keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Musiikkia korville

Äänenavausta.
Emäntä on kova laulamaan. Viikonlopun se oli kuulemma laulamassa, kun se oli poissa kotoa. Ja vauva saa päivässä kuulla vaikka mitä lauluja. Siitä olen kyllä oikein iloinen siitä, että monissa lauluissa kerrotaan kissoista. Paitsi ei kyllä niissä lauluissa, joita emäntä harjoittelee papereiden kanssa. Ne on ihan outoja lauluja, kun ei niistä aina saa selvää, mitä niissä lauletaan. Emäntä kertoi, että ne on kuorolauluja, ja että joku toinen stemma laulaa välillä sanoja tai melodiaa.

Minusta on hassuja sanoja nuo kuoro, stemma ja melodia. Emäntä selitti minulle, että tuo stemma tarkoittaa alttoa tai tenoria tai jotain semmoisia. En ihan varma ole, mitä ne tarkoittaa, mutta ne on varmaan musiikkia. Ei ne ainakaan syötävää ole. 

Tiedän, että kissatkin osaa laulaa. Aristokateissa ja Cats-musikaalissa ainakin. Minäkin osaan laulaa. Kämppikseni räppää mielummin, kun se mouruaa niin terävästi. Mutta minun ääni on kaunis, hento ja lyyrinen, niin ainakin emäntä sanoi.

Voisin ehkä perustaa kissakuoron, mutta en kyllä tiedä, olisiko se kollikuoro vai sekakuoro. Sen nimi voisi olla Leijonan Laulajat. Laulaisimme vain kissa-aiheisia lauluja. Joulukonsertissamme olisi ainakin seuraavat kappaleet: "Hei, tonttukissat hyppikää!", "On kissa syntynyt meille", "Kissojen jouluyö", "Taas kaikki kauniit kissat" ja "Kissan kotiin tuoda saamme".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti