Joulunodotusta

Taas on se aika vuodesta, kun meillä on paljon kynttilöitä ja emäntä juo sitä maustemehua. Nyt se kaivoi jostain musiikkiakin ja kuuntelee iltaisin, kun pikkuihmiset on menneet nukkumaan. Kämppikseni loikoilee, mutta minulla on sellainen kutina viiksikarvoissani, että kohta on taas tonttuja liikkeellä.

Meillä on jo tehty ja syöty niitä maustekeksejä, ja sitten niitä vaillinaisia tähtiä, missä on sellainen läjäys keskellä. Pikkuemäntä ei uskaltanut maistaa niitä. Maustekeksejä se kuitenkin teki ja söi, kissanmuotoisia tietysti, vaikka oli sillä niitä muumimuottejakin. Minä kävin vain haistelemassa.

 

Emäntä on vähän jouluhöpsö. Mutta sellaisia ihmisiä taitaa olla muitakin, sillä olen huomannut taas blogini tilastoja katselleena, että nyt netistä etsitään jo joulujuttuja. Ja minun blogistani ja kahden edellisvuoden joulukalenteristahan niitä löytää! Joulurunoja ja jopa tiernakissat.

Vaputtaa!

Tässä soittelen pikkuemännän kanssa vappulauluja.

Näin toukokuun ensimmäisenä päivänä minua alkaa vaputtaa. Se tarkoittaa sitä, että silmiini piirtyy ilmapalloja ja serpentiiniä, kuulen korvissani paljon vappu-sanoja ja haistan nenässäni sokerimunkit ja rusinajuoman.

Olen kuullut, että toiset eivät tykkää ollenkaan rusinoista. Ei siinä juomassa eikä maksalaatikossakaan. Minäkään en ole mikään rusinoiden ystävä, mutta ne auttavat pikkuemäntää. Eikä meillä ole sitä juomaa tai maksalaatikkoa, mutta munkkeja on, koska emännän kaveri oli niitä leiponut.

Emäntä aikoo leipoa tänään kakkuja. Kuulemma sitä varten, kun vauva saa nimen lauantaina. En kyllä ymmärrä, miten kakut liittyvät nimensaamiseen. Ehkä se vauva laitetaan kakun päälle ja sitten kerrotaan sen nimi, tai jotain vastaavaa.

Minä tiedän jo sen nimen. Pikkuemäntäkin tietää, mutta kämppiksestäni en ole varma. Vappukin on nimi. Meillä on käynyt yksi Vappu-niminen, mutta sitä kutsutaan yleensä toisella nimellä.

4. luukku: Glögiä ja pipareita

Jostain kumman syystä ihmisten jouluun kuuluu kaikenlaisia erikoisia syötäviä ja juotavia. Emäntä on jo monta kertaa lämmittänyt hassun hajuista mehuntapaista. Minusta se on liian makeaa, kun olen haistellut mukista. Enkä välitä niistä roskistakaan, jotka mukin pohjalle jäävät.

Nyt emäntä teki jotain taikinaa. Olen kuullut, että monet syö sitä taikinaa, mutta toiset laittaa sitä ensin uuniin ja syö sitten sen hajumehun kanssa. Tai ihan ensiksi sitä litistetään ihan ohueksi semmoisen puujutun avulla. Meillä käytetään sitä puujuttua tosi harvoin, mutta minä käsken emännän käyttää sitä nyt. Haluatteko tietää miksi?

No tietysti siksi, että näin kissafysiikkaa opiskelleena tiedän, että kun jotain massaa litistetään, sen pinta-ala kasvaa. Ja kun sitä taikinaa litistää – ai, emäntä kertoi juuri, että sitä kutsutaan kaulimiseksi – siitä tulee iso levy. Siitä levystä voi sitten ottaa muotilla paloja. Meillä on tällainen hieno kissamuotti.

Eli summa summarum, siitä levystä tulee paaaljon enemmän niitä – emäntä sanoi: pipareita – kuin siitä taikinamöykystä. Minun vaakakupissani paljon on selvästi parempi kuin vähän, ainakin kun kissoista puhutaan.

Jotkut laittaa niiden pipareiden päälle hajujuustoa. Minä olen maistanut joskus sellaista, mutta sen jälkeen minun piti pestä itseäni ja nuolla huuliani vielä pitkään. Ei se silti kovin pahaa ollut.