Minä sain nyt tuommoisia Kiss-Kiss-sokerisia. Emäntä sanoi, että ne on tosi vanhoja. Siltä ne minustakin vaikutti, haisivat oudoille. (emäntä: Tarkoitin, että se tuotemerkki on Suomen vanhin.) En uskaltanut edes aukaista. Ne kyllä rapisi tosi mukavasti, mutta en minä tykkää sokerisista.
Siitä olen hyvin iloinen, että noissa on kissojen kuvia. Se on oikein! Ja sitä paitsi niiden nimikin on hyvin kissamainen. Tosin emäntä muistutti, että jos niiden nimen ajattelisi englanninkielellä, ei tulisi ensimmäiseksi kissa mieleen. Minusta on kuitenkin hyvä, että pysyttelemme suomen- ja kissojen kielessä. Mitä enemmän kissamaisuutta, sen parempi.
Laitankin täten pystyyn arvonnan, jossa tätä tekstiä kommentoivien kesken arvotaan semmoinen emännän ostama pussi, jossa voi olla noita (tai joskus välttämättä ei ole, mutta se onkin osa jännitystä). Jätä siis viestisi ja nimesi tähän perään, niin olet mukana arvonnassa.
