Vaara uhkaa?

Emännän sylissä olen turvassa.

Meille on muuttanut jokin suuri ja pelottava kissaeläin. Minä kuulin sen! Tosin kun käännyin katsomaan, se oli ihan pikkusiskon näköinen. Mutta kyllä se vähintäänkin tiikeriltä kuulosti! Katsoin paremmaksi luikkia äkkiä pois paikalta.

(emäntä: Valitettavasti en ole saanut kuvaa/videota näistä tapahtumista, mutta kuopus on ruvennut tekemään kaikenmaailman ääniä, joista karjumismurina tuntuu olevan suosikki. Kissat kaikkoavat korvat luimussa ja häntä koipien välissä oitis kauas, kun neiti aloittaa.)

Kohtaa pelkosi!

Kohtasin tänään taas pelkoni. En kohdannut kännykän soittoäänien kavalkaadia vaan pölynimurin. Sitä voisi sanoa jopa The Pelottavaksi, jos haluaisin yhdistellä erilaisia kieliä.

Yleensä menen korkealle ja kauas piiloon kyseistä vekotinta, mutta nyt kun se ei ollut käynnissä, uskaltauduin sopivalta etäisyydeltä sitä tarkkailemaan. Sitten lopuksi jo vähän lähempääkin.

Pikkuemäntä ei juurikaan pelkää tuota, mutta vedenkeitintä ja seinäkellon sekuntiviisaria se kyllä pelkää. Niin ja isännän kylpytakkia. Vaikka se pelkää, se kohtaa myös pelkonsa, sillä aina se katsoo niitä pelottavia asioita vähän matkan päästä, kun kohdalle osuu.

Minä uskon, että pelottavat asiat muuttuuu vähemmän pelottaviksi, kun niihin tutustuu paremmin. Ainakin ovikellon ääni on muuttunut hirmuisen pelottavasta jopa vähän lupailevaksi. Olen nimittäin oppinut, että ovikellon soimisen jälkeen tänne voi tulla joku tosi hyvä rapsuttaja käymään!

Pelkoja

Kun vauva ei vielä ollut muuttanut meille, kävi emäntä jossain, mistä se toi melkein aina lappusia kotiin. Yhdessä lapussa luki sellaisesta taudista tai bakteerista tai semmoisesta mikä meissä kissoissa voi joskus olla. Sen vuoksi emäntä ei silloin saanut siivota meidän hiekkalaatikkoja, mitä se taisi harmitella kovin (emäntä: not!). Se tauti on kuulemma sellainen, että hiiret ei enää pelkää meitä kissoja, jos ne semmoisen saa.

Ei kuulosta kovin pahalta, mutta ilmeisesti se voi olla paha vauvoille. Meissä ei sitä kuitenkaan ole. Mutta ei pikkuemäntä meitä pelkää. Yhtä kirjaa se kyllä pelkäsi, ja suihkua, ja jouluna yhtä tonttua.

Minä en pelkää vettä!

Pelko on aika pelottava juttu, ainakin minun mielestä. Minä saatan ehkä ihan pikkuisen pelätä pölynimuria. Ja joskus ovikelloa. Ja kerran ulkona ollessa säikähdin, kun sellainen nelipyöräinen jättikokoinen putputtava laite meni pihatietä pitkin. Silloin minulle tuli kiire ja vedin emännän valjaissa äkkiä oman oven luo, loikin rappuset ylös alta aikayksikön.

Kämppikseni taitaa pelätä yksinjäämistä ja matkustamista. Niin ja suihkepulloa! Ihmiset saattaa pelätä eläimiä, esimerkiksi hämähäkkejä tai käärmeitä. Olen kuullut myös, että joku pelkää luolia tai korkeita paikkoja, joku toinen taas sitä, että on jossain torin keskellä. Tiedän, että noille on olemassa hienot nimetkin, mutta en osaa niitä.

Vähemmän pelottavaa päivää teille lukijani!