Sota ja rauha

Tämä kuva kyljestäni edustakoon symbolista karttaa liittyen blogikirjoitukseeni.

Keksin tuon otsikon ihan itse. Vaikka emäntä kertoi, että sen niminen kirjakin on olemassa, en ole lukenut sitä.

Minua huolettaa tämä maailman tilanne. Olen lukenut, että Meggin antanut mies on antanut myös luvan sotilasoperaatioille jossain siellä lähellä, missä juuri oli kissalympialaiset. En voi ymmärtää sitä. Ensin en ymmärtänyt, mitä sotilaat ovat, mutta sitten kun emäntä selitti minulle koko kuvion, olin aika ymmälläni.

Enemmän olen perehtynyt tuon alueen euroviisumenestykseen, koska emäntä seuraa niitä joka vuosi. Minä luulen, että maailman tilanteen vuoksi emännän pallomaha ei uskalla puhjeta, vaan se potkii minua yhä, kun olen emännän sylissä.

Minusta olisi paljon järkevämpää keskittää joukot kissojen hoitamiseen kuin sotilasoperaatioihin. Näin kissamaiset vinkkini sotatoimien estämiseen ovat:

- Taistelun sijaan istu alas ja ota kissa syliin / anna kissan tulla syliin, rapsuta sitä ja nauti kehräyksestä.
- Aseiden sijaan kokeile leikittää kissaa esimerkiksi höyhenkepillä tai tinapalloilla.
- Uhittelun sijaan kokeile neuvottelua. Kissakin saattaa totella, jos sille antaa kinkkua. ;)

Haluan olla yksin

Joskus on niitä päiviä, että haluaa olla vain yksin. Minulla niitä päiviä ei kylläkään ole, vaikka kuvasta voisi niin päätellä. Mutta yksittäisiä pieniä hetkiä joinakin päivinä kylläkin. Varsinkin jos meillä on paljon pieniä ihmisiä, jotka on isoäänisiä, kaipaan rauhaa.

Viime viikolla meillä oli yksi pikkuemännän kaveri leikkimässä ja ne melusi kyllä jonkin verran, soittelivat niitä marakattejakin. Silloin etsin omaa rauhaa ja oleilin mielelläni pesukoneen päällä tai lipaston päällä.

Silloin kun pikkuemäntä nukkuu, emäntäkin haluaisi omaa rauhaa. Minun mielestä silloin yhteinen rauha on paljon mukavampaa. Rauhaa pikkuemännästä, emännän sylissä. Emäntä ei ihan ymmärrä tätä, vaan ajaa minut hetken päästä muualle.