Näytetään tekstit, joissa on tunniste korkealla. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste korkealla. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Vuoren valloittaja

Kuka sitä nyt alhaalla laaksossa nukkuisi, jos on mahdollista lekotella vuoren huipulla?
Kissa ei kyllä korkeita paikkoja pelkää, eikä korkeampia, eikä niitä kaikkein korkeimpia, ainakaan melko varmasti. Ainakaan minä en, ainakaan joka päivä. Vai oletteko nähneet kissan, joka viettäisi suurimman osan ajasta maa- tai lattiatasossa? Niinpä. En minäkään!

Tänään meillä kävi vieraita. Minulle tuli suunnaton tarve näyttää taitojani ja hyppäsin keittiön kaappien päälle. Tulin sieltä kyllä melko nopeasti alaskin, koska siellä oli pölyä. Eikä se tietenkään ole mukavaa, että kaunis turkkini menee likaiseksi. Täytyy muistuttaa emäntää siivoamaan myös sieltä edes joskus. Vaikkakin isäntä yltäisi sinne ehkä paremmin.

Mutta nyt täytyy mennä valloittamaan seuraavia vuoria. Tosin täällä meillä kotona niitä on melko vähän. Ehkä tyydyn raapimispuun majaan tai sohvaan.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Ylöspäin

Me kissat olemme sellaisia eläimiä, että yleensä tykkäämme korkeista paikoista. Tosin olen kuullut kissoista, jotka eivät ole osanneet tulla puusta alas. Mutta ainakin hienosti ovat osanneet sinne mennä. Pitää siitä antaa kehut! Ja rapsutukset!
Täällä ollaan ja näköjään täällä on jokin muukin!
Minäkin tykkään joskus hypätä hyllyjen päälle. Toisinaan useinkin. Emäntä on kyllä siitä joskus vähän huolissaan ja harmissaan. Minä luulen, että sen vuoksi, että se pelkää minun sotkeutuvan pölyyn, jota siellä on. Ehkä en ole vielä tarpeeksi selvästi ilmaissut, mutta mielestäni olisi hyvin tärkeää pitää myös hyllynpäällykset puhtaina AINA siltä varalta, että kissa sinne sattuu eksymään.
Olisiko täällä vielä ylenemismahdollisuuksia?
Tuossa yhtenä päivänä juoksentelin ja lopulta hyppäsin olohuoneen hyllykön päälle. Isäntä luuli, etten pysty siihen ilman apuvälineitä, mutta näytin hänelle taitoni.
Pikkuemäntä ihmetteli lattialla ja katsoi korkeuksiin, että mitä minä oikein teen. Ihan vielä se ei tullut perässä, mutta minulla on sellainen hassu kutina tassupohjissani, että ei aikaakaan, niin se seuraa meitä!
Ja osasin tulla nätisti itse myös alas!