Hyvä minä!

Näin huonoina kesäsäinä monelle saattaa iskeä pieni kesämasennus. Toisille apeus hyökkää päälle, kun täytyy palata lomalta töihin. Näihin ongelmiin on minulla yksi lieventävä vinkki: kehu itseäsi joka päivä! Tämänkaltainen ajattelu ja toimintatapa on hyvinkin luonnollista meille kissoille, sillä tunnetusti meillä on varsin hyvä itsetunto, joten siitä kannattaa ottaa oppia. Se auttaa mieltä kirkastumaan, vaikka taivas ei selkenisikään.

Minä aion kehua nyt itseäni siitä, että olen ollut taas pissaamatta useita kuukausia muualle kuin hiekkalaatikolleni. Hyvä minä!!! Evakossa ollessamme samat hiekat olivat laatikossa yli kolme viikkoa. Samoin sen jälkeen kotona. Toki jätökset on siivottu, mutta normaalistihan minä olen hieman kahden viikon jälkeen jo ilmoittanut, etten halua hiekoille astua. Isäntä ja emäntä tosin epäilevät auringonvalon määrällä olevan jotain tekemistä asian kanssa, sillä joulun alla minulla on useampana vuotena ollut joitakin vahinkoja (emäntä: useita).

Tiedän, että toiset eivät ole yhtä tarkkoja hiekkojen puhtaudesta kuin minä. Mutta eipä sitä pidä toisiin verratakaan, vaan itseen ja omaan kehitykseen.

Tarkka, tarkempi, Leijona

Minua tympi eilen aika lailla, kun lajitoverini menivät häviämään kissalympialaisten ottelunsa eilen. Tosin osasin sitä kyllä aavistella. Vähän liian paljon taisivat hehkuttaa sitä edellistä voittoa kaikki suunnat, että taisivat Leijonat saada siitä vähän liikaa paineita. 

Eilispäivän otin sen asian suhteen aika rennosti, nukuin lähinnä. Mutta illalla mau'uin turhastumistani tilanteeseen, ja aamuyöstä sitten en enää voinut pidättää - pissa pääsi emännän peitolle. Kämppikseni toimi Juudaksena, sillä herätti heidät kaaputtamisääneen. Emäntä ja isäntä riemastuivat asiasta niin, että nousivat ylös. Minä olisin antanut heidän nukkua kyllä vielä ihan rauhassa.

Tämä kaikki on oikeastaan kämppikseni syytä, näin rehellisesti sanottuna. Isäntä vaihtaa hiekat laatikkoon kerran viikossa, mutta nyt, kun ne oli pikkuemännän kanssa poissa, kämppikseni oli hyvin epänormaali itsensä, kun söi, joi, maukui, pissasi ja kakkasi paljon enemmän kuin normaalisti. Minun nenäni haistaa tämän hiekkalaatikon ylitulituksen tietenkin, enkä voinut mennä sinne, tarkkanenäinen ja siisti kissa kun olen. Pehmoiselle peitolle oli turvallista tehdä pakkopissa. Ei se ollut minun syy!