Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sea Life. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sea Life. Näytä kaikki tekstit
lauantai 13. syyskuuta 2014
Hiiret loukussa ja kalat verkossa?
Emäntä ja pikkuihmiset ovat poissa, niin minulla on aikaa pohdiskella asioita. Löysin pikkuemännän kätköistä tämmöisen paperin, joka taitaa olla kartta tai jokin esite. Ne kävi taas vähän aikaa sitten siellä paikassa, missä voi katsella kaloja. Kerroinkin siitä kerran blogissani.
Nuo kalojen kuvat saivat minut miettimään, että meitä bloggaajakissoja kyllä on, mutta onko blogia pitäviä kaloja? Tai hiiriä? En olekaan perehtynyt. Että voisiko näin blogin ja verkon välityksellä harjoitella virtuaalista jahtia hiiren blogikoloon tai kalan blogiparveen? Kirjottavatko hiiret ja kalat mahdollisissa blogeissaan suuresta vaanivasta virtuaalivaarasta? Sillä epäilemättä niiden suurin pelko on varmasti se, että joutuvat kissantassuihin. Niin minä ainakin uskon.
Sinä Lukijani tietysti pohdit sitä, kuinka minä olen pystynyt kirjoittamaan ilman emännän sihteerinpalvelujen läsnäoloa. No, voin kertoa salaisuuden. Minulla on emäntään etäyhteys. Sitä voisi kutsua myös Viralliseksi PalvelijaNäkymäksi. Emäntä nimittäin on hyvä olemaan verkossa. Ja siksi toivonkin, että kirjoittaisit kommenttikenttään omia blogivinkkejäsi meille yhteiseksi seurantakohteeksi. Kissa-, hiiri- tai ihmisblogeja, mitä vaan. Kiitos, mau kur, jo etukäteen!
lauantai 29. kesäkuuta 2013
Merielämää
Emäntä ja pikkuemäntä oli käyneet sellaisessa paikassa, missä on paljon eläviä kaloja. Kuulemma rapujakin, ehkä katkarapuja. Onneksi kämppikseni ei ollut siellä, se olisi voinut tulla hulluksi. Tai sitten se olisi lähtenyt kipinkapin karkuun, kun se olisi huomannut, että ei ne olekaan kylmässä ja kuivassa pakastimessa vaan märässä vedessä. Siinä yksi syy, miksi minä tykkään enemmän kinkusta.
Tosin en minä vettä pelkää, ainakaan samassa määrin kuin kämppikseni. Voisi olla jännittävää, jos meillä olisi tuommoinen kala-allas ja saisimme sieltä pyydystää syötävää. Olen nähnyt sellaisia pieniä maljakontapaisia joissakin piirrosohjelmissa ja sarjakuvissa. Niissä on sellainen kullanvärinen kala odottamassa vedessä, että kissa nappaa sen.
Vaikka en minä mikään kalatuotteiden ystävä ole. Enää. Ennen kämppikseni tykkäsi enemmän lihasta ja minä kalasta, mutta nykyisin osat ovat vaihtuneet. Mutta jauhelihan perään kämppikseni kyllä kuolaa.
Tosin en minä vettä pelkää, ainakaan samassa määrin kuin kämppikseni. Voisi olla jännittävää, jos meillä olisi tuommoinen kala-allas ja saisimme sieltä pyydystää syötävää. Olen nähnyt sellaisia pieniä maljakontapaisia joissakin piirrosohjelmissa ja sarjakuvissa. Niissä on sellainen kullanvärinen kala odottamassa vedessä, että kissa nappaa sen.
Vaikka en minä mikään kalatuotteiden ystävä ole. Enää. Ennen kämppikseni tykkäsi enemmän lihasta ja minä kalasta, mutta nykyisin osat ovat vaihtuneet. Mutta jauhelihan perään kämppikseni kyllä kuolaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)