Kissatietotoimiston uutisia

Olen tässä ehtinyt viime aikoina vähän seurailla eri paikoista kissa-aiheista uutisointia.

Yksi hurjimmista jutuista oli se, kun kissa oli pissannut pistorasiaan! Kaikenlaista sitä on minullekin sattunut ja pissa on saattanut useamman kerran lirahtaa johonkin muualle kuin laatikkoon, mutta en sentään ole pistorasiaan pissannut! Minun pissaaminen kyllä väheni huomattavasti, kun isäntä tajusi vaihtaa sen terävän lasihiekan pehmoiseen puuteriin.

Sitten toinen juttu oli semmoinen, ettei vanheneva kissa valita oireistaan. Tuo on syytä ihmisten tietää. Minä käperryn sohvan nurkkaan vain silloin, kun en saa mennä makuuhuoneeseen. Sitä ei ole syytä tulkita vanhuusoireeksi. Olemme kämppikseni kanssa molemmat jo siinä ikähaitarissa, jolloin kissoilla alkaa ilmetä vanhuusoireita. Hmm...pitäisiköhän tätä ruveta ihan tarkkailemaan?!

Kolmannessa uutishaaviini jääneessä kissauutisessa kissa soitti hätänumeroon. Se ei ole tapahtunut Suomessa, mutta uskon, että ennen vanhaan kun oli helpompi hätänumero, saattoi kissa useammin soittaa siihen. Emäntä tosin kommentoi siihen, että silloin oli myös erilaiset puhelimet, eikä se ollut niin helppoa kuin nykyään. Meillä pikkuemäntä osaa jo soittaa puhelimella. Oikeasti ja leikisti. Minä harrastan enemmän tietokoneella näppäilyä.

Hätänumeropäivä

Tänään on hätänumeropäivä ja huomenna pullapäivä. Vaikka näin kissan näkövinkkelistä katsottuna jokainen päivä vaikuttaa melko samanlaiselta, ei kuitenkaan ole niin. Minusta on hauskaa, että on erilaisia päiviä. Kunhan joka päivä vain saisi kinkkua ja rapsutuksia, muuten voi olla erilaista. Ja huomenna ehkä kermavaahtoa.

Hätänumeropäivä tarkoittaa sitä, että on jo ihmisten aika opetella laskemaan. Yksi plus yksi on kaksi. Ja sama numeroin: 1+1=2. Eli 11.2. Jos puhelimella näpyttelee nuo numerot, ei tarvita mitään välimerkkejä. Sitten kun painaa luurin kuvaa lopuksi, menee puhelu jonnekin, missä on avunvälitystoimisto.

Mutta ihan milloin vain ei siihen kannata soittaa. Eikä pissahätä ole riittävä syy. Silloin kannattaa mennä hiekkalaatikolle tai potalle niin kuin pikkuemäntä on joskus käynyt.

Tänään pitäisi muistaa katsoa, onko siinä kamalan pelottavan piipittävässä laitteessa vielä virtaa paristoissa. Minä en tiedä, mikä laki semmoisen äänen sallii joutua eläinten korviin, mutta kai sillä on tarkoituksensa.

Meillä on niitä kaksi, mutta ne on erilaisia. Näin yhdessä mainoksessa kuvan, että se voisi olla kärpäsen näköinenkin! Mutta ne on niin isoja, ettei niitä viitsi jahdata.