Näytetään tekstit, joissa on tunniste herkut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste herkut. Näytä kaikki tekstit

torstai 23. heinäkuuta 2015

Kesäherkkuja

Allergiselle kissalle, kuten minä, on vaikea löytää sopivia kesäherkkuja. Suurin osa kissamuonista jää oitis kauppaan, sillä niissä on kanaa tai vehnää. Onneksi saamme välillä katkarapuja kuivamuonan lisäksi.

Isäntä löysi myös Prismasta meille niitä samoja herkkuja, mitä voitimme talvella blogiarvonnasta. Niitä tonnikalaversioita olen pystynyt syömään, ja ai että ne maistuvatkin! Ne ovat oikea kesäherkku.

Ihmiset tykkäävät jostain kumman syystä kaikenlaisista makeista asioista. Emäntä ostaa joka kesä meille ison laatikollisen mansikoita. Minä kävin ihmettelemässä niitä myös, mutta en luvannut auttaa perkaamisessa. Sitten se teki tuommoisen kakun. Hyi, en tykännyt, kun en edes halunnut haistella.

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Makeaa mahan täydeltä

Emäntä teki eilen illalla myöhään tuommoisia. Ne on kuulemma jotain Ruune-torttuja. Se Ruune-tyyppi oli kirjailija tai runoilija, ei pullanleipoja, mutta sen emäntä teki tuommoisia. Kysyin emännältä, oliko se kissa, muttei ollut kuulemma. Minä kyllä ensin luulin, että nuo on naamakirjakakkusia, kun eilen oli sen paikan synttärit.

Kun emäntä katsoi hetkeksi muualle, se kuuli kummaa ääntä selkänsä takaa. Minä olin nuolemassa tuota, näette kuvassa jäljet. Se ei muka voinut uskoa, että minulle maistuisi moinen makeus, mutta minä lääkitsin vain omaa ikävyyttäni herkuttelemalla. Olisin kyllä syönyt mieluusti ihan pikkuisen lisääkin, mutta katsoin paremmaksi luikkia paikalta pois mahdollisimman pikaisesti kovasti huuliani lipoen.
Laitan tähän vielä Vänrikki Leijonan tarinat pikaluettuna videomuodossa. Laita äänet isolle, niin kuulet.

torstai 12. joulukuuta 2013

12. luukku: Jouluapuna

Eilen koitti päivä, että blogissani on vierailtu yli 20 000 kertaa! Olin tosi iloinen asiasta, ja vietin päivän lempitouhuissani eli makoilin pikkuemännän sängyssä aina silloin, kun se ei siellä makoillut itse.

Illalla autoin emäntää, kun se riehaantui ja alkoi leipoa niitä maustekakkusia. Kiehnäsin emännän jaloissa ja katselin vierestä. Sain vähän taas haistaa ja maistaa taikinaa. Pikkuisen nuolaisin, mutta en edelleenkään pitänyt siitä. Pikkuemäntä puolestaan olisi halunnut lisää.

Mutta niitä valmiita juttuja ei saanut syödä, koska ne ei kuitenkaan ole vielä valmiita, sanoi emäntä. Se meinaa rakentaa niistä talon! En kyllä haluaisi asua semmoisessa talossa. Mutta olisipa hienoa, jos olisi seinät kinkkua! Siitä voisi haukata aina, kun nälkä tulee.

Avusta puheenollen pikkuemäntä osaa pyytää apua, jos se vaikka ei pääse kiipeämään tuolille. Se sanoo apu-apu mikä on ihmisten kieltä ja tarkoittaa, että sitä pitää auttaa. Mutta minä en ole auttanut sitä, ainakaan vielä.
Avuliaisuuteni on yksi monista hyveistäni, mutta niin on myös oma-aloitteisuuteni. Muutama päivä sitten emäntä tyhjensi purkkiin meidän raksuja. Sillä aikaa, kun se pesi meidän ruokakippoja, minä kävin ihan omatoimisesti syömässä tuosta isosta purkista. Säästin emännän aikaa ja vaivaa. Hyvä minä!

maanantai 2. joulukuuta 2013

2. luukku: Jouluherkkuja: Arvonta

Ihmisillä on kaikenlaisia herkkuja, enkä nyt puhu kinkusta. Varsinkin joulun aikoihin niillä on tapana syödä ja juoda kaikenlaista, mitä eivät normaalisti juurikaan syö. Joillekin kaikki sokerinen on sellaista. Meillä kyllä emäntä ja isäntä syövät sokerijuttuja melkeinpä milloin vain, pikkuemäntä ei vaan ole niitä vielä oikeastaan saanut.

Minä sain nyt tuommoisia Kiss-Kiss-sokerisia. Emäntä sanoi, että ne on tosi vanhoja. Siltä ne minustakin vaikutti, haisivat oudoille. (emäntä: Tarkoitin, että se tuotemerkki on Suomen vanhin.) En uskaltanut edes aukaista. Ne kyllä rapisi tosi mukavasti, mutta en minä tykkää sokerisista.


Siitä olen hyvin iloinen, että noissa on kissojen kuvia. Se on oikein! Ja sitä paitsi niiden nimikin on hyvin kissamainen. Tosin emäntä muistutti, että jos niiden nimen ajattelisi englanninkielellä, ei tulisi ensimmäiseksi kissa mieleen. Minusta on kuitenkin hyvä, että pysyttelemme suomen- ja kissojen kielessä. Mitä enemmän kissamaisuutta, sen parempi.

Laitankin täten pystyyn arvonnan, jossa tätä tekstiä kommentoivien kesken arvotaan semmoinen emännän ostama pussi, jossa voi olla noita (tai joskus välttämättä ei ole, mutta se onkin osa jännitystä). Jätä siis viestisi ja nimesi tähän perään, niin olet mukana arvonnassa.