Kevään ensimerkkejä

Mistä tietää, että kevät on tulossa? Että se on joka päivä lähempänä?

No ensinnäkin, ikkunan takana näkyy yhä useammin lintuja. Olen niitä välillä seuraillut.

Toisekseen, niin minun kuin kämppikseni mieli halajaa yhä useammin parvekkeelle. Olen käynyt nyt joka päivä vähintään kerran siellä raitistelemassa.

Kolmanneksi, juoksutassut tuntuvat kevyemmiltä kuin pitkiin aikoihin. Aamujuoksut saavat rinnalleen ajoittaiset päiväjuoksut ja iltajuoksut. Onneksi kämppiksenikin aktiiviajat osuvat yleensä synkkaan.

Neljänneksi, sellainen outo valopallo paistaa yhä useammin ja paljastaa kaikki ihanat, tipahtaneet karvamme emännälle.

Viidenneksi, niitä karvoja lähtee päivä päivältä yhä enemmän.

Ja kuudenneksi, emäntä on paljon paremmalla tuulella kuin tammikuussa. Se jaksaa joskus siivotakin jopa!

En uskalla enempää kertoa näistä kevään merkeistä, koska muuten tätä voitaisiin käyttää vaikka jossain puolueohjelmassa hyväksi. Luin, että taas on jotkut vaalit tulossa. Mutta ei, emäntä ei ole sellaisissa ehdolla. Jos olisi olemassa kissapuolue, minä lähtisin ehdolle! 10 vuoden kissakokemuksella. Heh.

Valo ilmiö ja vahtimisia

Viimepäivinä on näkyny tommonen valo meirän olkkarissa aika monta kertaa. Ja se valo tekee semmosii hassuja varjoja joita mä oon kyl kattellu. Ja sit mä oon kattellu noita meirän pikku ihmisii ku ne leikkii. Varsinki pikku mäntä tykkää halii mua eikä pikku siskokaa enää mua aina kisko hännäst ku se on lähel.

Pikku mäntä oli tos pihalla sen kamujen kaa täs illalla ja mä vahrin sitä ikkunasta. Istuin mun makoilu paikalla ylä sängyssä ja näin sen kokoajan. Kyl se varmaa kohta jo voi mennä ite uloski nii mä vahrin sitä kyl. Mut ei se viel osaa avata ovee ku se on nii lyhyt.

Mä oon vähä oksennellu viimeaikoina ku must lähtee nii paljo karvaa ku mä pesen. Se on tää aika vuodesta. Mut on toi aurinko kiva. Ehkä mä taas pian räppään ku tulee sopiva fiilis!