Vauva kasvaa

Viime aikoina olen taas osallistunut vähän enemmän vauvan hoitoon. Vauva on jo aika iso, vaikkei vieläkään vissiin niin iso kuin kämppikseni. Ei sitä kohta enää voi sanoa vauvaksi. Minun täytyy ehkä ruveta kutsumaan sitä jollain muulla sanalla. Odotan siihen, kun sitä voi sanoa mönkijäksi. Heh. Mutta vielä se ei niin kovasti möngi, istuu kuin tatti. Ehkä sanonkin sitä tatiksi!

Olen melkein mennyt vauvan syliin istumaan, olen haistellut, puskenut ja nuollut vauvaa, olen vahtinut sitä. Hyppäsin tänään vauvan sängyn laidoille, kun vauva vähän itkeskeli sängyssä. Vauva lopetti silloin itkunsa ja jäi katsomaan minua, tottakai!

Yhtenä päivänä emännältä jäi vauvan ruokalautanen pöytään, ja siihen oli jäänyt vähän ruokaa. Yleensä se, mitä vauva syö ei kyllä minua kiinnosta, mutta sillä kertaa ajattelin esipestä lautasen. Tiedättekö miksi? No siksi, että vauvakin saa kinkkua! Se oli jotain mössökinkkua, mistä se ei tykännyt juurikaan. Mutta minä tykkäsin!

Vauva on kyllä kova kilpailija tämän huushollin silppurin tittelistä, sen verran tehokkaasti se tuntuu paperin pieneksi repivän. Kämppikseni pahvilaatikoiden silppuaminen jää kohta kakkoseksi. Ja nyt vauva osaa sanoa minun oikean nimen, tai no ensimmäiset kaksi kirjainta, mutta aivan selvästi! Sitten se osaa kutsua minua vaikka sohvalle viereen makoilemaan. Se taputtaa sohvaa niin kuin emäntäkin. Mutta en minä aina jaksa mennä.

Mä taas tässä hei!

Mä oon yökiitäjä, yömaukuja, yöihmettelijä. Mä oon Pepsi-Kola varustettuna lime silmin. Kuvasta kiitos ihailijalleni ison meren takaa.

Leijona nukkuu taas ja mä aattelin ottaa näppiksestä ilon irti. Viime päivät on menny aika nopsaan. Voin kertoo teille ettei mitää erityistä tapahu eikä mulla oo mitää erityistä kerrottavaa. Oli vaa pakko tarttuu tilaisuuteen.

Leijona on selvästi vähä musta sukkanen tosta vauvasta. Hehee, se on varmaa lainannu mun tossuja! Mä en jaksa välittää, kuhan saan välillä jotai hyvää. Emäntä on käyny pakastimella melkee joka päivä, mut en mä oo saanu katkiksii. Höh. Siel on vaa jotai maito juttuja. Kerran muute hyppäsin pakastimeen ite ettii niitä, mut emäntä nosti mut äkkii pois.

Pari kertaa ollaan ny Leijonan kaa vähä juostu. Eile kisattiinki niin, että karva tupot vaa lensi. Mä en ainakaa ollu alakynnessä, vaikka Leijona nii saattais sanoo! Mulla on vähä enemmän massaa. Emäntä sanoo, et mä kasvatin empatia mahaa ku se ootti vauvaa ja sen maha kasvo.

Mut kesästä mä tykkään ku parvekkeella on lämmin. Emmä sinne oikee viileellä säällä viitti mennäkää vaikka Leijona meneeki, ihan kylmälläki! Parvekkeella on sellane puksipuu, joka on just mulle sopivalla korkeudella, nii mä tykkään käydä sitä silppuamassa. Ja silppusin mä tässä yhden emännän laskunki, ku se oli jättäny sen nii sopivasti esille. No eipä tarvi ostaa kalliita laitteita.