Ei mikään seinäruusu!

Kuten kuvasta näkyy, minä en ole mikään seinäruusu, vaan erotun varsin loistavasti myös seinän vieressä ollessani. Tanssiinkutsuja odotellessa!

Tanssii kissojen kanssa

Tos kuvas ollaa mä ja pikku mäntä. Mä luulen, et se on saanu intiaaninimen Tanssii kissojen kans. Kuullemma on semmone ohjelma tai elo kuva. Tai sit se oli joku toine eläin. Tai taivaan kappale. Mut kuitenki se on saanu vaikutteita.

Mä luulen et vaikutteet on jotai vaikku juttuja joita tulee korvaan. Mullei oo sellasta mut Leional oli josku. Ja sillo se oli piilossa vaa. Mä oon enemmä piilos nykysin. Ja pikku mäntä ettii mua.

Se pitää vaa vähä mun hännästä tos kuvas mut josku emäntä sanoo ettei saa kiskoo. Se on tosi varo vaine Leionan kaa muttei mun. Mä en mee rikki nii helposti. Mut emmä jaksa sitä tanssi ohjelmaa kattoo ku ei siin oo eläimii. Paitsi josku joku höyhen juttu.

Mustan kissan tango

Nyt sain ihan luvan tolta Leijonalta, et saan kirjottaa taas. Eipä tässä mitää ihmeempiä oo tapahtunu mun elämässä. Paitsi et mä oon hypänny monta kertaa lipaston päälle makkarissa.

Mä oon aika lunki, emäntä sano. Ku mä en kauheesti jaksa vaatii rapsutuksii niinku toi Leijona. Mulle riittää se et mä saan olla aika pitkälti työ huoneen herra ja hidalko. Emäntä sano et se on tyttöjen ja mun huone. Ei Leijona siel oikeen käykään.

Leijona on taas jonku kerran oottanu et mä menisin pukkaamaan auki parvekkeen oven mutten mä oo jaksanu. En viitti olla sen palvelia. Se on sit ite joutunu avaa sen oven.

Tän kirjotuksen otsikko on mun yhrestä lempi laulusta. Ku mä oon musta kissa. Paitsi etten mä oo mikää kovin tango fani. Oommä kuullu niitä tango kisoja kyllä. Räppi on enemmän mun juttu. Mut kyl mä voin paperin ja narun peräs hetken tanssii.

Tässä mä leikin mun synttäri lahja linnulla. Eli melkeen tanssin tangoa. Heh.

Mä oon kuullu et jotku ketkä on meillä käyny jotka ei oo ihan kissa faneja, on sanonu et ne vois ottaa sellasen kissan kun mä. Mä oon kuulemma tarpeeks koiramaine. No oon mä aina ovella vastassa ku joku tulee. Paitsi en sillo ku hesari tulee. Ja on joskus sattunu nii, et mä oon jääny mouruumaan (korjaan: itkemään, t. emäntä) isännän perään ku se lähtee ja vasta sitte hoksannu, ku emäntä kutsuu, etten mä yksin jäänykkää.