Tiikerinpäivä

Eilen vietettiin kansainvälistä tiikerinpäivää. Meilläkin asustaa yksi tiikeri meidän - Leijonan ja pantterin - lisäksi. Katsokaa vaikka.

Olen kyllä hieman kateellinen, sillä meillä leijonilla ei ole omaa päivää. On kuitenkin todella hienoa, että tiikereillä on, sillä ne ovat niin uhanalaisia. Onneksi niiden suojelutyö on tuottanut tulosta, sillä niiden määrä on ainakin alueittain saatu kasvuun.

Meidän ihmiset kävivät taas viimeviikolla siellä Korkeassa saaressa katsomassa eläimiä. Pikkuemäntä oli erityisen innoissaan kaikista kissaeläimistä. Tiikerit olivat olleet hyvin aktiivisia ja lähettäneet minulle terveisiä. Pikkuiset lumileopardinpoikaset leikkivät innokkaasti. Pikkusisko luuli, että kaikki ne eläimet on koiria.

 

 

Korkean saaren tiikerit saivat eilen paljon uusia leluja, nimittäin jalkapalloja. Minä pidän enemmän sählypalloista, vaikka tuossa kerrottiinkin, että urosleijona puhkaisee pallon leikin lopuksi. Sählypallossa on jo valmiiksi reikiä, niin minun ei tarvitse!

Tähän loppuun sopii oikein hyvin pikkuemännän yksi lempilaulu: Mimmien Tiikeri.

Vaara uhkaa?

Emännän sylissä olen turvassa.

Meille on muuttanut jokin suuri ja pelottava kissaeläin. Minä kuulin sen! Tosin kun käännyin katsomaan, se oli ihan pikkusiskon näköinen. Mutta kyllä se vähintäänkin tiikeriltä kuulosti! Katsoin paremmaksi luikkia äkkiä pois paikalta.

(emäntä: Valitettavasti en ole saanut kuvaa/videota näistä tapahtumista, mutta kuopus on ruvennut tekemään kaikenmaailman ääniä, joista karjumismurina tuntuu olevan suosikki. Kissat kaikkoavat korvat luimussa ja häntä koipien välissä oitis kauas, kun neiti aloittaa.)

Syrjähyppy

Tiikeri on ilmeisesti erään pysäköinninvalvomisfirman parkkiruudussa.

Minä haistoin sen jo ovelta, kun ne - emäntä, pikkuemäntä ja pikkusisko - tulivat kotiin. Ne haisivat ihan tiikeriltä. Olin luullut siihen saakka, että pikkuemännän "tiikeri syö lihaa" -kommentit ovat vain iltatarinoita. Mutta ei. Ne olivat käyneet siellä korkeassa saaressa katsomassa lajitovereitani ja serkkujani. Ja mikä pahinta - ilman minua! Löysin emännän laukusta pääsylipun.

Minä tajusin heti, että ne ovat olleet katselemassa itselleen uutta kissaa. Varsinkin kun pikkuemäntä puhui isäleijonan nukkumaanmenosta ja tiikerin rapsuttamisesta sieltä tulon jälkeen. Minä tutkin emännän kameraa, ja löysin sieltä tämmöisiä kuvia.

Tässä on erittäin hyödyllinen kuva ja tietopläjäys.

Mutta tätä en oikein sulata! Pikkuemäntä on ihan liian innoissaan.

Siellä oli pieniäkin. Lajitovereitani. Melkein hellyin tässä kohdassa.

Noilla lumileopardeilla taitaa olla paremmat eväät kuin minulla...

...ja tuolla toisella leopardilla parempi kiipeilypuu kuin minulla.

Olen loukkaantunut. Emännän pitäisi hyvittää minulle tämmöinen syrjähyppy monin verroin. Tuonkin ajan olisi aivan hyvin voinut viettää mielummin minun seurassani rapsutellen ja hemmotellen. Siitä olen iloinen, etteivät ne oikeasti sieltä uutta kissaa tuoneet vaan saan olla edelleen kuningas talossa ilman taisteluja. Olen kuitenkin hyvin rauhanomainen kissa.