Elossa ollaan

En voi ymmärtää, miten emännällä muka pitää niin kiirettä, ettei ehdi taaskaan toimia sihteerinäni. Se on käynyt töissä ja sitten ollut lentokoneessa ja laulamassa ja sitten jos se on ollut kotona, sen on pitänyt valmistella töitä tai hoitaa pikkuihmisiä tai pyykätä tai tiskata tai jotain. Huh. Ihan hengästyttää, kun luettelen kaikkea tuota. On se sentään muistanut välillä antaa niitä hyviä tonnikalajuttuja meille, mitä saatiin Tassulinnan arvonnasta.

Ai niin, ja on se siivonnut kämppiksen oksennuksiakin aika usein. Minun piti kertoa myös siitä, että kämppikseni joutui suihkuun. Heh. Minua se vähän huvitti. Se kyllä taisi tykätä siitä, kun hurisi kovasti kuivatessa. Mutta tietysti seuraavana päivänä oksenteli, koska se oli itse kuivaillut ja pessyt vielä niin innolla, että karvaa lähti ja joutui mahaankin.

Minä vähän naureskelin kämppikselleni, koska se tuoksui ihan liian hyvälle sen pesun jälkeen. Ei yhtään kissalle vaan sellaiselle puhtaalle ja tuoksuvalle. Onneksi minun turkkini pysyy niin hyvänä, ettei sitä tarvitse pestä. Eivät nuo ihmiset ole edes uskaltaneet kokeilla minun pesemistäni.

Se piti vielä kertoa, että meille on tullut uusi kissa. Se on tosin näkymätön, mutta sen ääni kuuluu aina silloin tällöin. Yleensä sen äänen jälkeen emäntä alkaa puhua puhelimeen. Outo yhteensattuma.

Tänään

No nii mä sain taas kirjottaa ku tänää tapahtu nii paljo kaikkee. En ees muista enää missäjärjestyksessä mut ainaki näitä tapahtu.

Mä heräsin tai ainakaa en nukkunu enää.

Sit mä menin jatkaa unii isännän kaappiin mut mäntä ei löytäny mua vaikka kävi iha lähellä. Se meinas jo melkee huolestuu mut sit se otti järeet aseet käyttöön ja laitto katkiksii. Emmä iha heti tullu mut sitku se laski lautaset lattialle mä olin tietty heti siinä. Leiona kyl meinas ottaa mun lautaselta ku se ei muka huomannu et sille tuli oma lautane.

Ja sit mä askartelin pikku männän kaa. Se oppi leikkaa mut ei onneks mun häntää. Ei se ees yrittäny mut mäntä säikähti ku mä olin nii lähellä. Sit mä menin viel siihe koriin ku pikku mäntä otti kaikki jutut siit pois.

Ja sit mä oksensin karva palloja ja ruokaa ja sit mäntä harjas mua. Ai nii vielä mä juoksin tänää Leijonan kaa ja siinähä sitte päivä meniki. Huh!

Valo ilmiö ja vahtimisia

Viimepäivinä on näkyny tommonen valo meirän olkkarissa aika monta kertaa. Ja se valo tekee semmosii hassuja varjoja joita mä oon kyl kattellu. Ja sit mä oon kattellu noita meirän pikku ihmisii ku ne leikkii. Varsinki pikku mäntä tykkää halii mua eikä pikku siskokaa enää mua aina kisko hännäst ku se on lähel.

Pikku mäntä oli tos pihalla sen kamujen kaa täs illalla ja mä vahrin sitä ikkunasta. Istuin mun makoilu paikalla ylä sängyssä ja näin sen kokoajan. Kyl se varmaa kohta jo voi mennä ite uloski nii mä vahrin sitä kyl. Mut ei se viel osaa avata ovee ku se on nii lyhyt.

Mä oon vähä oksennellu viimeaikoina ku must lähtee nii paljo karvaa ku mä pesen. Se on tää aika vuodesta. Mut on toi aurinko kiva. Ehkä mä taas pian räppään ku tulee sopiva fiilis!

Veli hento karvainen

Nyt taitaa olla oikein sairastusaika, kun moni tuntuu olevan kipeänä. Minä en tosin ole, vaikka oksensinkin tänään. Olin vaan syönyt liikaa, täytyy tunnustaa. Mutta emäntä on ollut kipeänä ja isäntä. Ne on oksennelleet kanssa.

Pikkuemäntäkin on varmaan sairastunut johonkin kuuhulluuteen tai semmoiseen, koska on valvonut monta tuntia aina öisin. Ainakin minä katsoin, että kuu on nyt aika iso. Silloin me yleensä kämppikseni kanssa juostaan paljon öisin, jos kuu loistaa. Emäntä on valvonut sitten pikkuemännän kanssa, kun sen mielestä minä ja kämppis ei riitetä seuraksi pikkuemännälle.

Mutta minua se ei ole haitannut, että emäntä on ollut kotona ja isäntä makoillut kaiket päivät. Olen saanut kehrätä vieressä, ja emäntää olen hoitanut kehräyksin, suukoin ja välillä ihan pikkuisen kynsin ja hampain. Se on vain leikkiä, jotta muistaisi, että on elävien kirjoissa.

Kämppis

Täytyy sanoa, että kämppikseni on aika helppo tapaus, noin niin kuin kämppiksenä. Se on aika paljon omissa oloissaan, varsinkin silloin, kun pikkuemäntä on äänekkäällä tuulella. Iltaisin se kyllä tulee emännän tai isännän viereen sohvalle. Ja saattaa se joskus yrittää tulla minun tuoliinkin.

Kämppikseni on aika laiska. Se ei useinkaan jaksa ruveta juoksemaan minun kanssa. Toisaalta laiskuudessa on myös hyviä puolia: esimerkiksi se tulee aika laiskasti paikalle, kun emäntä antaa kinkkua, niin usein minä ehdin syödä kaiken. Hah! Tartu hetkeen, kämppikseni! Se on kissanelämän laki.

Emme ole ylimpiä ystävyksiä, mutta yhteiselomme toimii ihan mallikkaasti. Onneksi asunnossamme on hyvin tilaa ja monta lekottelupaikkaa. Kämppikseni on ominut työhuoneen ja siellä olevan emännän nojatuolin. Minä puolestani hallinnoin pitkälti olohuonetta, myös kylppäriä ja makkaria, joskus keittiötäkin. Niin ja parveketta.

Yhtenä päivänä kämppikseni oksensi matolle ja lattialle. Se oksentelee silloin tällöin karvapalleroita, joskus myös ruokaa liikaa syötyään. Sitten se meni laatikolle hakemaan hiekkaa tassuihinsa, ja kohta sen jälkeen tuli peittelemään sillä hiekalla oksennusta. Emäntä sanoi, että aika fiksua. Mutta minusta olisi ollut fiksumpaa mennä oksentamaan sinne laatikolle suoraan. Ei olisi emännän tarvinnut siivota.