tiistai 19. helmikuuta 2013

Hups!

En se minä ollut.
En päässyt makuuhuoneeseen nukkumaan, vaikka kovasti yritin raapia ovea auki ja maukua niin, että kuulisivat nuo. Olin siitä niin ärsyyntynyt, etten oikein huomannutkaan, että olin olohuoneen matolla enkä hiekkalaatikolla, kun pissa tuli.

Emäntä huomasi sen vasta paljon myöhemmin pikkuemännän leikkiessä siinä kohti mattoa. Se oli tosi vihainen, eikä rapsutellut minua pitkään aikaan.

Minä kyllä yritin pyytää anteeksi, heti iltapäivällä, mutta emäntä ei ymmärtänyt. Sitä tosin saattoi hieman sekoittaa se, että olin silloin melko lähellä jääkaappia, kun anteeksi pyytelin.

Puolustuksekseni minun täytyy sanoa, että ehkä vähän kuvittelin pissapaikan olevan oikeasti matolla, koska pikkuemännälläkin oli joskus tullut samaan paikkaan pissa. Hajuni ei erehdy.

2 kommenttia:

  1. Voi ihana, joskus pienille sattuu vahinkoja <3 Mutta onneksi kivut ovat viisaita ja osaaavat pyytää anteeksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anteeksipyytäminen on tärkeä taito ja ainakin minä osaan sen melko hyvin, vaikka itse sanonkin. t. Leijona

      Poista