sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Minä ja hän

Minä ja hän, tiedän sen - meillä on koti yhteinen.
Minä olen auttanut emäntää vauvan hoidossa. Olen kiehnännyt ja kehrännyt vieressä, kun vauva on ollut emännän sylissä sohvalla. Olen myös aina juossut vauvan luo, kun se antaa makuuhuoneessa äänimerkin. Tosin minun olemista makuuhuoneessa on rajoitettu, mistä en pidä. Tuossa kuvassa vahdin, ettei vauva putoa.

Tänään vauva lopetti itkemisen, kun minä maukaisin, ja jäi katsomaan minun perääni. Yleensä minä en kyllä kauaa jaksa kuunnella, kun vauva huutaa. Hoitakoon emäntä silloin. Minä otan mielummin nuo nukkumavuorot.

Mistä puheenollen, olen myös lämmittänyt vauvan sänkyä, mutta sieltä minut on ajettu heti pois. Ihmettelen sitä kovin, sillä en ainakaan muista kuulleeni kieltoja. Emäntä sanoi, että on kielletty useita kertoja, ja että minulla on valiokuulo. (valiKoIVA kuulo t. emäntä)

Vauva alkaa olla jo aika iso - minunkokoinen. Emäntä arveli, että vauva painaa ehkä jo vähän enemmän kuin minä, muttei vielä niin paljoa kuin kämppikseni. Mutta vielä sillä ei ole häntää. Ehkä jouluna on jo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti