Kämppis

Täytyy sanoa, että kämppikseni on aika helppo tapaus, noin niin kuin kämppiksenä. Se on aika paljon omissa oloissaan, varsinkin silloin, kun pikkuemäntä on äänekkäällä tuulella. Iltaisin se kyllä tulee emännän tai isännän viereen sohvalle. Ja saattaa se joskus yrittää tulla minun tuoliinkin.

Kämppikseni on aika laiska. Se ei useinkaan jaksa ruveta juoksemaan minun kanssa. Toisaalta laiskuudessa on myös hyviä puolia: esimerkiksi se tulee aika laiskasti paikalle, kun emäntä antaa kinkkua, niin usein minä ehdin syödä kaiken. Hah! Tartu hetkeen, kämppikseni! Se on kissanelämän laki.

Emme ole ylimpiä ystävyksiä, mutta yhteiselomme toimii ihan mallikkaasti. Onneksi asunnossamme on hyvin tilaa ja monta lekottelupaikkaa. Kämppikseni on ominut työhuoneen ja siellä olevan emännän nojatuolin. Minä puolestani hallinnoin pitkälti olohuonetta, myös kylppäriä ja makkaria, joskus keittiötäkin. Niin ja parveketta.

Yhtenä päivänä kämppikseni oksensi matolle ja lattialle. Se oksentelee silloin tällöin karvapalleroita, joskus myös ruokaa liikaa syötyään. Sitten se meni laatikolle hakemaan hiekkaa tassuihinsa, ja kohta sen jälkeen tuli peittelemään sillä hiekalla oksennusta. Emäntä sanoi, että aika fiksua. Mutta minusta olisi ollut fiksumpaa mennä oksentamaan sinne laatikolle suoraan. Ei olisi emännän tarvinnut siivota.

Juoruilua

Kämppikseni mouruaa kovasti. Minä sanon, että se juoruaa*. Mutta en kyllä tiedä, mitä asiaa sillä voi olla, koska se yleensä vain nukkuu päivät pitkät jossain luolassa. Emäntä sanookin sitä luolakissaksi. Oikeasti meillä ei ole luolia, mutta kämppis tykkää mennä esimerkiksi kantokoppaan, nojatuolin tyynyjen tai viltin alle, kaappiin vaatteiden päälle tai johonkin muualle ahtaaseen paikkaan. Ja niitähän riittää, kun se on aika iso.

Mutta viime viikkoina kämppikseni on löytänyt uuden harrastuksen. Iltaisin, kun vauva menee nukkumaan, istuu emäntä usein sohvalla ja neuloo tai virkkaa. Minä luulen, että kämppikseni puhuisi tikkaamisesta, koska on sieltä Halsualta. Kämppikseni kömpii silloin ulos luolastaan ja tulee köllöttelemään sohvalle emännän viereen. Se saattaa pitkän aikaa tuijottaa lankakerää ja puikkoja, välillä yrittää napata niistä kiinni. Joskus emäntä on sitä vähän torunutkin.

Minä olen katsonut tuota puuhaa etäämmältä. Yritin kerran itsekin napata lankakerästä, mutta totesin, että ei siinä ole mitään järkeä, joten olen vain huvittanut itseäni seuraamalla kämppikseni touhua. Se on aika hassun näköinen, kun tuijottaa liikkuvia puikkoja hypnoottisena. Jos minä opettelisin neulomaan, olisi minun ehkä mahdollista saada hypnotisoitua kämppikseni. Ja mitähän siitä sitten tulisikaan...

* Termille käännös kissa-ihminen-kissa -sanakirjastani: puhuu toisten asioita.