Hyvää pääsiäistä!

Tänään vietetään pääsiäistä. Siihen kuuluu mämmi ja tiput. Meillä on molempia, paitsi kämppikseni on käynyt pistämässä palasiksi muutaman tipun. Emäntä laittoikin ne piiloon. Tuossa kuvassa olevassa korissa puolestaan on myös muita pääsiäiseen kuuluvia asioita, jotka ovat hyvin kissamaisia molemmat: pajunKISSOJA ja narKISSOJA.

Paju on puuntapainen, joka tekee keväisin kissoja. Nuo kukat ovat paikalleen jähmettyneitä, omaa kuvaansa ihailevia kissoja. Niiden lisäksi meillä on niitä virpo-oksia, joita saatiin viime sunnuntaina pikkuemännän kavereilta. Joskus niiden virpojien kanssa kulkee kissoja, koska ne virpojat on kuulemma noitia. Kissa on siis hyvin pääsiäismäinen eläin, vaikka usein pääsiäiseen liitetäänkin nuo tiput ja sen lisäksi puput, jollain tavalla myös lampaat.

Aion muuttaa maailmaa ja tuoda vahvemmin kissan osaksi pääsiäisperinteitä juurikin yllämainituista syistä muiden muassa. Suklaamunissa olkoon tästedes vain kissayllätyksiä, rairuohon sijaan ihmisten on syytä kasvattaa kissanruohoa, ja koristeissa tulee olla paljon enemmän pääsiäiskissoja.

19. luukku: Jouluperinteitä - meillä ja muualla

Joulu on täynnä perinteitä. Perinne tarkoittaa asiaa, joka tehdään samalla tavalla nyt kuin ennenkin. Minulle perinne on ainakin se, että kun jääkaapin ovi aukeaa, olen leijonana paikalla! (Olen kuullut, että tuossa sanonnassa käytetään usein ihan toista eläintä, mutta minä tietysti luovana kissana muutin sen sopivammaksi!) Perinteen pelkästä tavasta erottaa se, että tapa on peritty. Minä uskon, että olen perinyt tavan omilta vanhemmiltani. Täytyy olla niin.

Mutta mitä jouluun tulee, meillä on paljon perinteitä. Esimerkiksi se, että tulee kuusi ja paistetaan kinkku, annetaan lahjoja ja lauletaan tiettyjä lauluja. Emäntä ja isäntä ovat tehneet niin jo lapsuudenkodeissaan, ehkä pikkuemännänkin lapset joskus tekevät samalla tavalla.

Toisissa maissa ja paikoissa joulua juhlitaan eri tavoin. Olen kuullut, että jossain päin maailmaa syödään kalaa, eikä kinkkua. Onneksi minä satun asumaan tällä puolella maailmaa! Ja jossain jouluna pidetään juhlat ystävien kesken. Meillä ollaan yleensä vain perheen kanssa. Jotkut taas eivät vietä joulua ollenkaan. Olisipa kiva kulkea joulukissana maailmaa ympäri ja nähdä lajitovereiden joulunviettoa.

Kurpitsakissa

Emäntä sai kuvan kuorokaveriltaan, jonka työkaveri on tämän tehnyt sekä ottanut kuvan.

Näin pimeänä vuodenaikana vietetään kaikenmaailman juhlia, joihin liittyy lyhtyjä ja muuta jännittävää. Ainakin jotkut laittaa pelottavat vaatteet ja naamiot päälleen, toiset syö paljon, kolmannet käy hautausmaalla ja neljännet muistelee niitä, joita ei enää ole.

Olen kuullut, että ison veden toisella puolella on paljon kurpitsoja, joista on tehty lyhtyjä. Onkohan ne yhtä hienoja kuin tuo, jonka kuvan sain? Ja sitten pienemmän veden tuolla puolen lapset kantavat paperista tehtyjä lyhtyjä ja laulavat. Minä en kyllä osaa lukea tuota tekstiä, mutta emäntä osaa.

Viime viikolla näin ainakin lehdissä ja televisiossa naamioituneita ihmisiä, jotka sanoi "karkki vai kepponen". En ole ihan varma, miksi niin sanotaan. Minä valitsisin kepposen, koska en tykkää karkista. Mitähän se kepponen on? Muistuttaakohan se enemmän katkarapua vai kinkkua?

Eri paikoissa on erilaisia perinteitä ja erilaisia juhlia. Niitä vietetään kerran vuodessa ja joka vuosi melkein samalla tavalla. Se on minusta kivaa, ja varmaan ihmisistäkin, koska niin tekevät. Emäntä tosin on aina näihin aikoihin pari päivää poissa kotoa ja nyt otti vauvankin mukaan. Minä ja kämppis saimme riehua täällä rauhassa. Se on meidän perinne. Juoksimme innoissamme yön pimeinä tunteina.

Mutta ensi vuonna minä haluan meille tuommoisia kurpitsalyhtyjä. Mielellään monta, koska kissoja ei ole koskaan liikaa. Juosta aion ensi vuonnakin, perinteiseen malliin. Jos emäntä ja vauva pysyisivätkin silloin kotona, niin voisivat kysyä minulta "karkki vai kepponen". Eikös niitä perinteitä voinutkin muuttaa, ainakin vähän?