Mau!

Ny on taas mun vuki. Vaikkei mul kyl oikee oo asiaa ku ei oo mitää ihmeitä tapahtunu mulle ainakaa. Mut semmä voisin kertoo et pikku mäntä osaa puhuu kissan tapaista kieltä. Se puhuu ihmisille erillailla ku meille. Ja se osaa mua silittääkki. Ja sotkee jokapaikan niinku tosta kuvasta näkyy.

Ei kissa tuoho sekaan aina mahru. Siks mä meen omiin juttuihi aina välillä. Mutten oo ollu viimeaikoina kovin paljoo majassa. Mut on toi pikku mäntä oppinu mua kattoessaa et emännän kaapin voi avata ja sieltä kiskoo tavarat pois. Oommä aika hyvä ope. 

Ja sit meillä on taas ollu silputtavaa vaik emäntä sano ettei sais mutku ei sekää tee aina mitä me halutaan. Semmost se on. Ny pitää mennä lekottelee. Mau!

Mitä kissa sanoo?

Olen kovin iloinen siitä, että kissat ovat vahvasti mukana pikkuemännän leluissa. Sillä on ainakin kissahelistin, kissapehmoleluja ja monta kirjaa. Emäntä laulaa kissa-aiheisia lauluja. Olen kuullut myös paljon kissaloruja. Se on hyvä, että kissakasvatus alkaa nuorena.

Varsinkin kirjoissa sanotaan, että kissa sanoo "miau!". Ainakin Suomessa. Minun mielestä kissa sanoo kyllä paljon enemmän tai erilailla. Ehkä tuo on sitten kissojen kirjakieltä, mutta meillä ainakin puhutaan eri tavalla, ehkä murretta tai slangia. Minä sanon sievästi ja pehmeästi "mau" ja kämppikseni kumeasti "moau". Pikkuemäntä ei vielä osaa sanoa mitään näistä, mutta kyllä se sanoo jotain kimeää, kun emäntä kysyy siltä, mitä kissa sanoo.

Tämä on ehdoton suosikkini!

Ja tässäkin on asiaa.

Olen pannut merkille, ettei noiden aikuisten ohjelmissa, lehdissä, kirjoissa ja musiikeissa useinkaan kissoja esiinny. Se on mielestäni vakava puute ja yhteiskunnallinen asia. Kyllä monet kissatkin on aikuisia, saattavat rakastua, pettyä ja karata, lihoa, saada pentuja ja vanheta. Ehkä minun ja kämppikseni puhe onkin aikuisten kissojen puhetta, eikä me siksi sanota "miau!".