torstai 18. kesäkuuta 2015

Kissoja ja pikkuihmisiä

Meillä ei ole enää vauvaa talossa. Pikkusiskokin on jo iso. Se tapailee sanoja, mennä viipottaa kotia ympäri, kantaa tavaroita ympäriinsä. Se näyttää usein omia lelujaan minulle tai kämppikselleni. Useinkaan en ole niistä kovin kiinnostunut, mutta rytmimuna ja pikkusiskon tutti sekä sellaiset jutut, missä on roikkuvia naruja ja muita semmoisia, herättävät kyllä kiinnostukseni.

Pikkuemäntä on oikea emännän pikkuapulainen, vaikka se välillä saakin sellaisia kiukkukohtauksia, että minä koen parhaaksi mennä toiseen huoneeseen. Pikkuemäntä muistaa hyvin huolehtia meidän kinkunsaannista. Se osaa myös kannustaa meitä loistavasti: "Hyvä, hienosti syöty!"

Pikkuemäntä sai synttärilahjaksi tämän talon muilta pikkuihmisiltä sellaiset vaunut, joista minä kiinnostuin heti. Tässä yhtenä päivänä yritin niitä työntääkin kahdella tassullani. Emäntä ei kuitenkaan ehtinyt ottaa siitä kuvaa todistusaineistoksi, vaikka pysyttelinkin siinä asennossa ainakin viisi sekuntia! Ihmeen hidas tuo emäntä.

Tänään emäntä etsi minua joka paikasta. Lopulta se löysi minut - niistä vaunuistapa hyvinkin.



3 kommenttia:

  1. Noihin vaunuihinhan onkin kisun kiva pujahtaa :D Ja onkyllä yomeran näköinen ja suloinen pikkuemäntä.

    VastaaPoista
  2. Semmoshin vaunhuin teki yks mun tuttu pennut.Het viis pentua.Hyvä oli synnytyshuonhena.Yhen pennun nimi oli Yö,ja se muistuttiki kämppistäsi.Myöhemmin se muutti nimesä Eino Leinoks,ko sen emäntä tykkäs siitä runoilijasta.Pikku emäntäski kuulema tykkää sen hepun runoista ja patshasta.

    VastaaPoista