Tenttausta

Emäntä: Mitäs oletkaan puuhaillut tässä viime päivinä?
Minä: Kyllähän sinä tiedät...aa, mutta tässä onkin nyt vissiin kyse siitä, että näytetään blogini lukijoille, kuinka blogitekstini syntyvät. Vuoropuhelussa emännän kanssa. Mutta asiaan...mistähän minä aloittaisin? Aamulenkkien jälkeen olen rauhoittunut päivälevolle. Ainakin sen jälkeen, kun olen saanut kerjättyä pikkuemännältä vähän kinkkua. Se on kyllä tosi hyvä kinkunantamisessa!

Emäntä: Kenen syliin olet päässyt makoilemaan?
Minä: No en ainakaan sinun, vaikka olen yrittänyt.
Emäntä: Olethan sinä päässyt, mutta et ole vain suostunut tulemaan viltin päälle.
Minä: Niin, mutta varahoitaja-pappa ottaa syliin ilman vilttiäkin. Se on kivaa. Harmi, että varahoitajat oli meillä vain vähän aikaa.

Emäntä: Onko tullut soitettua pianoa?
Minä: Ai mistä niin päättelit? Ai niin, sinä tietysti olit kissana paikalla puhelimesi kanssa ja latasit heti tassukirjaan. Hyvä niin, jotta muutkin saavat nauttia soitostani.

Emäntä: Ja pyykkeihin olet halunnut jättää omat karvasi?
Minä: No tottakai, kun kerrankin pyykkien sekaan taas pääsin! Kyllä kissankarvat lämmittää. Niin kissoja kuin ihmisiä!

Emäntä: Olet löytänyt myös uusia leluja?
Minä: Joo, minusta pikkusiskon tutit on tosi kivoja. Onneksi se varsin usein unohtaa niitä lattialle. Niin ja sitten pikkuemännän sellainen hamsterilelu on tosi jännä. Yritin saada sitä kiinni, kun pikkuemäntä laittoi sen liikkelle. Silloin sinä et kylläkään ollut kissana puhelimesi kanssa paikalla. Soosoo! Kyllä kunnon leffatähti tarvitsee aina valmiina olevan kuvausryhmän!

Yhressä on hauskaa!

Leikitään yläsängyssä.

Ollaan pikku männän kaa tehty yhres juttuja viimeaikoina. Ainaki vähä. Enemmä se kyl mun kaa puuhaa kuin Leionan vaikka josku aiemmi se pelkäs mua jos mä olin pimeessä huoneessa. Melkee mä pelkäsi issekki isseeni ku en nähny nii hyvi. Mut ei se enää pelkää. Josku yrittää vaa ratsastaa. Ja pikku siskon kaa pitää olla vähä varuillaa.

Neli tassusesti joulu lauluja.

Mut oommä saanu katkiksii ja vara hoitajatki oli ja hoisi meitä. Nii ja sit nukku noi meirän ihmiset tuolla pikku männän huoneessa ja mä sain nukkuu viekussa! Emmä oo muute oikee viekussa nukkunukkaa paitsi jaloissa. Mut kehräsin emännän viekussa tyynyllä kovaa. Se heräski siihe.

Soittaja kissa

Mä oon käyny soittaa tota painoo. Harjottelin neli tassusesti mun räpin laulu osuutta. Mä luulen et mun pitää soittaa sille räppäri Joustavalle et tulisko se laulaa ne osuudet. Ku mä oon parempi räppää ku laulaa. Eikä Leiona suostunu vaik kysyin. Mut soittaa mä osaan. Mielummin noita mustii kummäki oon musta. Ja niit on vähemmän nii se on vaikeenpaa.

Leiona sano et mun räpin laulu osuuksissa oli kuuleman mukaa liian monta OK Taavia. Mä sanoin kyl et ei niissä mitää taaveja tai muitakaa tele tappeja oo. Ehkä se oli jotai sala kieltä.

Meillä kävi meirän vara hoitajat piipahtamassa. Ne lupas tulla pian uudestaan. Mä olin tietty heti vastassa. Mut Leiona meni sotkemaan sen toisen pairan ku se makas siinä päällä. Mun ois pitäny mennä ku se paita oli musta ja mäki nii ei haittais vaikka tulis karvoja. Pikku männän keltaseen mekkoon tarttu kivasti mun karvoja.

Viikko loppuu viikonloppuun

Koska emäntäni on kunnostautunut taas niin huonona sihteerinä, minun täytyy vähän kertailla menneitä. Tämä blogikirjoitukseni onkin pikakatsaus viikkooni. Näin täällä elo etenee, vaikka hiljaiseloa onnettoman sihteerini vuoksi onkin ollut.

Maanantai - Isäntä yritti tarjota minulle kinkkua. En syönyt, koska paketti oli ollut mielestäni liian kauan auki kaapissa. Se ymmärsi ostaa kuitenkin uutta ja illalla sain taas herkkupalan!

Tiistai - Emäntä lähti hirmuisen aikaisin ja tuli hirmuisen myöhään kotiin, kun se oli ollut taas laulamassa. Olisin halunnut vielä sitten olla rapsuteltavana, mutta sen piti tehdä vielä jotain kirjoitustehtäväjuttuja. Emäntä lupasi minulle, että ensi viikon jälkeen sillä on taas aikaa minulle. Saas nähdä!

Keskiviikko - Jouduin kuuntelemaan kämppikseni sävellyksiä, kun se hyppäsi painon (emäntä: se on oikeasti piano!) päälle ja sieltä kuului ääntä. Minun mielestä kyllä pikkuemäntä soittaa paljon paremmin kuin kämppikseni. Pikkuemäntäkään ei saa yhtä monta ääntä kuulumaan samaan aikaan.

Torstai - Isännällä oli vaikeuksia saada unta yöllä. Siitä kiitollisena minä menin kehräämään keskellä yötä hyvin lähelle emäntää. Ajattelin, että koska isäntä ei kuorsaa siinä emännän vieressä, minä voisin kompensoida tilannetta. Sain kuitenkin häädön. Keskellä yötä. Emäntä heitti minut ulos ja telkesi oven takanani. Jouduin tyytymään sohvapaikkaan.

Perjantai - Illalla, kun pikkuemäntä oli mennyt nukkumaan, alkoivat emäntä ja isäntä katsoa sellaista itkuvirsiohjelmaa. Siinä ihmiset laulaa, puhuu ja itkee. Minä sain olla ihan lähellä emäntää ja se rapsutteli minua kovasti, kun joku Kissa Tapio lauloi semmoista laulua kuin "Lainaa kissa".

Lauantai - Otin päivän tosi iisisti, kun oli niin harmaatakin. Ihmiset oli aika pitkään poissa, joten sadepäivä meni nopsaan makoillessa rauhassa. Paitsi illalla taas emäntä heitti minut ulos makuuhuoneesta, kun pikkuemäntä ei ruvennut nukkumaan. En ymmärrä, mikä yhteys näillä asioilla on.

Sunnuntai - Se on vasta huomenna, mutta uskon sen tuovan pelkkää hyvää tullessaan. Huomenna on isänpäivä. Minä en tietääkseni ole isä, mutta voin silti esittää olevani. Toivotan ainakin onnea kaikille, ketkä tietää olevansa isiä.

Paino

Meille tuli tänä iltana kummallinen esine. Se on tosi iso ja siitä tulee ääntä. Minä tarkastelin sitä vähän ja yritin tassuillani kurottaa noita valkoisia, mutta sitten pikkuemäntä rupesi painelemaan niitä mustia ja minä lähdin pois.

Se esine on soitin. Ja vaikka siinä lukee Fazer, se ei kuulemma ole suklaata niin kuin fazerit yleensä. Sitä sanotaan painoksi, koska se on niin painava. Tai ainakin melkein. Ainakin se ihminen, joka sen meille toi, sanoi, että se on painavampi kuin muut samankokoiset yleensä. Uskon, että siksi sen nimi on Paino.

Kämppikseni tykästyi siihen enemmän, mutta se ei yrittänyt soittaa sitä. Minä luulen, ettei kämppikseni ole läheskään yhtä musikaalinen kissa kuin minä. Minähän olen soittanut aiemminkin, ainakin niitä marakatteja. Kämppis vaan räppää ja mouruaa.