Evakkoon

Nyt minulla on viiksikarvan aavistus siitä, mitä entisaikojen evakkokissoista on tuntunut, kun ovat joutuneet jättämään kotinsa. Tosin en ole aivan varma, ovatko kissat seuranneet tuolloin emäntäänsä ja isäntäänsä vai ovatko jääneet kotiinsa. Me kissat kun kiinnymme ennen kaikkea paikkaan.

Mutta siis minä ja kämppikseni olemme joutuneet evakkoon. Ihmettelin kovasti, kun emäntä alkoi puuhailla kaikenlaisia pakkailujuttuja. Epäilykseni kohosivat kattoon, kun isäntä toi kellarista meidän vankilan. Siitä on niin kauan, kun jouduimme viimeksi vankilaan, että kämppikseni tutkiskeli sitä ihan kuin uutta asiaa. Minä kyllä muistin, mitä se tarkoittaa. No sitä, että saan päälleni kämppiksen kuolaa, enkä pääse liikkumaan kunnolla.

Niinhän siinä sitten kävi, että isäntä ja pikkuihmiset veivät meidät evakkoon. Kuulemma meillä kotona on alkamassa remontti, jossa me emme saa olla mukana. Minun mielestäni minusta olisi voinut olla suuri apu siinä puuhassa. Ainakin olisin voinut toimia virallisena työnjohtajana.

Joka tapauksessa nyt olemme hyvässä paikassa, vieraanvaraisten hoitajiemme luona. Aiomme ottaa ilon irti tästä ajasta. Saunoa ja saada rapsutuksia, herkutella niin, että emme enää mahdu vankilaamme. Saamme olla tähtiä, joten otetaan tämä evakko loman kannalta!

Kissamatka

Emäntä kävi viime viikonloppuna semmoisessa paikassa, jossa oli paljon polkupyöriä ja kanavia, vinossa olevia taloja, punaisia valoja, ja oli siellä tietenkin myös kissoja. Se otti meille tuliaiseksi näitä kuvia.

Kuulemma siellä paikassa olisi pitänyt olla tulppaanejakin, mutta oli ollut niin kylmä kevät, ettei tulppaanit olleet vielä kukassa. Minua se ihmetytti, koska on meillä ollut monta kertaa tulppaaneja. Olen käynyt niihin tutustumassa, kuten olette nähneetkin kuvistani.

Kaikki kissat, joita emäntä näki matkallaan, olivat oikein hyvin hoidetun näköisiä. Minä yritin lähteä emännän mukaan, kuten edellisen postaukseni kuvasta voitte päätellä. Ensi kerralla aion onnistua, sillä haluan minäkin nähdä maailmaa, sekä kissoja.

Tämä kissa majaili näyteikkunassa.

Tämä yksilö ei halunnut tulla valokuvatuksi, mutta emäntä oli aika nopea.

Kuuluisa kissa 8: Pekka Töpöhäntä

Kuva: Leffatykki

Yksi vanhimmista Kuuluisa kissa -kisseportaasisarjassani on Pekka Töpöhäntä. Pekan voi tavata sekä kirjoissa että elokuvissa. Hän on jo hyvinkin ikikissasarjassa, sillä ensimmäinen kirja, jossa kerrottiin Pekan seikkailuista, on julkaistu 75 vuotta sitten! Se on aika paljon. Tämän kissan nimi on Pelle Svanslös, jos menee naapurimaahan, josta se on kotoisin.

Pekan häntä on lyhyt, koska rotta on puraissut sen poikki. Toivottavasti rotta sai siitä suuret vatsanväänteet, kun niin meni tekemään. En tunne juurikaan muita lyhythäntäisiä kissoja, joten Pekka on monella tavalla persoonallinen. Hän on kiltti ja hyväsydäminen, mutta joutuu usein kiusatuksi. Pahat kissat Monni, Pilli ja Pulla ovat hänelle ilkeitä.

Olen kuullut, että kiusaaminen on varsin yleistä ainakin kouluissa ja jossain töissä. Minusta on tyhmää kiusata toista. Onneksi Pekalle käy kuitenkin aina hyvin, vaikka häntä kiusataankin.

Tuo toinen kissa tuossa kuvassa on nimeltään Maija Maitoparta, joka on Pekan puoliso. Samanniminen kämppis on myös viime vuoden eräällä lukijakissallani nykyisin.

Pekka seikkailee Uppsala-nimisessä kaupungissa, mutta pääsee myös matkustamaan. Hän saa myös pentuja Maija Maitoparran kanssa. Minustakin olisi hienoa olla isä, mutta matkustamiseen suhtaudun varauksella ainakin juuri nyt, koska tässä emännän sylissä on hyvä olla.

Tosiasioita

Olen kuullut, että jotkut ei puhu totta. Ne saattaa kertoa jotain, mitä ei oikeasti ole olemassa, tai jotain semmoista, mitä ei niille ole tapahtunut ja samalla väittää, että on. Ja ihan blogeissaankin. Minä en kuitenkaan ole sellainen. Kaikki, mitä kerron tapahtuneen, on tapahtunut ja mitä kirjoitan ja sanon, on varmasti totta. Ainakin minun mielestäni!

Isäntä, emäntä ja pikkuemäntä lähti eilen monen laukun kanssa matkaan. Toissapäivänä meille tuli meidän hoitajat. Ne on kivoja, kun ne harjaa ja paijaa, leikkii ja ruokkii. Voisi jopa sanoa, että olemme lomalla!

On mukavaa, että pääsemme välillä hetkeksi eroon kämppikseni kanssa noista meidän ihmisistä, mutta vielä mukavampaa on, että meille on niin kivat hoitajat. Eihän siitä nyt mitään tulisi, että minun pitäisi täällä ruveta vesiä laittamaan ja kämppikseni hiekkoja siivoamaan. Kyllä sellaiseen aina palvelijoita tarvitaan!

Kartalla

Lataan uutta päivitystä navigaattoriin. Kuvan otti ja lähetti ihailijani. Kiitokset hänelle!

Minä luulen, että tykkäisin matkustaa enemmänkin kuin mitä olen päässyt matkustamaan. Kämppikseni ei pidä matkustamisesta, vaan itkee ja kuolaa, jos joutuu kantokoppaan ja autoon. Minäkin olen sitten siinä kuolassa, koska matkustamme samassa kantokopassa. Sen vuoksi yleensä jäämme kotiin, kun emäntä ja isäntä lähtevät matkalle.

Minä en yleensä ole ollut moksiskaan automatkoista, mitä nyt kerran yhdellä mutkaisella tiellä minulle tuli paha olo ja piti oksentaa. Parasta matkustamisessa on kuitenkin se, kun pääsee pois kantokopasta ja on ihan uudessa paikassa.

Minä tykkään miettiä, mitähän kivoja makoilupaikkoja eri paikkakunnilta voisi löytyä. Suomi on suuri maa, ja täällä on paljon hauskoja paikannimiä. Olen yrittänyt etsiä kartalta Kissankulmaa, koska emäntä on joskus laulanut laulua, jossa puhutaan Kissankulman kauhusta. Mutta se taitaakin olla Ruotsissa. Kissanmaa Tampereella ja Kissanhäntä-niminen saari Karttulassa kuulostavat paikoilta, joihin kissat ovat lämpimästi tervetulleita. Olisi kiva käydä pistäytymässä.

Luin hiljattain lehdestä Ruokolahden leijonasta, joka oli parinkymmenen vuoden takainen kesäjuttu kuulemma. Minun täytyi tarkistaa kartalta, missä tuo paikka sijaitsee. Voin todistaa, etten se ollut minä, koska en vielä ollut olemassa. Mutta luulen, että joku lajitovereistani se saattoi kuitenkin olla. Ehkä kaukainen serkkuni...