Lukuhaaste ja -lupaus

Emäntä kuuli tässä yhtenä päivänä radiosta, että monikaan ei enää lue kirjoja. Silläkin lukeminen on jäänyt viime aikoina melko vähiin, tai no lukeehan se joka päivä, mutta ne kirjat on kyllä pikkuihmisten valitsemia eikä niissä ole juuri muuta kuin kuvia. Kyllä se sentään lukee blogeja.

Mutta mikä voisikaan olla mukavampaa, kuin saada emäntä istahtamaan sadepäivän iltana sohvannurkkaan ilman mitään vempeleitä. Emäntä ottaisi minut syliin, rapsuttaisi toisella kädellä ja toisella pitelisi kirjaa.

Haastan kaikki blogini lukijat lukemaan edes yhden kirjan kuukaudessa, joko kissoista kertovan tai ihan ihmisten maailmaa käsittelevän. Sellaisen ihan oikean kirjan, jossa on rapisevia lehtiä ja joiden päällä voi kissakin ehkä vahingossa makoilla. Vaikka toiset tykkäävätkin nykyisin lukea kaikenlaisilla laitteilla, on aidossa kirjassa haju ja paperin tuntu. Ja niitä ainakin vielä on olemassa, jos ei kotona itsellä, niin kirjastossa ja kaupoissa ainakin.

Lupaan itse makoilla emännän sylissä tai vieressä, kun hän lukee yhden kirjan kuukaudessa. Ja lupaan myös kommentoida ainakin silloin tällöin emännän lukemia blogeja.

Lukuiloa kesään!

Kissojen Suomi

Olen lukenut tuon Kissojen Suomi -kirjan jo moneen otteeseen etu- ja takaperin. Sain sen joululahjaksi, tosin joulupukki oli vahingossa vienyt sen toiseen paikkaan, ja se palautui sieltä vasta ystävänpäiväksi.

Joka tapauksessa arvioni kirjasta on viipynyt siksi, että emäntä-lurjus ei ole saanut luettua sitä! Sillä on ollut niin kiireistä muka. Ei se ole lukenut mitään muitakaan kirjoja, joissa ei ole pahvisivuja. Eli jos yhden toiveen kissoja koskevalle kirjalle voisi esittää, sanoisin, että pahvisivuinen versio Kissojen Suomi -kirjasta olisi syytä julkaista! Nimittäin silloin emäntäkin lukisi sen monen monituista kertaa, kuten myös pikkuemäntä.

Kämppiksenikin luki kirjan ennen emäntää. Mutta nyt on emäntäkin saanut kirjan luettua. Täytyy näin pikaisesti sanoa, että kirja oli hyvin inspiroiva, ja aion kirjoittaa ajatuksiani siitä useamman blogitekstin verran.

Lehtiä, lehtiä

Syksyllä lehdet putoavat puista. Minä en noista puun lehdistä niin välitä, mutta se on kyllä sanottava, että on kivaa, kun näkee paremmin kaikki pikkulinnut ja oravat sun muut. Koska kesäisin ne on usein piilossa, eikä ikkunasta katsoessa näe kuin lehtien piilossa olevia oksia.

Minusta on hassua, että myös postiluukusta tulee lehtiä. Mutta ne ei ole puun lehtiä vaan sanomalehtiä, mainoslehtiä ja aikakauslehtiä. Minä tykkään niitä lukea, kuten tiedätte. Ainakin sillä tavoin, että makoilen niiden päällä. Kämppikseni saattaa joskus tylsistyksissään repiä ja silputa niiden reunoja.

Näihin kuviin kokosin joitakin lehtiä, mitä meille tulee. Tosin huomasin, että niiden nimissä oli kirjoitusvirheitä, joten pyysin emäntää korjaamaan. Kuten arvata saattaa, varsin kissamaista. ;)

Tämä on suosikkilehteni, koska se kertoo lähialueen jutuista.

Kissan Liigaa lukee erityisesti isäntäni.

Yhteiskissa tulee moneen kotiin.

Kotiinkissa-lehdessä on yksi K liikaa.

No nyt päästiin asiaan!