Ylösalaisin

Tässä kuvassa on uusi kaukorakkauteni, jonka emäntä tapasi matkalla ollessaan. Tuolla kaunottarella oli kolme poikasta. Pikkuemäntä oli kuulemma leikkinyt niiden kanssa.

Onneksi minulla ei ole mustia sukkia vaan ennemminkin valkoiset. Kämppikseni kyllä saattaa olla ihan pikkuisen mustasukkainen, tai oikeastaan täysin!

Minä luulen, että tuo kissa on kotoisin Australiasta, sillä siellä kaikki on ylösalaisin, kun katsellaan meidän kuvakulmasta. Ehkä alamme kirjeenvaihtoon, vaikka en kyllä ihan varma ole, mitä se on. Emäntä vaan ehdotti ja kertoi joskus muinoin ihmisten sellaista harrastaneen, kun asuttiin kaukana toisista.

Valkoiset sukat

Täytynee vielä antaa vastine kämppikseni kirjoitukseen ja väitteeseen, että minä olen mustasukkainen. Jos hän sattuisi katsomaan hieman tarkemmin, minun tassuni ovat kaikki valkoisia. Paitsi vasemmassa etutassussa kahden ensimmäisen varpaan kohdalla on rusehtava jälki. Emäntäni ja isäntäni luulevat, että olen vasentassuinen ja olin entisessä elämässäni tupakoitsija, ja nikotiini on värjännyt varpaanvälini. En myönnä, enkä kiellä. Siinäpähän luulevat.

Ja mitä tulee käytökseeni, minusta on tärkeää muistuttaa emäntää olemassaolostani säännöllisin väliajoin ja huomattavalla hellyysmäärällä. Kun vauva on toisessa paikassa kuin emäntä ja vauva vinkaisee tai ääntelee muuten vain huomiotaherättävästi, emännällä on tapana suunnata ääntä kohti. Minäkin suuntaan ja menen heti puskemaan ja kiehnäämään emännän jaloissa, jotta hän muistaisi, miten ihana olen.

Kun vauva syö, menen usein emännän viereen, sillä siinä hänellä on aikaa rapsutella minua. Ainakin minun mielestäni. Ja voi niitä hetkiä, kun vauva oikeasti nukkuu päivisin, ja emännällä on aikaa vain rapsutella minua! Seuraan häntä ja heittäydyn sopiviin paikkoihin kyljelleni, jotta hän voisi rapsuttaa mahastani. Yritän ennakoida hänen liikkeitään, juosta sängyn päälle, sohvalle, keittiön pöydälle tai muualle, johon uskon hänen suuntaavan, jotta olen varmasti valmiina rapsutettavaksi.

Mä taas tässä hei!

Mä oon yökiitäjä, yömaukuja, yöihmettelijä. Mä oon Pepsi-Kola varustettuna lime silmin. Kuvasta kiitos ihailijalleni ison meren takaa.

Leijona nukkuu taas ja mä aattelin ottaa näppiksestä ilon irti. Viime päivät on menny aika nopsaan. Voin kertoo teille ettei mitää erityistä tapahu eikä mulla oo mitää erityistä kerrottavaa. Oli vaa pakko tarttuu tilaisuuteen.

Leijona on selvästi vähä musta sukkanen tosta vauvasta. Hehee, se on varmaa lainannu mun tossuja! Mä en jaksa välittää, kuhan saan välillä jotai hyvää. Emäntä on käyny pakastimella melkee joka päivä, mut en mä oo saanu katkiksii. Höh. Siel on vaa jotai maito juttuja. Kerran muute hyppäsin pakastimeen ite ettii niitä, mut emäntä nosti mut äkkii pois.

Pari kertaa ollaan ny Leijonan kaa vähä juostu. Eile kisattiinki niin, että karva tupot vaa lensi. Mä en ainakaa ollu alakynnessä, vaikka Leijona nii saattais sanoo! Mulla on vähä enemmän massaa. Emäntä sanoo, et mä kasvatin empatia mahaa ku se ootti vauvaa ja sen maha kasvo.

Mut kesästä mä tykkään ku parvekkeella on lämmin. Emmä sinne oikee viileellä säällä viitti mennäkää vaikka Leijona meneeki, ihan kylmälläki! Parvekkeella on sellane puksipuu, joka on just mulle sopivalla korkeudella, nii mä tykkään käydä sitä silppuamassa. Ja silppusin mä tässä yhden emännän laskunki, ku se oli jättäny sen nii sopivasti esille. No eipä tarvi ostaa kalliita laitteita.