Parvekkeen valloittaja

Lainaan pikkuemännän eilisiä sanoja: "Kesä tullut." Se tuli takaisin, vaikka kyllähän minä sen tiesinkin, että ei se uskalla pois mennä ilman hyvästejä. Nyt nautitaan jokaisella viiksikarvalla, myös niillä pudonneilla.

Minä rakastan makoilla parvekkeella. Pikkuemäntä kylläkään ei rakasta sitä, että minä olen valloittanut parvekkeen, koska oleilen yleensä niillä tasoilla, mihin se haluaa kiivetä, eikä se oikein uskalla ajaa minua poiskaan. Hyvä niin.

On se kuitenkin ruvennut komentelemaan. Kun hyppäsin yhden lipaston päälle, se sanoi minulle: "Heti alas sieltä!" Minusta tuntuu, että se on saanut vähän liikaa huonoja vaikutteita emännältä.

Toivottavasti ne vaikutteet eivät tartu pikkusiskoon. Se nimittäin ei enää ihan paikallaan pysy. Mietin, että jos opettaisin sen hyppäämään myös lipaston päälle, niin se ei varmaan komentaisi minua.

Uusi piilopaikka

Huomasin juuri jotain mielenkiintoista!

Se on tuolla korkealla!

Mitenhän minä sinne pääsisin?

Hih, täällä ollaan! Mutta edelleenkään en ole aivan varma, miten tänne päädyin. (emäntä: Hyppäsit!)

Saisinkohan tuon oven vielä kiinnikin? Voisi olla hyvä piilopaikka, jos pikkuemäntä rupeaa liian innokkaaksi!

Pääsin minä sittenkin!

Hiphei, pääsin sittenkin hyllyn päälle. Emäntä oli jättänyt tuonne vasempaan yläkulmaan pienen tilan, jonne onnistuin hyppäämään. Emäntä ja isäntä yrittivät kovasti pähkäillä, miten se oikein onnistui, mutta myhäilin vain viiksiini. Kyllähän tämmöiset asiat fiksulta kissalta onnistuvat. Alastuloon sitten tarvitsin ihan pikkuisen isännän auttavaa kättä.

Nyt meillä on hienot seinät makuuhuoneissa ja kohta myös uusi huonekalu paikoillaan, koska emäntä rupesi sitä juuri kokoamaan. Ei tämä muutos välttämättä ihan paha olekaan, paitsi se työ.

Ylöspäin

Me kissat olemme sellaisia eläimiä, että yleensä tykkäämme korkeista paikoista. Tosin olen kuullut kissoista, jotka eivät ole osanneet tulla puusta alas. Mutta ainakin hienosti ovat osanneet sinne mennä. Pitää siitä antaa kehut! Ja rapsutukset!

Täällä ollaan ja näköjään täällä on jokin muukin!

Minäkin tykkään joskus hypätä hyllyjen päälle. Toisinaan useinkin. Emäntä on kyllä siitä joskus vähän huolissaan ja harmissaan. Minä luulen, että sen vuoksi, että se pelkää minun sotkeutuvan pölyyn, jota siellä on. Ehkä en ole vielä tarpeeksi selvästi ilmaissut, mutta mielestäni olisi hyvin tärkeää pitää myös hyllynpäällykset puhtaina AINA siltä varalta, että kissa sinne sattuu eksymään.

Olisiko täällä vielä ylenemismahdollisuuksia?

Tuossa yhtenä päivänä juoksentelin ja lopulta hyppäsin olohuoneen hyllykön päälle. Isäntä luuli, etten pysty siihen ilman apuvälineitä, mutta näytin hänelle taitoni.

Pikkuemäntä ihmetteli lattialla ja katsoi korkeuksiin, että mitä minä oikein teen. Ihan vielä se ei tullut perässä, mutta minulla on sellainen hassu kutina tassupohjissani, että ei aikaakaan, niin se seuraa meitä!

Ja osasin tulla nätisti itse myös alas!