Hellekuulumisia

Niin tulivat kotiin omat ihmiset, mutta hoitajat eivät onneksi vieneet hellettä mennessään. Ääntä tänne tuli taas enemmän, mutta ei se haittaa. Vaihtelu virkistää.

Näillä säillä minä nautiskelen pitkistä päiväunista. Kuka olisi arvannutkaan?! Heh. Ja yritän päästä ulos, mutta isäntä sanoi, että siellä olisi vielä kuumempi kuin täällä sisällä, eikä päästänyt. Ehkä huomenna.

Annoimme kämppikseni kanssa hoitajiemme elää siinä uskossa, että olemme tulleet vanhoiksi, koska emme jaksaneet juuri leikkiä. Saimme kyllä katkarapuja ja paljon rapsutuksia.

Minä sain makoilla molempien sylissä. Juuri sellainen loma kuin olin toivonutkin! Nyt voin taas keskittyä muistuttamaan emäntääni roolistaan minun rapsuttajanani ja sihteerinäni.

Hellepäivää

Nyt on lämmin, oikeastaan ihan kuuma. Aion muuttaa parvekkeelle, tai no oikeastaan asun siellä jo. Nautiskelen lämmöstä ja auringosta, mutta myös varjosta, vuorotellen. Näin kuumalla ei jaksa juuri juoksennella, saati hyppiä pikkuemännän sänkyyn. Makoilu on parasta helletekemistä.

Me kissat tykkäämme lämmöstä. Uskon, että pikkuemäntäkin tykkää, emäntä ainakin. Mutta yksi huono puoli on siinä, että ihmiset eivät laita pitkiä vaatteita päälleen. Nimittäin minä en tykkää ollenkaan mennä syliin, jos emännällä on vain ihan lyhyet housut jalassa. Tassujen alla täytyy olla kangasta, jota voi vähän leipoa paikalleen asettuessaan.

Onneksi emäntä ottaa illalla parvekkeella istuessaan viltin syliinsä, jotta minä voin turvallisin mielin mennä sen päälle makoilemaan ja nauttimaan rapsutuksista. Kesä on kissan parasta aikaa!