Emäntä kävi vähän aikaa sitten
semmoisessa kuvauksessa, jossa se puunattiin ja suittiin siistiksi ja sitten otettiin valokuvia. Minä näin niitä kuvia ja katsoin semmoisen videon, missä emäntä oli pääosassa. Jotenkin ne kuvat vaikuttivat minusta vajavaisilta, sillä niissä oli vain emäntä. Jo entisaikojen kuvaukselliset naisihmiset ymmärsivät sen, että kissa kuvan tai maalauksen täydentää. Ihmettelen suuresti, miksei emäntä tätä ole sisäistänyt eikä ottanut minua sinne mukaan.
Taidankin mennä ihan itse semmoiseen Ihana kissa -kuvauselämyspäivään, jossa minut harjataan ensin ja ehkä kynnet viilataan teräviksi. Sitten olen vain oma itseni, ja kaksi valokuvaajaa kuvaa minua. Ehkä joku yrittää välillä siirtää häntäni paremmin kuvaan sopivaksi, mutta minä heilautan sen tietysti heti takaisin. Sitten tilaan kuvia, joita voin lähettää kaikille ihailijoilleni, ja tauluja, jotta olisin oikeasti joka paikassa. Seinällä muuten kuin taulun kuvassa pysyminen on nimittäin vähän vaikeaa, myös meille kissoille.
Tässä muutama niistä emännän kuvista. Ensimmäisen on ottanut
Mirkku Merimaa, kaksi seuraavaa
Niina Stolt.
 |
| Tähän kyllä kuuluisi kissa olkapäälle, ettei olisi niin paljas! |
 |
| Mitä emäntä katsoo? No kissaa tietysti!! |
 |
| Tähän kuvaan tulisi enemmän toimintaa, kun minä pääsisin repimään tuota harsoa! |
