Kuuluisa kissa 5: Kamujen Kati

Kuuluisista kissoista emännän suosikki on Kamut-sarjakuvan (eng. Mutts) Kati (eng. Mooch). Se ei kyllä muistuta yhtään minua, ehkä hieman kämppistäni, sillä Kati on aika tietämätön ja yksinkertainen, ainakin minun mielestäni. Ja se on musta. Sillä on kaverina koira Jalo, ja sitten niiden kanssa esiintyvät usein mm. emännät, isännät ja muut kaverit.

Katilla on s-vika, minkä vuoksi se sössöttää. Mielestäni se on hauska ja persoonallinen piirre. Kati rakastaa vaaleanpunaista sukkaa. Ja kuten kissat yleensäkin, Kati rakastaa ruokaa, emännän syliä ja makoilua.

Kati täyttää tänä vuonna 20 vuotta, mikä on juhlimisen arvoinen saavutus. Ja niitä juhlia vietetäänkin syyskuun alussa, kuten minunkin synttäreitä on tapana juhlistaa niihin aikoihin. Voitaisiin ehkä pitää Katin kanssa yhteiskemut, vai pitäisikö sanoa yhteiskAmut! Hehee.

Tästä pääset tutustumaan paremmin Katiin ja hänen kavereihinsa.

Vanha, vanhempi, vanhuus

Voit vaihtaa minulle vaipan - tai sitten rapsuttaa. Eikös se ole sama asia?

Emäntä on sanonut viime aikoina usein, että minkälainen minä olen sitten, kun olen vanhempi? Että vieläkö niin kovin jaksan kiehnätä ja vaatia huomiota vai makoilenko vain rauhassa pitkät päivät, kuten kämppikseni on alkanut tehdä. Minä uskon, ettei minusta tule vanhaa. Että minä olen aina pentu. Vaikka vauva kasvaisi, minä säilyn nuorena. Niin se on, tai ainakin luulen niin, melko varmasti.

Vanhuus on pyörinyt mielessäni myös muusta syystä. Olen huomannut 10-vuotiaan kämppikseni turkissa harmaita karvoja! Ja luin tässä lempisarjakuvastani Kamuista kissasta, joka sai vanhojen kissojen ruokaa. Emäntä on sanonut, että kämppikselleni pitäisi ostaa sellaista. Minua vähän mietityttää koko asia.

Olen myös kuullut, että monet ihmiset pelkäävät vanhuutta ja tekevät kaikenlaista omituista sen välttämiseksi. Ja sitten olen kuullut sellaisen sanonnan, että vanha ja raihnainen. Miksi se vanhuus on niin kamalaa? Voisikohan se olla leppoisaa aikaa? Semmoista, että on aikaa katsoa, kuunnella ja tuntea. Aikaa muistella ja aikaa rapsuttaa! Jos vanhuus on sellaista, voisin minäkin ehkä tulla vanhaksi.

Sitä paitsi emäntäkin on vanhenemassa. Taas on tulossa vuosi lisää. Minä ajattelin onnitella häntä kiehnäämällä hänen jaloissaan, puskemalla häntä ja heittäytymällä kyljelleni hänen edessään, jotta hän voisi rapsuttaa minua mahasta. Aika hyvä lahjaidea, eikö totta?