Kissakahvila

Luin vastikään lehdestä, että johonkin paikkaan on avattu kissakahvila. Ja kuulemma punaisen pallon maassa on sellaisia monta. Minusta se on tosi hieno juttu, varsinkin sellaisille ihmisille, joiden kotiin ei kissa mahdu. Mutta täällä Suomessa ei taida sellaista olla, vielä.

Kissakahvila on sellainen paikka, jossa on kissoja ja kahvia ja ihmisiä. Sitten ne ihmiset, jotka siellä käy, voi rapsutella kissoja samalla kun juovat kahvia. Tai en ole varma, juoko ne kahvia. Ehkä leikkivät vaan kissojen kanssa. Mutta niitä kissoja ei voi ottaa sieltä mukaan niin kuin jostain paikoista kahvia voi ottaa. Se ero siinä on.

Minä olen kyllä ajatellut, että eläkepäivilläni voisin ruveta pyörittämään sellaista kahvilaa. Minulla on kavereita, ketkä voisivat sinne tulla rapsutettavaksi. Ja emännällä on kavereita, jotka voisivat sinne tulla rapsuttajiksi. Niin ja te blogini lukijat voisitte kanssa tulla sinne käymään. Mutta siellä kahvilassa saisi kahvia ja kakkuakin ja pullaa. Ja kinkkua! <3

Otatko mukaan vai rapsutatko täällä?

Ensinäkemällä kassi näyttää tyhjältä...

...mutta saatat yllättyä iloisesti.

Isäntä tuo meille tulee joskus tuommoisia kasseja, joita näet ylläolevissa kuvissa. Olen kuullut, että siellä, mistä tuommoisia saa, kysytään: "Otatko mukaan vai syötkö täällä?" Emäntä osaisi kuulemma kysyä saman eri kielellä, on joskus kysynytkin. Minä kysyn mielummin, otatko mukaan vai rapsutatko täällä?

Minua on vähän harmittanut se, ettei meillä ole käynyt ketään mahdollisia mukaanottajia piiitkään aikaan. No on viikko pitkä aika pienelle kissalle! Ehkä kaikki potentiaaliset vierasrapsuttajani ovat lomilla. Toivon tosiaan, että asiaan tulee korjausta lähipäivinä.

Olen viime päivät löytänyt kotoa uusia makuupaikkoja. Joistakin minut on kyllä ajettu heti pois. No mutta aina kannattaa kokeilla. Olen myös ollut aktiivisesti mukana emännän ja isännän touhuissa, aamuisin luikahdan heti makuuhuoneen oven auettua vaatimaan aamurapsutuksia. Myös keittiöön juoksen heti, jos siellä sattuu olemaan mahdollinen ruokkija. Olenkin saanut kinkkua joskus kaksikin kertaa päivässä, kun olen saanut juksautettua isäntää, ettei emäntä ole vielä antanut. 

Vauva on varmaan lukenut viime kirjoitukseni, koska se on sanonut monta kertaa sen jälkeen "Puff". On se sanonut paljon muutakin. Minun mielestä vaan aivan liian paljon sellaista kissan korville sopimatonta. Silloin katson parhaaksi mennä lepäilemään johonkin kauemmas tai omaan tuoliini vain vähän tiiviimmin.