Kun parveke on kiinni

Emäntä oli jättänyt minulle makuualustan tuolin päälle.

Minua turhauttaa ne päivät, kun on viileää, eikä emäntä anna pitää parvekkeen ovea auki. Silloin minulla riittää energiaa. Minun pitää keksiä tekemistä, kuten esimerkiksi kerjätä kinkkua, puskea emäntää ja isäntää niin kauan, että rapsuttavat minua ja paljon tai sitten mennä makoilemaan sopiviin paikkoihin, joista ihmiset kulkevat ohi.

Sitten kun joku menee ohi, esitän ensin ihan nukkuvaa ja sitten salamannopeasti yritän nappaista tassuni kynnellä kiinni paidasta tai housusta, jotta ihminen tajuaisi jäädä minua rapsuttamaan.

Joskus vetäisen vielä ässän turkkini uumenista ja alan raapia olohuoneen kaapin ovea. Siinä silmänräpäyksessä saan emäntään liikettä ja voin jopa alkaa piilosille. Välillä on hauskaa mennä kulman taakse ja vaania sieltä.

Sadepäivä

Tänä kesänä en ole asunut parvekkeella kuten muutamana aikaisempana kesänä, jolloin päiväni ovat täyttyneet parvekkeella tai parvekkeen oven edessä loikoilusta. Nyt on ollut viileämpää ja sateisempaa, olen huomannut. Minua se ei muutoin ole haitannut, mutta emäntä olisi innoissaan siitä, että kesähuone voisi olla aina avoinna ja minä viihtyisin myös siellä.

Olen mestari löytämään uusia tai unohdettuja lekottelupaikkoja täältä sisältäkin. Tässä kuvassa on yksi niistä, raapimispuun maja. Kämppikseni on tuolla useinkin, mutta nyt vaihdoimme paikkoja. Hänellä on sellainen pieni ongelma, ettei hän aivan yhtä hyvin mahdu tuonne, ainakaan kokonaan, sillä hän on ehkä hieman pulskistunut tässä viimeisen vuoden aikana. Minä olen säilynyt yhtä komeana ja sutjakkana kuin ennenkin.

Ei kun ota minusta kuva!

Sadepäivinä vauva nukkuu paljon, joten minullakaan ei ole niin kiire kiehnätä emännän jaloissa. Aurinkoisina päivinä vauva on paljon enemmän hereillä ja minullakin piisaa tekemistä. Emäntä sanoi, että vauva on ilmapuntari tai aurinkopaneeli. Minusta se kuulosti hauskalta. Minäkin haluan olla sellainen. Uskon, että emäntä tarkoitti sillä sitä, että se tuo virtaa ja osaa ennustaa.