Yhteistuumin

Annan tänään kämppikseni kirjoittaa yhdessä minun kanssani tämän blogikirjoituksen. Olemme nimittäin yhteistuumin muun muassa vaanineet saaliita. Ja ihan pikkuisen myös telmineet.

Nii paitsi et mä oon ne saaliit sit syöny ku ne on tullu katosta alas.

Minä en ihan mitä tahansa halua syödä, koska ne voivat olla pahanmakuisia. Emäntä kertoi kerran nielaisseensa vahingossa kärpäsen, kun semmoinen lensi suuhun, ja oli kuulemma pahaa.

Oommä syöny kärpäsiäki. Jos ei saa herkkuja voi syörä saaliita.

Niin tai sinä syöt kyllä emännän hiuksia.

Emmä syö. Mä pesen vaa.

Me käytiin tänään vuorotellen emännän hellittävinä, kun se tuli kotiin. Se oli taas päivän töissä. Minä olin tietysti ensimmäinen, mutta kämppikseni valtasi emännän sylin sitten. Ja muka pesi emännän hiuksia, vaikka emäntä oli just aamulla ne pessyt.

Mut voi silti! Mä en kyl tykkää et mäntä on töissä. Pikku mäntä kyl hoitaa mua. Vähä liikaaki. Nyt nukuttaa. Mä meen.

Kämppikseni nukkuu enemmän kuin minä. Luulen, että se johtuu siitä, että se on minua vanhempi. Minä en ehkä aio nukkua niin paljoa, kun olen vanha. Paitsi jos on tylsää, eikä vaikka enää ole saaliita.

Ilta vaanija

Mä vahrin tos ikkunan luona et tuleeko joku ötökkä. Mä luulen et ehkä varmaa tuleeki.

Ja täs mä katon pääskö joku ötökkä mun valvovien silmien ohi huomaamatta. Musta on kiva et emäntä laitto ton mun tuolin toho ikkunan eteen nii voi vähä raitis ilmaillakki. Paitsi emäntä sano et se on sen tuoli.

Leikitään taas

Tässä eräänä päivänä emäntä ja pikkuemäntä leikkivät sellaista kissaleikkiä. Tai en minä oikeastaan tiedä, mikä sen leikin nimi on, mutta siinä emäntä konttasi (tiedän, että yleensä se kävelee kahdella jalalla, mutta nyt se halusi ilmiselvästi eläytyä nelijalkaisen elämään) sohvapöydän taakse piiloon. Sitten se kurkkasi sieltä ja painoi päänsä taas pian alas, mikä kissojen kielellä tarkoittaa eräänlaista vaanimista. Pikkuemäntä lähti katsomaan, mihin emäntä meni. Ja niin menin minäkin.

Se oli hauska leikki, tosin en ymmärrä, mikseivät ihmiset menneet sohvapöydän päälle katsomaan, mihin toinen menee. Minä ainakin otin yläilmat heti avukseni. Pikkuemäntä ei kovin monta kertaa jaksanut mennä emännän perään, kun se löysi jotain mielenkiintoisia leluja. Minä jatkoin pidempään.

Minusta emäntä on paras mahdollinen lelu ja leikittäjä. No on isäntäkin ja pikkuemäntä ihan hyviä.
Täytyy tunnustaa, että tästä hyvästä saan vähän kinkkua, kun noin nätisti emännästä kirjoitin. Hih, aika hyvä diili minusta!