Karmea kohtalo?

Jokin aika sitten luin taas Leijonan Uutisista siitä, että täällä Helsingissä Viikin löytöeläintalossa joudutaan lopettamaan löytökissoja. Viime vuonna yli 150 kissaa vaivutettiin ikiuneen. Toisaalta hieman useampi löysi itselleen uuden kodin sitä kautta.

Minusta on hyvin surullista ensinnäkin se, että kissa hylätään tai katoaa, eikä enää löydä kotiinsa. Myös ikiuneen vaivuttaminen (mitä lehti kutsui eutanasiaksi, mutta minusta se on kammottava sana, niin käytän mielummin omaa termiäni) on hyvin surullista. Ymmärrän sen silloin, jos kissa on kovin sairas ja tuskainen, mutta jos kyse on vain siitä, ettei kissalla ole muuta paikkaa, se on kamalaa!

Lajitovereilleni, jotka ovat karmean kohtalon kokeneet, toivon kauniita unia. Mutta ihmiset, jotka kissansa hylkäävät, tai jotka eivät viitsi etsiä kadonnutta kissaansa, saavat minulta painajaistoivotukset. Ja niitä, jotka ovat kissalle tarjonneet uuden kodin, tervehdin ilolla ja riemulla. Olette maanpäällisiä enkeleitä!

Jos joku kissan löytää

Ihmisten naamakirjassa on kulkenut kuvamuistutus, ettei saa ottaa kissaa vain kesäksi mökille ja sitten unohtaa sinne. Minusta on edesvastuutonta, jos joku edes ajattelee tekevänsä noin. Jos eläimen ottaa, sitä pitää hoitaa. Ei kotieläin ole vain ihmistä varten, vaan ihminen kotieläintä.

Joskus kuitenkin saattaa löytyä ulkoa tai kadulta joku karkulainen. Se kannattaa ottaa kiinni ja huolehtia asianmukaisesti siitä, että tieto karkulaisesta kulkeutuu mahdollisimman laajalle. Esimerkiksi voi laittaa ilmoituksia ilmoitustauluille ja lenkkipolkujen varrelle ja soittaa löytöeläintaloon. Tiedän myös, että siellä ihmisten naamakirjassa on ryhmiä, johon voi ilmoittaa, ja sitten myös muita palstoja, ainakin Hesyllä. Ja sama silloin, jos etsii karkulaista.

Kämppikseni on kerran käynyt Viikin löytöeläintalossa, kun se luikahti illan pimeydessä karkuun, eikä isäntä huomannut sitä kuin jonkun ajan päästä. Jotkut kivat ihmiset oli ottaneet sen kiinni ja vieneet tuonne. Onneksi kaikki selvisi ja aika nopeasti.

Kämppikseni kertoi kotiutuessaan, että loppujen lopuksi aika harva kissa haetaan sieltä takaisin omaan kotiin. Vähemmän kuin joka toinen. Aika surullista. Paitsi silloin, jos ne kissat saa sitä kautta uuden, paremman kodin.