Muutosten tuulia

Minä aistin, että nyt on jotain muutosta ilmassa. Ainakin meillä on erivärisiä seiniä ja tavarat ihan levällään. Meidän vanha kiipeilyhylly laitettiin olohuoneeseen, mutta emäntä täytti sen hyllyt kaikilla laatikoilla ja tavaroilla, enkä minä mahdu siihen kiipeämään. Ihan epäreilua!

Isäntä vei joitakin huonekaluja pois, ainakin ne hyllyt, joiden päälle aina menin imuria pakoon. Ja emäntä kertoi, että meillä olevissa laatikoissa on joku uusi huonekalu. Sen on parempi olla jokin kiva kiipeilyjuttu, sillä eihän tästä muuten mitään tule.

Sitä paitsi emäntä uhkaili, että meidän pitää käydä tulevaisuudessa vain yhdellä hiekkalaatikolla, kun nyt niitä on kaksi. Ja sitten vielä emäntä aikoo lähteä huomisaamuna töihin! Voitteko uskoa? Se ei sitten saanutkaan enää kissanhoitovapaata. Yleensä pidän muutoksista, mutta nyt suunnittelen protestia.

Kohtaa pelkosi!

Kohtasin tänään taas pelkoni. En kohdannut kännykän soittoäänien kavalkaadia vaan pölynimurin. Sitä voisi sanoa jopa The Pelottavaksi, jos haluaisin yhdistellä erilaisia kieliä.

Yleensä menen korkealle ja kauas piiloon kyseistä vekotinta, mutta nyt kun se ei ollut käynnissä, uskaltauduin sopivalta etäisyydeltä sitä tarkkailemaan. Sitten lopuksi jo vähän lähempääkin.

Pikkuemäntä ei juurikaan pelkää tuota, mutta vedenkeitintä ja seinäkellon sekuntiviisaria se kyllä pelkää. Niin ja isännän kylpytakkia. Vaikka se pelkää, se kohtaa myös pelkonsa, sillä aina se katsoo niitä pelottavia asioita vähän matkan päästä, kun kohdalle osuu.

Minä uskon, että pelottavat asiat muuttuuu vähemmän pelottaviksi, kun niihin tutustuu paremmin. Ainakin ovikellon ääni on muuttunut hirmuisen pelottavasta jopa vähän lupailevaksi. Olen nimittäin oppinut, että ovikellon soimisen jälkeen tänne voi tulla joku tosi hyvä rapsuttaja käymään!