mukista. Enkä välitä niistä roskistakaan, jotka mukin pohjalle jäävät.

Nyt emäntä teki jotain taikinaa. Olen kuullut, että monet syö sitä taikinaa, mutta toiset laittaa sitä ensin uuniin ja syö sitten sen hajumehun kanssa. Tai ihan ensiksi sitä litistetään ihan ohueksi semmoisen puujutun avulla. Meillä käytetään sitä puujuttua tosi harvoin, mutta minä käsken emännän käyttää sitä nyt. Haluatteko tietää miksi?

No tietysti siksi, että näin kissafysiikkaa opiskelleena tiedän, että kun jotain massaa litistetään, sen pinta-ala kasvaa. Ja kun sitä taikinaa litistää – ai, emäntä kertoi juuri, että sitä kutsutaan kaulimiseksi – siitä tulee iso levy. Siitä levystä voi sitten ottaa muotilla paloja. Meillä on tällainen hieno kissamuotti.

Eli summa summarum, siitä levystä tulee paaaljon enemmän niitä – emäntä sanoi: pipareita – kuin siitä taikinamöykystä. Minun vaakakupissani paljon on selvästi parempi kuin vähän, ainakin kun kissoista puhutaan.

Jotkut laittaa niiden pipareiden päälle hajujuustoa. Minä olen maistanut joskus sellaista, mutta sen jälkeen minun piti pestä itseäni ja nuolla huuliani vielä pitkään. Ei se silti kovin pahaa ollut.

3. luukku: Joulukortti pohjoisen kaverilta

Joulupukki saattaa olla lähellä. Kuva: Eveliina Korhonen

Sain juuri tietää, että napapiiri tarkoittaa muutakin kuin oman navan ympäristöä, kun sain joulukortin pohjoisesta kaveriltani. Tuo kuvan kissa asuu napapiirillä ja on melkein kaksoisolentoni. Mutta täytyy sanoa, että lajitoverini saa nähdä ikkunansa läpi jotain, mitä minä en.

Tuo eläin, mitä kaverini kuvassa katselee, on joulupukin hevonen. Oikeasti sitä ei sanota hevoseksi, vaan poroksi. Niitä on kuulemma monta vetämässä joulupukin rekeä. En ole koskaan tuollaista nähnyt, mutta näyttää kuvassa aika jännältä.

Minä luulen, että joulupukki on tuolla aika lähellä, kun on lunta ja poro. Elämme jännittäviä aikoja. En ehkä malta mennä nukkumaankaan, jos vaikka tännekin tulisi tuommoista. Tosin porojen pitäisi lentää, että näkisin ne ikkunasta. Mutta niinhän joulupukin porot taitaa tehdäkin!

Näin ennen joulua on mukava muistaa ystävää esimerkiksi kortilla, kuvilla tai soittamalla. Vaikka ei aina näkisikään, voi silti kertoa, että on mielessä. Se on hyvä, että tietää, että on ystäviä.

2. luukku: Kynttilät

Tänään syttyy kynttilä. Mutta vain yksi sellainen tietynlainen kynttilä. Minä olisin halunnut sytyttää monta, mutta emäntä sanoi, että nyt vain yksi ja viikon päästä sitten kaksi. En ihan ymmärrä, miksi pitää odottaa. Sitten emäntä kutsui minua mahtavaksi (emäntä: malttamattomaksi).

Minusta on ihan kiva, että on kynttilöitä. Joskus minä olen mennyt niitä aika lähelle, mutta en enää. Kynttilät kuuluu tähän aikaan. Ne tuo valoa pimeyteen ja semmoisella tavalla, ettei häikäise. Vauvakin tykkää kynttilöistä. Minä luulen, että se tykkää niistä siksi, että siinä valo liikkuu.

Sitten meillä on kynttilöitä, jotka on aina päällä. Emäntä kutsuu niitä jouluvaloiksi. Kämppikseni tietää varsin hyvin, miten sellaiset saadaan sammumaan. Se osaa napsaista virtajohdon poikki, jos se on tarpeeksi ohut. Siksi emäntä ei ostakaan kuin paksujohtoisia jouluvaloja, enää.

1. luukku: Joulukalenteri

Jippii, jee, tämä on joulukalenterini ihka ensimmäinen luukku! Minua jännitti ihan hirmuisesti tänä aamuna, kun tiesin, että tänään se aukeaa!

Meillä on kaksi muutakin joulukalenteria. Toinen on emännän ja vauvan, ja siinä on kuvia. Se on tämmöinen. Emännällä on aina tämmöinen, ja minä tiedän, mikä kuva sieltä huomenna tulee. Mutta en kerro teille!

 Toinen on isännän ja vauvan, ja siellä on yllätyksiä. Joskus sen päälläkin voi olla yllätyksiä! Hehee.

Minusta on vähän epäreilua, että kaikki on vähän vauvankin. Mutta täytyy sanoa, että on aika hienoa, että minulla on oma joulukalenteri!!! Kämppikselläni ei taida olla yhtään. Ehkä minun täytyy tehdä sille joululahjaksi semmoinen. Mutta se menisi kyllä sitten vähän väärinpäin.

Joulukalenteri on semmoinen asia, että siinä on joka joulukuinen aamu ennen joulupukin tuloa jotain uutta. Minä en tykkää suklaasta, joten tässä ei ole suklaata. Joulukalenterin takia jaksaa nousta, vaikka aurinko ei nousekaan. Mutta ei meillä ole pimeää, koska meillä on jouluvaloja.

Mukavaa joulukalenterin avaamispäivää teille kaikille lukijoilleni!

Tilastollisesti sinun

Suosiostaan nöyrä bloggaajakissanne

Huomasin tuossa tilastoja seuraillessani, että blogiani lukee aika moni ihminen. Reilussa puolessa vuodessa lukukertoja on tullut yli 5000! Se on iso luku pienelle kissalle. Mietin vain, että kuinkahan moni kissa tätä seuraa? Olisikohan joku niistä vaikka mahdollinen tyttöystävä?

Jotkut lukijoistani asuvat aika kaukana. Olisi mielenkiintoista tietää, minkälaista kissan elämä on toisella puolella maapalloa. Onkohan siellä lunta, niin kuin täällä tänään? Tai onko siellä pingviinejä? Näin pingviinejä yhdessä ohjelmassa. Kämppikseni näki niitä myös meidän pakastimessa, vaikka ei ne olleet ihan samannäköisiä kuin telkkarissa, koska ne oli kuulemma pahvilaatikossa. Jotenkin pingviinit ja katkaravut taitavat silti liittyä yhteen.

Viime kyselyssä kävi ilmi, että ennen kaikkea tykkäätte lukea ajatuksistani. Mutta myös kämppikseni ja vauva kiinnostavat. Jatkan siis samalla linjalla tulevaisuudessakin. Paitsi jos jotain ihmeellistä tapahtuu. Niin kuin joulu.

Ilmeisen moni ihminen on etsinyt netistä joulukalenteria ja löytänyt blogini. Toivottavasti joulukalenterini saa paljon lukijoita. Meinasin jo avata luukkuja, mutta emäntä kielsi. Enää kaksi yötä siihen, että saan avata ensimmäisen luukun!

Koti - kissan paras paikka

Viime aikoina on ollut puhetta siitä, pitäisikö äidin olla töissä vai kotona? Minun mielestäni on kivaa, että emäntä on kotona, niin se ehtii rapsuttamaan minua vaikka keskellä päivää. Jos se olisi töissä, se tulisi vasta illalla myöhään. Ja sitä mieltä olen, ettei me ihan vielä pärjättäisi vauvan kanssa täällä keskenämme, kun sillä on vielä vaipat, ja me kämppiksen kanssa heitettäisiin vaan hiekkaa sen päälle, jos se rupeaisi haisemaan.

Tosin emäntä kyllä oli tänään vähän aikaa töissä. Ja menee kuulemma joskus toisenkin kerran. Olen siitä hieman huolissani, mutta en kovin paljon, sillä ei se joka päivä mene. Sitä paitsi isäntä on täällä silloin.

Moni ihminen matkustaa paljon, käy eri maissa ja paikoissa. Kissan paikka on nähdäkseni kyllä kotona. Me kissat tykkäämme olla kotona. Me kiinnymme paikkaan. Minä ainakin. Vaikka on minusta ihan mukavaa käydä muuallakin, mutta vain siksi, että kotiinpaluu on niin ihanaa.

Joku on sanonut, että kotona on tylsää. Ei minun mielestä. Meille tulee lehtiä, meillä on tietokone, meillä käy ihmisiä, meille tulee uusia tavaroita. Eihän täällä ole tylsää, paitsi ihan vain joskus. Jos minun elämäni olisi yleisesti ottaen tylsää, en jaksaisi pitää blogia.

Kotona sattuu ja tapahtuu. Esimerkiksi kämppikseni puraisi poikki yhden johdon, kun se päätti, ettei vauvan itkua tarvitse kuunnella toisessa huoneessa.