Ihan niin kuin arvelinkin. Emäntä on kiireinen, eikä ehdi toimimaan sihteerinäni eikä rapsuttelemaan minua silloin, kun minä haluan. Siispä olen viettänyt hiljaiseloa ja etsiytynyt paikkaan, johon en aiemmin ole juurikaan mennyt. Kiipeilypuun majaan. Se on perinteisesti ollut kämppikseni paikka, mutta nyt se on vallannut kiipeilyhyllyn. Jos minä menen siihen, se tulee ajamaan minut pois. Ihan tyhmää.
Emäntä sanoi kyllä, ettei se kiipeilyhylly ole kiipeilyhylly, ja että se on tuossa paikalla vain hetken. Sitten se ehkä maalataan ja laitetaan toiseen paikkaan. Vai niin. Semmoiseen sillä sitten aikaa on, mutta ei minun hoitamiseen. Plääh. Ja huomenna se menee taas laulamaan. Sekin vielä! Anna mun kaikki kestää!
